keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

A. W. Yrjänä: Mechanema



A. W. Yrjänä: Mechanema
Johnny Kniga, 2006
78 sivua
Luettu: 29.7.2014
Mistä: kirjaston kierrätyskärrystä


A. W. Yrjänä on minulle tutumpi CMX:n säveltäjä-sanoittaja-laulaja-basistina kuin varsinaisena runoilijana, mutta totta kai minun piti tutustua myös hänen runoihinsa. Olen useamman kerran ollut klikkaamassa Yrjänän runokokoelmia ostoskoriin nettikirjakaupasta, mutta sain lopulta Mechaneman omakseni ilmaiseksi kirjaston kierrätyskärrystä. Teos on odottanut jo kauan lukemistaan, mutta se nousi kesälukupinoni huipulle kolmesta syystä: Saran Runohaaste 2014, Emilien Kirjabingo ja oma TBR100 -listani.

Yrjänän runot pyörivät luonnon, kulttuurin ja sivistyksen ympärillä. Näkökulmat vaihtuvat arkisista askareista kirjoittamiseen, vuodenaikojen vaihtumiseen, menneisiin aikoihin ja tieteisiin.

(...)

Pihalta näkyy taivaaseen öisin
en osaa nimetä kuvioita
niin kuin en kasvejakaan
en nimetä, ottaa haltuun
tähdistä meihin hiipii
epätoivon ja innostuksen kummallinen rajamaa.

(...)

Arvasin odottaa CMX:n sanoituksista tuttua syvällistä, valistunutta, mystistä, paikoin vaikeasti avautuvaa tekstiä, joten Yrjänän runojen tyyli ei ollut yllätys. Jo runojen nimet, kuten Piri reisin kartta, vaativat järeämpää lähestymistä eli taustatiedon etsintää, joten tämän kokoelman myötä on mahdollista sivistää itseään. Luen kuitenkin runoja mieluummin ilman jatkuvaa googlettamista, joten päätin keskittyä ennemmin rytmin tunnusteluun ja tunnelman maisteluun. Täytyy silti tunnustaa, että tunsin itseni välillä tyhmäksi kaikkien tieteen kiemuroiden keskellä, enkä voi sanoa kaipaavani sellaista oloa runoja lukiessani.

Yrjänän kokoelma on kuitenkin monipuolinen ja löysin sieltä myös paljon sellaista mistä pidin. Luontokuvaukset ovat kauniita (ja valkeat kukat sataisivat alasti päällemme) ja paikoitellen läpi kuultava(itse?)ironia sekä yllättävät alatyyliset säkeet kipakoittavat ja piristävät kokonaisuutta. Osa runoista muistuttaa laulun sanoja, ei mitään tiettyä olemassa olevaa laulua, mutta runot tai osat niistä alkavat soida päässä, ne ikään kuin kaipaavat tai vaativat säveliä ympärilleen. Joistakin runoista löysin itseni ja jotkut säkeet tahdon pitää mielessäni pitempään (ihminen on muuri ja portti ja kaukainen maa).

Pieni, mutta painava teos. Kaivannee useamman lukukerran avautuakseen vielä enemmän. Mechaneman ovat lukeneet myös Kuutar ja Juha Veltti.


Sitaattikunniamaininnan saa:

Niin suuri osa minusta elää
ulkopuolellani, että en uskonut sellaisen olevan mahdollista.


TBR 18/100
Runohaaste 2014
Kirjabingo: TBR-listan viimeinen - Bingo, rivi tuli täyteen!

4 kommenttia:

  1. A. W. Yrjänä ei ole minulle erityisen tuttu, mutta tämä arvio vahvisti olemassa ollutta, positiivista mielikuvaani =)

    Sitaattikunniamaininnan saanut kohta on todella hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna Siikilä, ei muuta kuin tutustumaan miehen tuotantoon :) Minä taidan uskaltautua lukemaan Yrjänän muitakin runoteoksia kun on tämä yksi korkattu ;) Kieltämättä alkoi Mechaneman luettuani tehdä mieli kuunnella CMX:ää...

      Tuo sitaattikunniamaininnan saaja tosiaan oli aika helmi :)

      Poista
  2. Minulla on Yrjänän kaksi edellistä runokirjaa ja pidän niistä, samoin kuin pidän CMX:stä. Tämä ilmestyi silloin, kun esikoiseni oli vauva ja minulla jäi lukeminen miltei kokonaan vuodeksi. Kirjakin meni ohi silloin. Ehkä nyt. Joskus. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, mukava kuulla sinun Yrjänä/CMX-historiasta :) Minä tutustuin CMX:n musiikkiin mieheni ansiosta, hän kuunteli sitä paljon silloin joskus, nyt vähän vähemmän. Olemme myös käyneet katsomassa bändiä Qstockissa. Cd-hyllystä löytyvät lähes kaikki bändin levyt, tiedä vaikka kirjahyllyyn ilmestyisi jossain vaiheessa lisää Yrjänää :)

      Poista