sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Joanne Harris: Pieni suklaapuoti



Joanne Harris: Pieni suklaapuoti
(Chocolat, 1999)
Otava, 2009
413 sivua
Luettu: 18.1.2013
Mistä: oma ostos


Joanne Harrisin samannimiseen kirjaan perustuva Pieni suklaapuoti -elokuva on ikisuosikkini. Johnny Depp, Judi Dench ja suklaaherkut vievät kerrasta toiseen mukanaan. Otavan juuri julkaisema kirja, Persikoiden aikaan, on jatkoa tarinalle. Luettuani Morren arvion kirjasta tajusin, että en olekaan muistikuvastani huolimatta lukenut Pientä suklaapuotia vaan ainoastaan sitä seuraavan Karamellikengät -kirjan, joten päätin lukea tarinan aiemmat osat ennen Harrisin uutukaista. Katsoin vielä elokuvankin (ehkä 20. kerran), mutta siitä vasta lopuksi.

     >>Jäädäänkö me? Äiti, jäädäänkö?>> Hän kiskoi minua itsepintaisesti käsivarresta. >>Minä pidän tästä, pidän tästä paikasta. Jäädäänkö me?>>
     Nostin hänet syliini ja suutelin häntä päälaelle. Hän haisi savulta ja paistuvilta räiskäleiltä ja talviaamun lämpöisiltä vuodevaatteilta. Miksipä ei? Tämä oli yhtä hyvä paikka kuin joku toinenkin.
     >>Tietenkin>>, sanoin huulet hänen hiuksissaan. >>Tietenkin jäädään.>>  Se ei ollut suoranainen valhe. Tällä kertaa se olisi voinut jopa olla totta.

Vianne Rocher ja hänen 6-vuotias tyttärensä Anouk saapuvat pieneen ranskalaiskylään, Lansquenetiin, karnevaalituulen mukana. Värikäs ja eloisa kaksikko kiinnittää heti (uskonnollisiin) tapoihinsa kangistuneiden kyläläisten ja erityisesti heidän kirkkoherransa Francis Reynaudin huomion. Kun Vianne perustaa entisen konditorian tiloihin suklaakaupan kokee Reynaud naisen henkilökohtaiseksi ja ammatilliseksi uhaksi. Onhan nyt ennenkuulumatonta vietellä kyläläisiä tarjoamalla herkkuja pääsiäisen paaston aikaan! Narcissen tavoin moni kuitenkin sortuu aistinautintoihin suklaan muodossa:

     Kaadoin kaakaota, tummaa ja katkeransuloista.
     >>Maistuisiko pala kakkua?>> ehdotin.
     Hän harkitsi vähän aikaa. >>Ehkä ei niin kauan kun minulla on suruaika>>, hän selitti epämääräisesti. >>Mitä kakkua se on?>>
     >>Baijerilaista, ja siinä on kinuskikuorrutus.>>
     >>Ehkä pieni pala.>>

Vianne ja Anouk eivät ole kauaa ainoat muukalaiset, sillä jokea pitkin saapuu jokimustalaisia punahiuksisen Roux´n johdolla. Onneksi jotkut kyläläiset Armande Voizinin ja Joséphine Muscatin johdolla asettuvat ei-toivottujen muukalaisten puolelle. Riittäkö se kuitenkaan pitämään Viannen aloillaan vai onnistuuko pappi ajamaan hänet kylästä, jälleen tuulen vietäväksi?

Jihuu! kuten Armande sanoisi. Harmittavan useista kirjoitus- ja päiväysvirheistä (luvut on nimetty päivin ja päivämäärin) huolimatta tämä suklaata, ihmissuhteita, salaisuuksia ja ripauksen taikuutta sisältävä ranskalaisuutta  huokuva kirja oli juuri niin ihana kuin elokuvan perusteella tiesin odottaa! Ahmin kirjan muutamassa päivässä, mitä ei ole viime aikoina tullut juurikaan tehtyä. Käperryin sohvannurkkaan viltin alle kirjan, suklaan ja punaviinilasillisen kera ja nautin. (Tosin lopussa hieman tyrmistyin Roux´hun liittyvästä käänteestä...) Suosikikseni nousi -samoin kuin elokuvassa- ulkoisesti kovin kärttyiseltä vaikuttava Armande, jonka sydän kuitenkin on kultaa ja joka ei kumartele muiden suuntaan vaan valitsee itse seuransa ja tekee itse omat ratkaisunsa, vaikka ne eivät aina niin järkeviltä muiden mielestä vaikutakaan.

Tuoreeltaan kirjan lukeneena kaivoin Pieni suklaapuoti -dvd:n laatikosta ja aloin katsoa sitä ensimmäistä kertaa uusin silmin, alkuperäiseen tarinaan verraten. Tunnelma ja päälinjat oli siirretty kirjasta elokuvaan, mutta useat pienemmät yksityiskohdat oli muutettu, jotain oli poistettu ja jotain lisätty. Harvoinhan elokuva noudattaa alkuperäistä tarinaa, mutta kieltämättä nämä erot, kuten Anoukin mielikuvituseläimen sekä Reynaudin ammatin muuttaminen, pistivät silmään. Onneksi näyttelijä- ja musiikkivalinnat sekä suklaaherkkujen valmistamisen kuvaus ovat onnistuneet. Myös ranskalaisen pikkukylän tunnelma välittyi katsojalle asti.

Nyt kiireesti seuraavan osan eli Karamellikenkien pariin ennen kuin karnevaalituuli kääntyy!


Sitaattikunniamaininnan saa:

>>Ei taida olla helppoa kun äiti on häirikkö>> hän sanoi.

12 kommenttia:

  1. Tätäkään en ole Harrisilta lukenut, mutta sen sijaan kyllä Appelsiinin tuoksun, joka on minulle sen verran kova juttu, että aion lukea sen uudelleen blogiini.

    Nyt luen Harrisin uusinta, joka on kuin jatkumoa tähän sinun lukemaasi eli hän palaa kotikyläänsä ja...

    Aion käsitellä Harrisia hiukkasen arvioni yhteydessä, sillä hän on minulle kirjallinen arvoitus;-)

    Olen huomannut, miten paljon elokuvissa muutetaan ja jätetään pois. Suurin pettymys oli filmatisointi Irvingin kirjasta Leski vuoden verran, jossa elokuvassa, The Door on The Floor, filmi päättyi siinä, missä tarinan tärkein henkilö Ruth Cole, tuli aikuiseksi eli hänestä ei ollut filmissä kuin lapsuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, minullekin Joanne Harris on kirjailijana jonkinlainen arvoitus. Sarkaa ja samettia ei ollut niin mieleenpainuva kirja kuin Pieni suklaapuoti ja Karamellikengät. Sinisilmä löytyy TBR100 -listaltani ja se ilmeisesti on taas aivan erilaista Harrisia. Pitänee lukea koko Harrisin (suomennettu) tuotanto :)

      Huh, onneksi et paljastanut uusimmasta kirjasta enempää! En ole edes takakantta lukenut, vaikka kirja odottaa hyllyssä lukemistaan :) Haluan upota Viannen tarinaan silmät sokkona...

      En ole Irvingiä (vielä) lukenut eikä tuo elokuvakaan kuulosta tutulta... Elokuvahan on kuitenkin vain yksi tulkinta, tai näin ainakin yritän itselleni selittää jos elokuva ja kirja poikkeavat kovasti toisistaan ;)

      Poista
    2. En paljastanut edes arviossani muuta kuin sen, että Persikoiden aikaan yllätti minut. Meni kakkoseksi Harris -listallani, jossa edelleen on suosikkina Appelsiinin tuoksu.

      Sarkaa ja samettia jätin kesken, samoin Suolaista hiekkaa, jossa on ehkä maailmankaikkeuden kauneimmat kannet. Sinisilmä kuulemma poikkeaa täysin Harrisin muusta tuotannosta.

      Niin mutta kun siinä oli kirjasta vain puolet eli se oli tynkä. Kun taas Irvingin kirjasta Oman elämänsä sankari tehty elokuva palvoi kirjaa.

      Aion lukea blogiini tuon Appelsiinin tuoksun seuraavassa kirjastorakosessa. Ja siis haluan lukea sen jo senkin takia, että miksi sen jäkimaku tuntuu vieläkin.

      Poista
    3. Leena, tulen lukemaan arviosi sitten kun saan Persikoiden aikaan -kirjan luettua :) Odotukset kirjaa kohtaan ovat korkealla, sinäkin vielä pidit noin paljon!

      Poista
  2. Näin ne kirjamaut eroavat hauskasti xD

    Leena Lumen kanssa muuten hieman eri mieltä tuosta Irvingin kirjaan perustuvasta elokuvasta. Elokuva oli oikein hyvä ja päättyi hyvin. Hyvä ratkaisu jos (ja kun) kirjan koko tarinaa ei saa kuitenkaan tyydyttävällä tavalla yhteen elokuvaan :)

    Olenpas taas erimielinen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Morre, näinhän se joskus menee :D

      Ole ihan vapaasti erimielinen, minä täällä vain sujuvasti nyökyttelen eriäville mielipiteillenne kun ei tosiaan ole kokemusta kirjasta eikä elokuvasta ;)

      Poista
  3. En välttämättä tätä jaksa kaiken luku- ja kirjoitusurakkailun tiimoilla lukea mutta hyvä kuulla, että kirja on yhtä hyvillä vesillä kuin elokuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pisarainen, kirja on ehdottomasti yhtä hyvillä vesillä kuin elokuva! Ehkä paremmillakin, jos jättää huomioimatta Roux-kuvion lopun kirjassa. Sen yritän unohtaa ;) Vaikea näitä on verrata kun elokuvassa kuitenkin on Depp ja loistava Dench...

      Poista
  4. Elokuva nähty ja tykätty, mutta Harrisilta en ole lukenut yhtään kirjaa koskaan, vaikka tuttu nimi onkin. Muistan, että olen joskus kauan sitten pyörittellyt kirjastossa käsissäni Appelsiinin tuoksua, mutta en saanut siitä tarpeeksi "kicksejä" sen lainatakseni. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene K, Pienestä suklaapuodista saa kicksejä vaikka muille jakaa ;D Melkoista aisti-ilottelua varsinkin tällaiselle suklaahiirelle :P

      Poista
  5. Höh, olen onnistunut välttymään tiedolta että tämäkin on alunperin kirja. Leffa on aivan ihana, tästä tulee siis taas ns. pakkohankinta. Jee. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Disa, kirja on tietyllä tapaa parempi kuin elokuva. Kannattaa ehdottomasti hankkia ja lukea :)

      Poista