lauantai 30. heinäkuuta 2016

Kari Hotakainen: Kantaja



Kari Hotakainen: Kantaja
Kirjakauppaliitto, 2015
140 sivua
Luettu: 12.7.2016 (#3 lukumaratonilla)
Mistä: ilmaiskappale (oman ostoksen kylkiäinen)


Luin Kantajan lukumaratonilla, mutta bloggaaminen on venynyt. En oikeastaan edes haluaisi kirjoittaa tästä kirjasta tällä hetkellä sillä kirjan aihe, kuolema ja hautajaiset, tuntuu tällä hetkellä hieman liian ajankohtaiselta ja kipeältä.

Keski-ikäinen korkeasti koulutettu Timo Kallio haikailee menneeseen, entisen heilansa perään ja kiertää pätkätyöstä toiseen. Työ seurakuntayhtymän määräaikaisena puistotyöntekijänä tuo hänen elämäänsä uutta sisältöä. Haravointi ja haudankaivuu ovat vain pintaraapaisu ja pian mies uppoaa yhä syvemmälle työhönsä.

Mietin, voiko elämän arvoa mitata hautajaisvieraiden lukumäärällä. Että mitä enemmän saattajia, sitä täydemmän elämän on elänyt. Millaisen elämän saisin itse eletyksi? Pitäisikö minun hautajaisiini hakea puisto-osastolta kaikki kantajat? Voisiko synkät virret estää? Onko mahdollista lukea jotain muuta kuin Raamattua? Ja jos ei ole, voisiko sieltä plokata jonkin valoisan kohdan?

Olin kirjan luettuani melko samoissa tunnelmissa kuin luettuani Hotakaisen Juoksuhaudantien (aeb, aikaan ennen blogia). En jotenkin pääse sisälle keski-ikäisen pakkomielteistä kärsivän miehen mielenmaisemaan enkä saa tarpeeksi kiinni Hotakaisen huumorista. Periaatteessa tarinassa on kaikki kohdallaan, Hotakainen saa henkilönsä elämään ja tarina kulkee sujuvasti, mutta en vain syttynyt sille.

Timo Kallio jää kuitenkin pyörimään jonnekin ajatuksten takamaille. Miten surullista on ajatella, että jonkun elämä on samanlaista kuin hänellä, kaikki pyörii ainoastaan menneisyyden ja työn ympärillä, ainoat ystävät ovat vainajia, joita ei edes ole heidän eläessään tuntenut. Missä vaiheessa tunnollisuudesta tulee pakkomielle, milloin yksinolo muttuu erakoitumiseksi?


Sitaattikunniamaininnan saa:

Tee ajoissa se, mitä mielessäsi liikkuu, sillä kohta siellä ei liiku enää mikään.

5 kommenttia:

  1. Iso halaus sinulle Villis, voimia ja lohtua näihin surullisiin päiviin. <3

    Haastoin sinut blogissani muusiikin tiimoilta. Haaste on kiva, ja ajattelin että saat siitä jossain vaiheessa muuta mietittävää ja mukavaa ajankulua, kun aika tuntuu oikealta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara <3

      Yritän vastailla jossain vaiheessa musiikkihaasteeseen!

      Poista
  2. Iso halaus sinulle Villis, voimia ja lohtua näihin surullisiin päiviin. <3

    Haastoin sinut blogissani muusiikin tiimoilta. Haaste on kiva, ja ajattelin että saat siitä jossain vaiheessa muuta mietittävää ja mukavaa ajankulua, kun aika tuntuu oikealta. <3

    VastaaPoista
  3. http://kirjasahkokayra.blogspot.fi/2016/08/liebster-award-tunnustus.html

    Blogissani on tunnustus ja haaste sinulle <3

    Elämä on kuin sipuli,
    sitä kuorii kerros kerrokselta,
    ja joskus joutuu itkemään.

    Voimia sinulle.

    VastaaPoista