keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Charlaine Harris: Veri kielellä



Charlaine Harris: Veri kielellä (#12)
Gummerus, 2013
368 sivua
Suomentanut: Sari Kumpulainen
(Deadlocked, 2012)
Luettu: 27.4.2014
Mistä: kirjastosta


Alkulämmittelyssä Sookie mm. käy vihdoin ja viimein katsomassa serkkunsa strippiklubin shown, viettää aikaansa keijusukulaisten kanssa ja pähkäilee heidän sekä edesmenneen mumminsa asioita, miettii keijutaikakalun eli sarastimen mahdollista käyttökohdetta ja tapaa valitettavan kauniin ja vaikutusvaltaisen Oklahoman kuningattaren ennen kuin päästään asiaan. Ja asiahan on mennä antamaan selonteko sijaishallitsija Victorin katoamisesta Felipe-kuninkaalle. Ericin luona odottaa Felipen lisäksi epämääräinen joukko juhlijoita, mutta varsinainen yllätys löytyy makuuhuoneesta, jossa Eric imee verta toisesta ihmisnaisesta. Tästä ei hyvä heilu, paitsi että Sookie saa mustasukkaisuuskohtauksen löytyy samainen nuori nainen pian pihalta kuolleena. Poliisit saapuvat paikalle ja syyttävä sormi osoittaa talon omistajaan eli Ericiin. Taas ihmetellään kuka haluaa pahaa ja kenelle, samalla pitäisi selvittää parisuhde- ja sukulaisongelmia.

     Jestas sentään! Miten tietäminen ja ymärtäminen voivatkin olla ihan eri asioita?
     "Tiedät, että Eric rakastaa sinua", jatkoin. "Ja sinä rakastat häntä." Kun minun ei tee mieli katkaista toista korkoani ja työntää sitä... "Rakastat häntä", toistin sitkeästi. "Olette kokeneet yhdessä vaikka mitä, ja hän on todistanut kerta toisensa jälkeen, että on valmis uhrautumaan puolestasi."
     Niin hän oli tehnyt. Oli, oli!
     Hoin sitä varmaan kaksikymmentä kertaa.
     "Nyt minulla on tilaisuus osoittaa, etten ole pikkumainen", sanoin hyvin järkevällä äänellä. "Pääsen näyttämään, mihin pystyn, ja pelastamaan meidän molempien hengen. Ja sen minä teen, koska mummi kasvatti minut hyvin. Kun tästä pinteestä on selvitty..." Teen Ericistä hakkelusta. "En tee", nuhtelin itseäni. "Juttelemme tapahtuneesta kaikessa rauhassa."
     SEN JÄLKEEN teen hänestä hakkelusta.
     "Ehkä", sanoin, ja tunsin hymyn hiipivän huulilleni.
     "Sookie", Pam sanoi oven takaa. "Kuulen, että puhut itseksesi. Oletko valmis tarttumaan härkää sarvista?"

Kyllä oli hidas alku! Muissa sarjan osissa ovat tapahtumat nytkähtäneet käyntiin vauhdilla jo ensimmäisillä sivuilla, mutta nyt meni sata sivua ennen kuin ensimmäistäkään ruumista oli näköpiirissä. Alku ei kuitenkaan ollut verkkaudessaan tylsä, vaan hotkaisin sen ihan kuin huomaamatta aamupäivän aikana eli imu (heh heh) oli tallella.

Sarastin ja sen houkuttelevuus toi mukavaa vaihtelua aiempien osien vampyyri- ja ihmissusitaisteluihin painottuneisiin juoniin, nyt tarina oli muutenkin yllättävän paljon keijupainotteinen. Tarinassa selvisi monta asiaa, ja mikä mukavinta vihollinen ei paljastunut aikaisin vaan Harris tarjosi mukavan monta kiepautusta suuntaan jos toiseen ennen loppuratkaisua, toisin kuin edellisessä osassa, jossa pahis/pahikset paljastettiin melko varhain. Lopussa alkoi menon kiihtyessä jo vähän hirvittää, mutta hieman yllättäen tarina tasoittui ennen viimeisiä sivuja. Jotenkin odotin, että toiseksiviimeinen osa päättyisi kutkuttavan jännittävään tiltanteeseen. Sookien mieskuviotkaan eivät lopulta tarjonneet yllätystä, tosin pakka jäi siltä osin mukavasti sekaisin viimeiseen osaan.


Sitaattikunniamaininnan saa:

Hyvät naiset ja herrat, siinä oli yön viihdetarjonta.


Kurkin jo varovasti kirjaston tietokannasta päätösosaa, näkyi olevan lähikirjastosta lainassa. Pitääköhän tässä alkaa tehdä varausta, polttelee pikkuisen (paljon!) saada selville kuinka tässä lopulta käy ja kuka saa kenet.


8 kommenttia:

  1. Tästä toiseksi viimeisestä osasta ihan vielä tykkäilin. Tosin luin tämän kaksi vuotta sitten pääsykoekiireiden ohessa ja tykkäsin oikeastaan kaikista silloin lukemistani kirjoista, koska ne olivat vain niin kivaa vaihtelua pänttäämiseen. Viimeinen osa oli... No ihan ok, mutta ehkä pienoinen pettymys. Mielenkiintoista kuulla, mitä mieltä sinä olet lopetuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annami, kyllä minäkin olen näistä kaikista osista tykännyt, ovat mukavaa viihdettä muiden kirjojen välissä :) Toivon mukaan saan pian selville loppuratkaisun, varasin jo päätösosan kirjastosta ;)

      Poista
  2. Juuri aloitin viimeisen osan lukemisen, niin näppärästi oli tarjolla bestseller -hyllyssä että en voinut jättää kirjastoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, meillähän menee sarjan lopun lukeminen sitten melko samaan tahtiin :) Meidän lähikirjastossa ei ole erillistä bestseller-hyllyä ollenkaan.

      Poista
  3. Sinähän oikein innoistuit vetämään tämän sarjan loppuun vauhdilla :D Vesi kielellä taas luin ja aloin jälleen veivata josko sittenkin lukisin minäkin sarjan loppuun. Hmm, en tiedä vielä (odottelen tuomiotasi vikasta kirjasta). Tuo keijuaspekti, joka tuli esille jo siinä kirjassa, joka toistaiseksi on viimeisin lukemani, oli kyllä melkoisen mielenkiintoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, niin tässä pääsi vähän käymään ;D Ei varmaan tarvitse odottaa viimeisen osan postausta kovin kauaa kun varaus on jo vetämässä. Saa nähdä tuliko keijujuttu tässä toiseksiviimeisessä osassa päätökseen vai vieläkö jatkuu päätösosassa...

      Poista
  4. Tätä postausta lukiessani hoksasin, että lukemiseni on jäänyt kolmanneksi viimeiseen, eli vielä olisi nämä kaksi luettavana. Hmm. Ilmeisesti pitää lukea juttu loppuun, toivottavasti Eric on riittävästi kuvioissa loppuun asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari, ei muuta kuin lukemaan viimeiset osat :) Saapa nähdä minkälainen rooli Ericillä (ja muilla) on viimeisessä osassa, jännityksellä odotan...

      Poista