sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Kyllikki Villa: Vanhan rouvan lokikirja



Kyllikki Villa: Vanhan rouvan lokikirja
Liken äänikirja, 2006 (2004)
12 levyä, kesto n. 14 h
Lukija: Maija-Liisa Márton
Kuunneltu: 8.3.2018
Mistä: kirjastosta


Vanhan rouvan lokikirja on kiinnostanut pitkään ja kun se tuli vastaan äänikirjana päätin, että nyt on aika lähteä Kyllikki Villan kanssa kirjamatkalle.

73-vuotias Kyllikki Villa lähtee matkaan puolalaisella rahtilaivalla kohti Etelä-Amerikkaa, seuranaan vain nauhuri päiväkirjan pitämistä varten, käännöstyöt, lukemista ja rutkasti seikkailumieltä. Matka alkaa Suomen talven keskeltä tammikuun puolivälistä v. 1997 ja päättyy kevään ja kesän taitteeseen toukokuussa v. 1997. Neljään kuukauteen mahtuu monta meripäivää, satamaa ja seikkailua maissa, mutta myös useampia vuodenaikoja matkan edetessä pohjoiselta pallonpuoliskolta eteläiselle ja taas takaisin.

Aava meri, mainingit, pysähtymiset satamissa, rahdin purkamiset ja lastaamiset, odottamiset, kello viiden kriisit, unelmat, pelot, kansikävelyt... Arki laivassa on puuduttavaa, mutta samalla tyydyttävää ja vähän kuin terapeuttista kun itseään ja ajatuksiaan ei pääse karkuun. Villa kohtaa matkallaan sekä henkisiä että fyysisiä kolhuja ja pohtii identiteettiä, kieltä, rohkeutta ja vanhenemista. Laiva asettaa fyysiset rajat olemiselle ja kulkemiselle ja samalla merimatkan aiheuttama eristyneisyys saa Villan miettimään omia rajojaan. Onko hänestä enää matkustamaan yksin rahtilaivoissa tai ylipäätään matkustamaan yksin, onko tämä hänen viimeinen rahtilaivamatkansa vai onko hänellä vielä edessään uusia matkoja, kokemuksia ja kohtaamisia?

Kävelin sittenkin omalla kannella runsaat parikymmentä minuuttia. Siinä kävellessäni oikein ajattelin, että tässä minä kävelen, eteläisellä pallonpuoliskolla, lähellä Brasilian rannikkoa. Auringonlaskun häivä näkyy pilvien välistä lännessä.
     Minulla on iso mustelma reidessä, tai oikeastaan pahka, kun se aina sattuu samaan kohtaan sängyn nurkassa. Kasvoistani alkavat mustelmat häipyä, mutta varpaassa on mustelma. Minulla on kaikki nämä ääriviivat enkä ole suhteessa keneenkään muuhun täällä, olen aivan erillisenä, minä olen vain minä. Ja minun pitäisi tulla minun kanssani toimeen. 

Alussa tuntui, että en millään pääse sisälle Villan päiväkirjamerkintöihin. Jatkoin kuitenkin sinnikkäästi kuuntelua ja melko pian olin täysin koukussa. Vaikka Villan matka on melko tasaista, verkkaista, samat rutiinit toistuvat päivästä toiseen eikä kirjassa varsinaisesti tapahdu hirveän paljon on Villan merkintöjä mahtavaa seurata. Villasta tulee mieleen toinen yksinäinen seikkailija, Nuuskamuikkunen. Heitä molempia yhdistää polte päästä liikkeelle, matkustaa yksin, nauttia, havannoida ja pohtia syvällisesti elämää.

Oli hauska huomata kuinka kirjaa kuunnellessani koin itsekin omilta matkoilta tuttuja tunteita, lähdön jännitystä, epävarmuutta valinnoista, uusien kokemusten ja elämysten riemua ja myös sitä haikeutta ja ärsytystä, joka valtaa mielen kun matka on kääntymässä kohti loppuaan. Muuten niin hyvää kuuntelukokemusta häiritsi muutama Villan ohimennen heittämä terävä kommentti. Villa mainitsee hieman arvostellen ja vähätellen turistimatkat, myös jossain muussa yhteydessä tuntui kuin Villan ratkaisut tai ajatukset olisivat ainoita oikeita. En voinut välttyä ajatukselta, että ehkä näissä jyrkähköissä lausahduksissa puhui Villan ikä, historia, hänen oma arvomaailmansa. Täytyy muistaa, että mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi kaikille muille. Vaikka löhöily meren rannalla auringossa ei sovi Villalle voi joku muu saada siitä samaa nautintoa kuin Villa rahtilaivamatkoistaan.

Nautin suunnattomasti Villan tarkasta havainnoinnista, itsensä analysoinnista ja rohkeudesta elää niin kuin itse haluaa. Välillä Villa innostuu ja vallan riehaantuu kuten tehdessään päätöksen matkustaa Juan Fernandézin tai toisin sanottuna Robinson Crusoen saarelle. Ajallisesti saarivierailu on harmittavan lyhyt ja kallis, mutta se on lopulta kaiken rahan ja vaivan arvoinen. Matkailu avartaa. Sain myös Villalta muistutuksen oivallisesta flunssalääkkeestä Echinaforcesta, se tuli tarpeeseen, se teki hyvää.


Sitaattikunniamaininnan saa:

Mukavien ihmisten ja enkelien keruuta tämä matka on, vaikka kolhittuna tulenkin täältä.


Helmet-lukuhaaste 2018: 48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö. Upea, vahva, itsenäinen ja rohkea nainen, oivallinen esikuva vanhuuden päiville.

Kirjallinen maailmanvalloitus: Argentiina

6 kommenttia:

  1. Kiinnostava postaus! Tämä teos kaikessa verkkaisuudessaan kuvaa hyvin Villan rohkeutta aikakautensa edustajana, etsijänä ja löytäjänä sekä ihmisen ikääntymistä ja sen mukanaan tuomia haasteita ja pohdintoja. Rateva nainen!
    Tuo Nuuskamuikkunen, yksi onista Janssonin lempparihahmoistani, on varmasti Villan sielunkumppani elämän suuressa seikkailussa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Takkutukka. Edesmennyt Villa vaikutti upealta ja rohkealta naiselta. Voin kuvitella, että hän on aikanaan herättänyt monenlaista puhetta.

      Poista
  2. Tällaiselle seikkailumatkalle minäkin haluaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aino, tällaiset seikkailut olisivat takuulla ikimuistoisia!

      Poista
  3. Hyvä postaus, saan tästä blogista paljon erilaisia lukuvinkkejä ja tämäkin teos kuulostaa tosi kiinnostavalta. Villa ei ole minulle ennestään tuttu, mutta tämän postauksen myötä aion lukea tämän teoksen sekä monia muitakin.:)

    VastaaPoista
  4. Kiitos kivasta kommentista, Johanna :) Minunkin piti jo hakea seuraava Villan kirja, tällä kertaa ihan painettuna versiona.

    VastaaPoista