tiistai 23. lokakuuta 2012

Kati Närhi: Saniaislehdon salaisuudet ja Mustasuon mysteeri



Kati Närhi: Saniaislehdon salaisuudet
WSOY, 2010
129 sivua

ja

Kati Närhi: Mustasuon mysteeri
WSOY, 2012
132 sivua


Harvoin käy näin, että en ehdi lisätä luettavaa kirjaa (kahdesta puhumattakaan!) blogini Nyt luen -sivupalkkiin kun olen jo saanut kirjat luettua. Sain lukuvinkin Ilselän Minnalta ja kun Saniaislehdon salaisuuksille oli ehtinyt ilmestyä jatkoa lainasin samantien kirjastosta molemmat kirjat. Koska luin nämä peräkkäin ja tarinat voi lukea yhtenäisenä tai ainakin jatkuvana tarinana teen näistä yhteispostauksen. Saniaislehdon salaisuuksia selvitteli muutama päivä sitten myös Lumiomenan Katja.
 
Saniaislehdon salaisuudet (kuva alla) esittelee isoäitinsä kanssa asuvan Agnesin, omalaatuisen ja hieman synkkämielisen orpotytön. Agnesin arkeologivanhemmat ovat kuolleet hämärissä olosuhteissa, isoäiti vaikenee heidän kohtalostaan ja taitaapa isoäidillä (niin kuin myös monella muulla Planktonin asukkaalla) olla oma salaisuutensa. Agnes aloittaa työharjoittelun rouva Nuoran tissiliivikaupassa ja päättää selvittää rouva Rymmin vyötärömysteerin, siinä samalla ratkeaa muutama muukin salaisuus.




Mustasuon mysteeri (kuva alla) jatkaa Agnesin tarinaa. Agnes on aloittanut opinnot Mustasuon sisäoppilaitoksessa, samassa koulussa kuin äitinsä aikoinaan. Vanhempien kohtalo ei jätä Agnesia rauhaan, mutta  koulussa tapahtuneet surullisten tyttöjen katoamiset mietityttävät myös. Katoamisista on koululla jopa oma kirja, Mustasuon kadonneiden kronikka, jota päivitetään kummallisella tavalla (runomuotoisesta kronikasta tulee mieleen Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut ja sen keskiössä oleva loru.)




Lähikirjastossa nämä oli sijoitettu aikuisten osaston sarjakuvahyllyyn. Ihan hyvä ratkaisu, vaikka mysteerit eivät kovin pelottavia olekaan. Albumeissa kuitenkin sivutaan mm. uskottomuutta, perheväkivaltaa, murhia ja koulukiusaamista, eli ei välttämättä ihan perheen pienimpien lukemiseksi sovi.
 
Närhen piirrosjälki on pelkistettyä, mutta yksityiskohdille on silti tilaa. Väritys on kantta ja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta sini-harmaa-musta, mikä miellyttää minun silmiäni erityisen paljon. Ruutujen muodon ja lukumäärän vaihtelu sivulla elävöittää tarinaa, samoin kuin mainitsemani väriläiskät. Tekstissä käytetään eri fontteja, mutta ulkoasu pysyy silti hallittuna ja tyylikkäänä kokonaisuutena.

Agnes on kaikessa melankolisuudessaan ja lievässä angstisuudessan loistava hahmo! Hänen ajatuksensa ja kommenttinsa sivaltavat, mutta piikin terävin kärki taittuu Agnesin lapsekkaaseen olemukseen suurine silmineen, ja lapsihan hän onkin. Isoäitikin ihastutti, toivottavasti minullakin on vanhana samanlaista mummoenergiaa (vaikka en humppaa kuuntelisiaan) ;D

Nyt löytyi minulle sopiva ei-strippimuotoinen sarjakuva, lukisin mielelläni lisää Agnesin seikkailuja :) Suosittelen muillekin!

22 kommenttia:

  1. Nyt on ihan pakko lukea myös Mustasuon mysteeri! Ihastuin Saniaislehdon salaisuuksiin. Olen lukenut melko vähän kunnollisia sarjakuvia, mutta tällainen pitempi, kerronnallinen muoto viehättää minua strippejä enemmän. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, Mustasuon mysteeri oli myös loistava :) Minä olen ollut enemmän strippi-ihmisiä (hih, siis -sarjakuva), mutta Närhen pidemmät sarjakuvat viehättivät kovasti! En oikein tiedä miksi näitä kutsuisi, onko nämä sitten sarjakuvaromaaneja? Sopivan nopeaa luettavaa ja ihastuttava ulkoasu.

      Poista
  2. Sulle on jotain pientä blogissani :)

    VastaaPoista
  3. Minulle tulee tuosta Agnesin kuvasta mieleen Nemi, joka on yksi sarjakuvasuosikeistani! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene K, kieltämättä Agnesissa on jotain Nemimäistä. Agnes on vähän kuin Nemin pikkusisko ;)

      Poista
  4. Täälläkin on ihastuttu koko perhekunnan voimin. Agnes on kaikessa skeptisyydessään ja totisuudessaan jotenkin tosi vetoava hahmo! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maukka, kiva jos koko perhe on tykännyt :) Agnes rocks ;)

      Poista
  5. Hauskan kuuloista settiä! Täytyykin tutustua...olen nimittäin jostain syystä alkanut kääntää katsettani vaivihkaa sarjakuvienkin puoleen, kun eräs uusi tuttava on niiden tekijä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pisarainen, kannattaa tutustua :) Minullakin tulee luettua melko vähän sarjakuvia, mutta ihanaa kun löytää sitten tällaisia huippuyksilöitä!

      Poista
    2. Juu, ja minun pitää todella oikein tutustumalla tutustua sarjakuvailuun. Tähän mennessä vain Aku Ankat ja Bunny Suicides ovat tuttuja sanomalehtien stripeistä puhumattakaan.

      Poista
  6. Selailin jo tuota Saniaislehtoa yhtenä päivänä ja mietin, että täytyypä muistaa hankkia luettavaksi, vaikutti sen verran kiehtovalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, kannattaa hankkia samantien myös Mustasuon mysteeri :) Toivottavasti Agnesin tarina vielä jatkuu näiden jälkeenkin...

      Poista
  7. Pistin sulle haastetta mun blogissa!

    VastaaPoista
  8. Mulla on tämä TBR-listalla, sen verran on kehuja kuullut. Synkähkö mutta humoristinen, kuulostaa niin omalta!

    "Humppa huolet karkoittaa!" -pisti naurattaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Disa, ei muuta kuin lukemaan! Toivottavasti tälle tulee vielä useita jatko-osia :)

      Poista
  9. Sinulle on tunnustus blogissani http://nenakirjassa.blogspot.fi/2012/11/tunnustuksia.html

    Osallistuminen ei ole pakollista, mutta kehut saat joka tapauksessa! :)

    VastaaPoista
  10. Sinulle on tunnustus myös minun blogissani :) Ja samat sanat kuin Norkulta, että ei ole pakko osallistua, mutta ota kunnia vastaan!

    VastaaPoista
  11. Kiitos Norkku ja Pisarainen tunnustuksista :) Ehdottomasti otan kehut ja kunniat vastaan, saatanpa osallistuakin...

    VastaaPoista
  12. Tulin lukemaan tuota tiedotetta ja sitten huomasin tämän postauksesi! :) Haluan lukea heti Agnes sarjiksen, varsinkin Mustasuon mysteerin, koska tyttöjen sisäoppilaitostarinat kiinnostavat aina! Sitä kysyisinkin, voiko sen lukea itsenäisenä teoksena vai pitääkö lukea ensin Saniaislehdon salaisuudet?

    Katsoin helmetistä, että sarjakuva on luokiteltu kumpaankin sekä aikuisten että lasten puolelle ja aika tasaisesti jakaantuu kirjastojen kesken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, kiva kun löysit postaukseen :)

      Mustasuon mysteerin voi mielestäni lukea ihan itsenäisenä teoksenakin, mutta koska Agnesin (ja hänen vanhempiensa) tarinaa pohjustetaan Saniaislehdon salaisuuksissa on lukukokemus täydempi jos lukee järjestyksessä. Nämä ovat kuitenkin todella nopealukuisia, joten yhdessä illassa menee keveästi molemmat :)

      Poista