Kalle Päätalo: Epätietoisuuden talvi
(Iijoki #22)
Gummerus, 1992
713 sivua
Luettu: 2.2.2022
Mistä: lahja
Kallen ja Lainan muutettua Taivalkoskella Asutusalueen kansakoululta keskuskansakoulun asuntoon on heidän elämänsä hieman helpottunut. Laina kulkee Osuuskaupalle puotilaisen työhönsä lyhyen matkan, mutta Kallea työ kuljettaa edelleen ympäri pitäjää pääasiassa polkupyörällä, säässä kuin säässä. Lopulta kunnan päättäjät heräävät Kallen kulkemisen hankaluuteen ja hankkivat rakennusmestarille moottoripyörän, jolla taittaa työmatkat pyörän, suksien ja satunnaisten linja-autokyytien sijasta. Kun Kallella tulee vuosi täyteen Taivalkosken kunnan rakennusmestarina koittaa päätöksen aika. Oma koti Tampereen Kirvestiellä on vuokrattu vuodeksi ja nyt parin täytyy päättää jäädäkö Taivalkoskelle vai palatako Tampereelle.
Vaikka Kallen ja Lainan asuminen on muuttunut parempaan suuntaan on tilanne rakennusmestarin palveluksia tarvitsevien kuntalaisten osalta ennallaan. Kuntalaiset tulevat edelleen asioimaan Kallen luokse virka-ajan ulkopuolella, jopa pyhinä, joten pariskunta joutuu lähtemään sunnuntaisin pois kodistaan ystävien tai sukulaisten luo välttyäkseen Kallen töiltä, tällöin myös kirjoittamisaika jää vähiin. Kallen kiltteys käy taas sääliksi! Vaikeus vetää raja työ- ja vapaa-ajan välille on myös yksi Kallen ja Lainan kiistakapuloista ja yksi Tampereelle paluuta puoltava syy. Lopulta Kallen ja Lainan tulevaisuus ratkeaa monen sattuman summana, mutta se osoittautuuko ratkaisu oikeaksi jää vielä tässä osassa selviämättä. Ilmassa on kuitenkin sellaiset merkit, että päätös saattaa tulla kalliiksi...
Epätietoisuuden talvi ihastuttaa ajan ja arjen kuvauksellaan sekä tunnelmallaan. Esimerkiksi joulun vietto Kallioniemessä monen sukupolven kesken Kallen näytellessä joulupukkia tempaa mukaansa. Kun Päätalo kuvaa vaarin eli Aukusti "Ukkeli" Päätalon ja hänen uskollisen Hupi-koiransa viimeisiä vaiheita ei liikuttumiselta voi välttyä. Kallen epäonninen työreissu Ouluun ja reissun jälkimainingit saavat jälleen ärsyyntymään. Eikö Kalle ikinä opi? Toisaalta ärsyynnyn myös Lainan impsuiluun, kiukutteluun ja syyttelyyn, etenkin kun hän vaikuttaa itse syyllistyvän samaan epärehellisyyteen, josta hän syyttää miestään.
Tapahtumat eivät olisi mitään ilman niissä esiintyviä ihmisiä. Sarjassa on tähän mennessä esitelty suuri määrä henkilöitä, joita Päätalo kuvaa hyvin tarkkanäköisesti, hienovaraisesti ja humoristisesti, kulloiseenkin tilanteeseen sopivalla tavalla. Monet henkilöt ovat varsin mieleenpainuvia, tästä osasta on mainittava Pesiönvaaran kunnalliskodin "muori" eli johtajatar Irja Keränen, samaisen talon asukas Aadolf "Vattu-Ati" Räisänen sekä tiemestari Sulo Noponen, joista jokainen ihastuttaa omalla tavallaan, ystävällisyydellään ja lämmöllään, lapsenomaisella innostuneisuudellaan ja elämänilollaan tai kannustavuudellaan ja rauhoittavuudellaan. Sarjasta on vielä muutama osa lukematta, mutta vastaan tulee takuulla vielä kiinnostavia henkilöitä ja tapahtumia.
Sitaattikunniamaininnan saa (tiemestari Sulo Noposen ohjeistus Kallelle):
– Älä, hyvä mies, enää myy olematonta vapaa-aikaasi ilmaiseksi! Ei sinusta tule Taivalkosken kristusta, vaikka kuinka yrität. Poltat vain itsesi loppuun...
Pohjoinen lukuhaaste 2022: 21. Romaani, joka on kirjoitettu ainakin osin murteella
Helmet-lukuhaaste 2022: 2. Kirjassa jää tai lumi on tärkeässä roolissa
Onnittelut sinulle, olet jo noin pitkällä Iijoki-sarjassa.
VastaaPoistaKiitos Anneli! Minua jo vähän hirvittää minkälainen kirjallinen tyhjiö sarjan jälkeen odottaa, näistä on tullut minulle loma-, lohtu- ja vähän kuin kotiseutukirjoja.
PoistaOletpa urakoinut, Päätalon kirjat ovat varsin paksuja! Olen lukenut vain esikoisen Ihmisiä telineillä. En ole oikein uskaltanut tarttua näihin muihin, kun kirjailijalla on taipumus jaaritteluun. Toisaalta vähän kiinnostaisi tutustua Iijoki-sarjaan. Kirjastossa olen nähnyt teoksen Kirjeitä Iijoelle, joka houkuttelee, mutta ei varmaan avaudu, jos ei ole lukenut itse Iijoki-sarjaa.
VastaaPoistaAnki, tämän sarjan osat ovat todellakin melkoisia tiiliskiviä, mutta minua pituus ei ole haitannut, päin vastoin! Minulla on hyllyssä odottamassa Karoliina Timosen Kirjeitä Iijoelle, luen sen vasta sitten kun saan luettua Iijoki-sarjan loppuun. Veikkaan, että ilman sarjan lukemista Timosen kirjasta ei saa niin paljoa irti.
PoistaIijoki-sarja on mielestäni paljon notkeampaa tekstiä kuin Kallen esikoisteos(ja miksi ei olisi?). Minut sarja tempasi täysin maailmaansa n. 25v sitten. Tänä talvena olen aloittanut uusintakierroksen, luin Iijokisarjan 7 ensimmäistä osaa.
PoistaIijoki-sarja on tosiaan koukuttavaa luettavaa ja kestää varmasti useamman lukukierroksen.
PoistaKiva, että luet Päätalon kirjoja. Päätalo kirjoittaa äitini kotiseudusta. Ensi kesäksi on luvassa sukujuhlat Taivalkosken maisemissa.
VastaaPoistaMai, Päätalon kirjoja on kiva lukea! Oikein mukavia sukujuhlia teille 🙂
PoistaHyvä kirja. Tuo uskomaton mutta todellinen hahmigalleria on Iijokisarjan hienous tietysti ajankuvauksen ohella. Ja vinkki, toki voi lukea Päätalon Ihmisiä telineillä -kirjan ja Koillismaa -sarjankin.
VastaaPoistaJormanen, olen tainnut lukea tuon Ihmisiä telineillä joskus kouluaikoina kun tein esitelmän Päätalosta, mutta tuosta kirjasta ei ole oikeastaan jäänyt muistikuvia. Aion ehdottomasti lukea Päätalon muutakin tuotantoa ja niitä on jo hyllyssä odottamassa.
PoistaKaroliina Timosen kirjeitä Iijoelle voi lukea kun on lukenut Iijoki-sarjan kuusi ensimmäistä kirjaa. Kaikki kirjeitä saavat naishenkilöt esiintyvät kirjoissa jo ennen sotavuosia. Ehdotinkin Timoselle jatko-osaa, jossa lähettäisi kirjeet myös Kallen sota-ajan Iin Haminan heiloille ja Tampereen vuokraemännälle. (Kauheeta en muista nimiä ulkoa .)
VastaaPoistaJormanen, minä ajattelin odottaa Timosen kirjan lukemista kunnes Iijoki-sarja on luettu vaikka nuo kirjeet ovatkin ns. sarjan alkuosan henkilöille ja kirjan voisi sen puolesta lukea jo nyt. Kirjeitä Iijoelle saa sitten toimia vähän kuin muistelumatkana. Olisi tosiaan mielenkiintoista jos Timonen jatkaisi kirjeitä myös myöhemmissä osissa esiintyville henkilöille!
Poista