maanantai 23. huhtikuuta 2012

Plumfieldin pojat ja Liebster Blog



Louisa M. Alcott: Plumfieldin pojat
( Jo´s Boys, 1886)
WSOY, 1992
210 sivua


En tiedä onko keväällä ja valon lisääntymisellä ollut jotain vaikutusta, mutta jonkinlaista lukujumia on ollut täällä(kin) havaittavissa. Vaikka kotona odottaa lukemistaan niin omia kuin lainattujakin kirjoja en ole oikein osannut tarttua niistä mihinkään, puhumattakaan että olisin lukenut useampaa kirjaa rinnakkain. Plumfieldin pojat kuitenkin tuntui sopivalta tilanteeseen. Sitä paitsi en malttanut odottaa kovin kauaa sarjan edellisosan lukemisen jälkeen, halusin tietää miten Jolle ja kumppaneille käy. Varsinkin Danin ja Natin kohtalot kiinnostivat kovasti.

Plumfieldin pojat on siis Alcottin neliosaisen sarjan päätösosa. Edellisistä tapahtumista on kulunut 10 vuotta, Jo on menestynyt kirjailijan urallaan ja sen tuoman taloudellisen turvan myötä Plumfieldin koulua on laajennettu jatko-opistolla. Vaikka Jon alkuperäiset 12 suojattia eivät enää kuulu koulun oppilaisiin, on heillä edelleen tärkeä sija Jon elämässä. Heidän tarinansa ovatkin kirjassa pääosassa, tosin joidenkin osalta se on jo valitettavasti päättynytkin.

Koin heti alkusivuilla pettymyksen, en itse tarinan itsensä takia vaan siksi, että kyseessä on uudistettu ja lyhennetty suomennos. En minä halua mitään lyhennettyä, haluan koko tarinan, alusta loppuun! Pian asia kuitenkin unohtui kun kuljin kulkuri-Danin ja kumppaneiden mukana rouva Bhaerin valvovien ja kauas ulottuvien silmien alla.

Tarvitaan kai kovaa kesyttämistä, ennen kuin minä osaan kulkea siivosti valjaissa. Minä kyllä haluan sopeutua ja yritänkin silloin tällöin, mutta ennen pitkää rupean aina vikuroimaan ja rikon valjaani. Ihmishenkiä ei toki ole vielä mennyt, mutta kuka tietää mitä on edessä. Kerran voi tulla aika rysäys.

Jos Pikku naisia on kuvaus Alcottin omasta lapsuudesta on Plumfieldin pojissa aistittavissa tunnelmia hänen aikuiselämästään. Kirjassa Jo nimittäin tuskastelee menestyksen tuomia varjopuolia. Yksityisyys on haihtunut kun ihailijat ovat vailla milloin nimikirjoitusta, jotain muistoa kirjailijasta tai kiertokäyntiä hänen kodissaan.

Plumfieldin pojat onkin kokonaisuudessaan astetta vakavampi ja paikoitellen myös synkempi kuin sarjan aiemmat osat. Mukana on kuitenkin hauskoja sattumuksia, sujuvaa sanailua ja romansseja (ei mitään liian siirappista!) tasapainottamassa tunnelmaa. Alcott on kirjoittanut tasaisen tarinan, jonka myötä sarja saa ansaitsemansa lopun. Vaikkakin yksittäisille henkilöille olisin mielelläni suonut vähän erilaisen kohtalon, mutta tämä on minun henkilökohtainen purnaukseni. Suosikkisarjakseni tämä ei yllä, mutta olen erittäin iloinen, että luin tämän.

Kun nyt on koetettu tyydyttää kaikkia: on monta avioliittoa, vain muutama kuolemantapaus ja niin runsaasti elämäniloa kuin asioiden luonteva järjestys suinkin sallii, niin vaietkoon soitto, sammukoot valot ja laskeutukoon esirippu Marchin perheen eteen ikuisiksi ajoiksi.


Sitaattikunniamaininnan saa lause, jossa on ohjetta kerrakseen:

Anna vain periksi, äiti, itsepäiset lapsesi tahtovat kuitenkin kulkea omia teitään.


Miehisen näkökulman Plumfieldin pojista on kirjoittanut Jokke.


So American -haaste.





Sain nooralta, Aletheialta ja Linnealta ihanan Liebster Blog -tunnustuksen -kiitos teille kaikille! Olette ehdottomasti omat tunnustuksenne ansainneet, blogeissanne on ilo vierailla :)

Tunnustus tulee jakaa eteenpäin viidelle loistavalle blogille, jonka lukijamäärä on alle 200. Mikäpä olisi mukavampaa kirjan ja ruusun päivänä kuin heittää kehuilla muutamia kanssabloggaajia. Osa on saattanut jo saada tunnustuksen, mutta toivottavasti kestätte pienen lisäsuitsutuksen ;)


Booking it some more - Mielenkiintoisia kirjoja sanoja säästelemättä, huumoria unohtamatta.

Hiirenkorvia ja muita merkintöjä - Täällä silmä ja (kirja)mieli lepää.

Ilselä - Leppoisaa tunnelmaa, tunteella tehtyjä kirja-arvioita.

Kirjojen keskellä - Kirja-arvioita napakalla otteella Roald Dahlista Stephen Kingiin.

Oota, mä luen tän eka loppuun - Jo pelkkä nimi saa hyvälle tuulelle, sisällöstä puhumattakaan.


Lukekaa hyviä kirjoja ja viettäkää mukavaa kirjan ja ruusun päivän iltaa :) Tänään saa osasta kirjakauppoja 10 euron kirjaostosten kaupanpäälliseksi Tuomas Kyrön Miniä -kirjan. Ostoksille ehtinee vielä ainakin netissä. Minä tein kokoelmantäydennystilauksen Adlibrikseltä ja hainpa vielä illan päätteeksi kirjastostakin muutaman kirjan lainaan. Jospa lukujumi tästä purkautuisi.

14 kommenttia:

  1. Tämän haluan ihan ehdottomasti lukea jossain vaiheessa. Luin vasta viime vuonna Pikku Naisia mutta ihastui kovasti :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu Sanna, viime vuonna minäkin vasta tutustuin Pikku naisia -kirjaan :) Lue ihmeessä koko sarja!

      Poista
  2. Tuo suomennosten lyhentäminen on todellakin harmillista. Ostin kirjan myös englanniksi (Jo's Boys), mutta enpä ole vielä tullut lukeneeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, minkä verran tuossa englanninkielisessä kirjassa on sivuja? Toivottavasti tuo lukemani suomennos ei ollut kovin rankalla kädellä lyhennetty :(

      Sarjan englanninkieliset nimet on muuten mielestäni loistavia, kuvaavat hyvin kirjoja ja ovat mukavan lyhyitä :)

      Poista
  3. Kiitos tunnustuksesta! :)
    Minäkään en tykkää lyhennetyistä suomennoksista. Ensimmäisenä tulee mieleen, että jaa tää on taas tämmönen Valitut Palat versio...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, Maija :)

      Voi ei, en voi sietää noita Valittujen Palojen Kirjavalioita! Toki ymmärrän idean, mutta ei minulle kiitos :)

      Poista
  4. Kiitos tunnustuksesta!! Lukujumia on näköjään on ollut liikkeellä toisillakin :O vertaistuki on ainatervetullutta :D minun pitäisikin alkaa varmaan lukea näitä yttökirja-klassikoita, vaikka olen kyllä joskus kokeillut niitä lukujumiin ja aina edes nekään eivät ole auttaneet!? Mahtanut olla vakava versio pöpöstä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. anni.M, ole hyvä :)

      Ihmeesti tosiaan helpottaa, kun kuulee muidenkin kärsivän lukujumista ;) Onpa ollut vakava pöpö jos normaalit keinot eivät auttaneet! Minä toivon ja luulen, että oma jumini on hiipumassa.

      Minä olen miettinyt Tiina -kirjojen uudelleenlukua, mutta pelkään pettyväni niihin näin aikuisiällä... Viisikot nyt eivät varsinaisesti ole tyttökirjoja, mutta nekin haluaisin lukea uudelleen. Joskus aloitinkin, mutta jäi kesken. Osaa niistä en ole lukenut vielä kertaakaan... Siinä olisikin kesäprojektia kerrakseen ;)

      Poista
  5. Voi, minä kyllä kannatan Tiina-kirjojen lukuprojektia! :) Minä sain lapsena luettua vain yhden, mutta lukiossa yritin uudestaan ja silloin ihastuin. Vieläkään en ole ihan kaikkia lukenut, mutta sitä mukaa kun oma kokoelma kasvaa, pyrin lukemaan uusia osia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, laitetaan kannatusääni korvan taakse ;) En mene vannomaan, mutta muistelen lukeneeni aikalailla kaikki Tiinat lapsena :) Montako Tiina -kirjaa sinulla jo on?

      Poista
    2. Mikäli mun listani on ajantasalla, mulla on 24 Tiinaa - 4 puuttuu. :)

      Poista
  6. Pitäisiköhän hankkia tämä Alcotin kirja alkuperäisellä kielellä. Tykkään kovasti hänen kirjoistaan ja Pikku miehiä kuuluu sarjaan, joka saa aina kyyneleet silmiin. Minun lempihahmoni tässä viimeisessä osassa on kyllä ehdottomasti tuo kovan onnen poika - Dan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aino, meillä on siis sama suosikki :) Pientä haikeutta ja liikutusta minäkin koin pitkin sarjaa, varsinkin Plumfieldin poikien loppupuolella.

      Poista