torstai 3. huhtikuuta 2014

Arthur Conan Doyle: Baskervillen koira



Arthur Conan Doyle: Baskervillen koira
Elisa Kirjan e-kirja, 2012
206 sivua
Suomentanut: Yrjö Weilin
(The Hound of the Baskervilles, 1902.
Alunperin julkaistu jatkokertomuksena lehdessä 1901-1902)
Luettu: 1.4.2014
Mistä: Elisa Kirjan ilmaiset klassikot


Minulla on ollut yleissivistyksessäni Baskervillen koiran kokoinen aukko, tai itse asiassa Arthur Conan Doylen kokoinen, sillä en muista lukeneeni häneltä mitään. Toki tiedän Doylen tunnetuimman (?) hahmon Sherlock Holmesin television ja elokuvien kautta ja olen lukenut Baskervillen koirasta Aku Ankka -lehdessä ilmestyneen version, mutta tämä aito ja alkuperäinen tarina oli minulla lukematta. En kuitenkaan ole ollut sivistyksen mustassa aukossa yksin, sillä ainakin Emilie, Morre ja Tiina ovat tunnustaneet saman. Kun sain työpaikan kautta mahdollisuuden testata iPadia tartuin tilaisuuteen, rekisteröidyin Elisa Kirjan sivuille, selasin ilmaisten klassikoiden valikoimaa ja valitsin Baskervillen koiran kirjahyllyyni ja luettavakseni.

     Taivaan nimessä! Mikä tärisyttävä tapahtuma!

En tiennytkään, että kirjassa on nimitarinan lisäksi kaksi muuta tarinaa. Baskervillen koirassa salapoliisi Sherlock Holmesin luo (kuuluisaan Lontoossa sijaitsevaan osoitteeseen 221B Baker Street) saapuu tohtori James Mortimer, joka kertoo Holmesille ja tämän ystävälle tohtori John H. Watsonille Devonshiressä Baskerville Hall -nimisen kartanon mailla sattuneesta kuolemantapauksesta. Vanhan tarinan mukaan paholaismainen koira vainoaa Baskervillen sukua ja ilmassa leijuu epäilys, että kartanon isännän Charles Baskervillen kuolemaan liittyy jotain outoa. Viimeinen Baskervillen suvun jäsen, Henry Baskerville, on saapumassa kartanoon, mutta onko hänkin vaarassa? Merisopimuksessa Holmes yrittää estää kansainvälisen katastrofin selvittämällä erittäin salaisen asiakirjan varkautta ja Viimeisessä tehtävässä Holmes yrittää saada kiinni kaikkien aikojen pahinta rikollista, professori Moriartya. Nämä kaksi jälkimmäistä tarinaa ovat aika lyhyitä.

     "Kuulkaahan!" huusin minä. "Mitä tuo on?"
     Matala, pitkä, valittava ääni liehui surullisena uikutuksena nummen yli. Se täytti koko ilman ja kumminkin oli mahdotonta sanoa, mistä se tuli. Synkästä muminasta se paisui syväksi karjunnaksi ja vaipui sitten jälleen surulliseksi, hiljaa väreileväksi ääneksi. Stapleton katsoi minuun omituinen ilme silmissään.
     "Tämä on  merkillinen paikka", sanoi hän.
     "Mitä tuo sitten oli?"
     "Talonpojat sanovat Baskervillen koiran noin ulvovan saalista. Olen kyllä kuullut sen pari kertaa ennenkin, mutta en koskaan niin selvään."
     Minä katselin kauhun ja vavistuksen tunteilla ympärilläni paisuilevaa tasankoa vihreine täplineen ja mehukkaine vesikasvineen. Laajalla aukealla ei liikkunut mitään muuta kuin pari korppia, jotka huusivat äänekkäästi eräällä kallionkielekkeellä takanamme.

Erehdykseni jatkuivat, en nimittäin tiennyt sitäkään, että minäkertojana tarinoissa ei suinkaan ole Holmes, kuten olen jostain syystä olettanut, vaan tohtori Watson. Välillä hän kertoo tarinoita nykyhetkessä, välillä taas muistiinpanojensa avulla. Watson on paitsi miellyttävä kertoja myös henkilönä sympaattisen oloinen, kun taas Sherlock Holmes vaikuttaa oman arvonsa tuntevalta ja kovin mahtipontiselta mieheltä, joka mielellään korostaa omaa älykkyyttään ja päättelykykyään muiden -varsinkin Watsonin- kustannuksella. Kaikki kunnioitukseni hänen rikostenselvittelytaidoilleen, mutta en välttämättä haluaisi viettää aikaani hänenlaisensa seuramiehen kanssa

Vaikka Holmes aiheuttikin minussa ajoittain ärsytystä pidin silti kirjasta kovasti. Onhan siinä sumuisia nummia, suuri kartano palvelijapariskuntineen ja vanhojen aikojen tuulahduksia hevosvaunujen, ajureiden, lähettien sekä sigarettien muodossa. Kieli on mukavan sujuvaa ja myös vanhahtavaa, esimerkiksi ylenluonnollinen yliluonnollisen tilalla tai aaveellisen aavemaisen sijasta. Sanoista saattaa myös puuttua tai muuttua kirjaimia, esimerkiksi aamusin (aamuisin), akkuna (ikkuna) jälet (jäljet) jne... Tarinat eivät olleet niin jännittäviä kuin kuvittelin vaan jännitys oli sellaista... miten tämän nyt sanoisi, mukavan leppoisaa kuppi teetä ja pala kakkua auringonpaisteessa nautittuna -tyylistä jännitystä, se ei siis nostattanut sykettä tai niskavilloja vaan kirjaa luki miljööstä ja kerronnasta nauttien. Silloin harvoin kun luen dekkareita tai salapoliisikirjoja olen usein ihan pihalla tarinan lomaan ripoteltujen johtolankojen suhteen, mutta nyt sain onnitella itseäni napatessani kiinni eräästä Baskervillen koirassa annetusta vihjeestä.

Näistä kolmesta tarinasta suosikikseni nousi ehdottomasti Baskervillen koira. Myös Viimeinen tehtävä oli vauhdikkuutensa ja dramaattisuutensa vuoksi hyvä. Merisopimus puolestaan ei hirveästi ihastuttanut, se tuntui jopa hieman tylsältä.

Entä miltä maistui e-kirjan lukeminen iPadillä? Paremmalta kuin puhelimella tai tietokoneella lukeminen, mutta ei missään tapauksessa niin mukavalta kuin perinteisen painetun kirjan lukeminen. En siis aio ainakaan tässä vaiheessa hankkia sähköistä lukulaitetta vaan kannan uskollisesti laukussani perinteistä kirjaa niska-hartiakipujen uhallakin. Onneksi on ohuempia kirjoja ja pokkareita.


Sitaattikunniamaininnan saa:

Hermojani pudistutti seikkailun-tunne.


Ps. Esikoinen ehdotti omaa koiraamme postauskuvaan kirjankannen seuraksi, mutta mieluummin esittelen hänet erikseen, hirviökoirasta kertova kirja ei mielestäni oikein sovi samaan postaukseen oman koiramme kanssa (eikä hän välttämättä olisi antanut iPadin olla rauhassa nuuskutuksilta ja nuolaisuilta) ;) Kuvausrekvisiitaksi valikoitui sitten kuopuksen Kuusamon matkamuisto(uni)kaveri Karkulainen, joka sekin nimestään huolimatta on kyllä ihan siivo tapaus.


16 kommenttia:

  1. Minunkin sivistyksessäni on tuon Baskervillen koiran mentävä aukko, jonka aion kyllä tukkia. En ollut lainkaan tullut ajatelleeksi, että tämänkin kirjan saa Elisa Kirjasta ladattua ilmaiseksi. Pitääpä siis tarttua tuumasta toimeen. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, ole hyvä! Mahtavaa jos sinäkin innostuit Baskervillen koirasta :) Elisa Kirja on kiinnostanut pitkään ja nyt tuon iPad-kokeilun myötä pääsin siihenkin tutustumaan. Ihan kiva valikoima ilmaisia(kin) kirjoja ja tämä Baskervillen koira tuli vastaan kuin tilauksesta :) Doylen teos näkyi löytyvän myös Project Gutenbergistä. Onneksi sitä kautta saan luettua tarpeen vaatiessa kirjoja myös puhelimella, Elisa Kirjan kautta se ei onnistu.

      Poista
  2. Me luettiin Baskervillen koira yläasteella. En muista siitä paljoakaan, mutta se Aku Ankka versio on kyllä jäänyt mieleen minullakin. :)

    Mulle padilla lukeminen on niiiiin vaikeaa, etten ole saanut luettua edes Kingin Colorado Kidiä! Hankinnassa onkin perinteinen paperiversio. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, Aku Ankan versio Baskervillen koirasta oli hyvä, osa kuvista on vieläkin selkeänä mielessäni :D

      Minä en edes haluaisi lukea Kingiä sähköisenä jos vain paperinen versio on saatavilla, tuntuisi jotenkin pyhäinhäväistykseltä ;) Minä sain Colorado Kidin joululahjaksi, mutta se odottaa vielä lukemistaan. Kovasti kyllä polttelisi aloittaa seuraavana lukuvuorossa olevaa Kingiä...

      Poista
  3. Oppia ikä kaikki. En tiennytkään, että tämä on Elisan ilmaiskirjana, voisin lukaista tämän tabletin kautta. Tassukantta en ole nähnytkään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, ei muuta kuin "ilmaisostoksille" :) Tassukansi taitaa olla Elisa Kirjan oma versio, olettaisin ainakin.

      Poista
  4. Et ole yksin. Niin paljon kuin Sherlock Holmesia fanitankin (huikeita tv-sarjoja, olen käynyt Lontoossa Sherlock Holmes -museossakin), en muista lukeneeni yhtään Conan Doylen romaania. Pitäisi. Tämä on varmaan se klassisin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, joskus voi mennä niinsanotusti p***e edellä puuhun ja tutustua hahmoon ensin muuta kuin kirjallista kautta ;) Minä pidin kovasti paitsi Aku Ankan versiosta Baskervillen koirasta myös mm. Robert Downey Jr.:n tähdittämästä Sherlock Holmes -leffasta (olen siis katsonut vain yhden, siinä tosin ei tainnut olla yhtään näistä kolmesta tarinasta). Itse asiassa nyt ymmärrän miksi leffa-Holmes tuntui olevan niin täynnä itseään :) Ainakin tätä kyseistä kirjaa voin suositella.

      Poista
  5. Tulinpa vain ilmoittamaan sellaista, että olen blogannut nyt Kani nineltä jumala -kirjan, jota sinä ehdotit minulle luettavaksi alkuvuodesta itselleni julistaman lukuhaasteen nimissä. Kiitokset lukuehdotuksesta, sillä kirja oli oikein hyvä lukukokemus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna J, ilo oli minun puolellani, Kania kelpaa suositella! Kiitos itsellesi että vinkkasit arviostasi, tulen pikimmiten lukemaan sen! Ihanaa, että lukukokemus oli mieluisa :)

      Poista
  6. Sherlock Holmes on ainoa salapoliisihahmo, jonka edesottamuksia on ilo seurata. Hänen ajattelussaan on tiettyä viktoriaanista kurinalaisuutta, jota ihailen. Ja Jeremy Brett on loistava Sherlockina.

    How did mr. Holmes solve it? - Sheer luck!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuomas Korppi, Sherlock Holmes kieltämättä on ilahduttava hahmo, kaikessa ärsyttävyydessään :) Jeremy Brettin Sherlock Holmes on tuttu, mutta ehkä vahvempana mielessäni on Robert Downey Jr.:n elokuvaversio. Pitäisiköhän lukea lisää Holmesin seikkailuja :)

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Voi että, Kiitos Mai Laakso :) Yritän parhaani, tosin olen viime aikoina ollut aika huono haasteiden kanssa.

      Poista
  8. Olen lukenut Baskervillen koiran kahdesti (kerran kirjana, kerran äänikirjana), ja muutamia muitakin Holmes-tarinoita. Ei niissä tosiaan jännitys päätä huimaa, mutta aah, se menneen ajan Englanti lumoaa. <3 Ja vaikka Holmes onkin tosiaan omalla tavallaan aika sietämätön ja ärsyttävä, on hän kaikkinensa aivan huikea ja kiinnostava hahmo. Ihanaa että luit tämän! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, sinähän olet vallan Baskervillen koira-konkari ;) Menneiden aikojen Englanti lumosi minutkin, samoin Holmes kaikesta kukkoilustaan -tai juuri siksi- huolimatta :) Saatan lukea muitakin Holmes-tarinoita, niin mukavan maun kirja jätti.

      Poista