tiistai 17. huhtikuuta 2012

Ennen päivänlaskua ei voi



Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
Tammi, 2000
268 sivua


Ihastuin kovasti Johanna Sinisalon novelleihin kirjassa Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita ja halusin lukea seuraavaksi hänen kehutun, Finlandia -palkinnonkin saaneen esikoisteoksensa. Meinasi tulla kiire lukemisen kanssa, kirjaston laina-aika on lopussa ja joku on odottamassa varausjonossa. Kiva huomata, että uutuuksien ohessa varataan myös näitä vähän vanhempia kirjoja!

Ennen päivänlaskua ei voi on sekoitus fantasiaa ja scifiä. Kolmikymppinen valokuvaaja Mikael, tai Enkeli, joksi häntä tietyissä piireissä kutsutaan, löytää epäonnistuneen baari-illan päätteeksi kotipihastaan nuorisojoukon kiusaaman nuoren pojan, joka paljastuukin peikoksi. Sen sijaan, että jättäisi peikon roskalaatikoiden luo hän viekin sen kotiinsa. Mikaelin elämä kietoutuu peikon ympärille koko ajan enemmän, seurauksista välittämättä.

Se on kauneinta mitä olen koskaan nähnyt. Tiedän heti että haluan sen.

Sinisalo ei tyydy esikoiskirjassaan yhteen kertojaan, vaan Mikaelin lisäksi oman äänensä saa hänen kollegansa ja ihastuksensa Martes, eläinlääkäri Tohtori Spiderman, naapurin postimyyntivaimo Palomita ja Mikaeliin ihastunut Ecke. Lisäksi Sinisalo on värittänyt ja tukenut tarinaansa kuvitteellisilla lehtiartikkeleilla, nettilinkeillä, kansantaruilla sekä myös otteilla muista kirjoista, näkyvimpänä Yrjö Kokon Pessi ja Illusia. Myös Reino Helismaan kynästä lähteneellä laululla Päivänsäde ja menninkäinen on vahva rooli kirjassa.

Kirja ei kuitenkaan ole perinteinen peikkotarina, lopputulos on kaikkea muuta kuin "Ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti!" -sarjaa. Peikon kasvatuksen lisäksi kirjan aiheina on seksuaalisuus, vallankäyttö, halut sekä tavallaan myös hyväksikäyttö.

Sinisalon novellikokoelman perusteella osasin odottaa aivoja nytkäyttävää tarinaa, ja sain mitä odotin. Tosin en ehkä aivan samassa mittakaavassa kuin Kädettömissä kuninkaissa. Peikot on tunnustettu ja nimetty nisäkäslaji, johon voi törmätä joskus myös kaupungissa. Peikkoja käsittelevät "tieteelliset osiot" on kirjoitettu hyvin uskottavasti. Pessiä ja Illusiaa en ole lukenut, mutta Päivänsäde ja menninkäinen -laulu on minulle erittäin tärkeä. Sinisalo on saanut samaa kauneutta myös tarinaan.

Hänen peikkonsa on kuin pala yötä jonka joku on riistänyt maisemasta ja tuonut huoneeseen. Se on sirpale tuulista pimeyttä, musta enkeli, luonnonhenki.
     Voiko pimeyden kesyttää?
     Ehkä sen voi, jos se on aloittaessaan hyvin, hyvin nuori, riittävän avuton, riittävän huonokuntoinen...
     Pieni yön pentu.

Vaikka tieto-osuudet loivat tarinalle kehyksen, koin ne hieman vieraannuttaviksi. Tästä syystä lukeminen etenikin pyrähdyksissä. Kertojaosuudet luin nautiskellen ja jopa ahmien, kun taas tieto-osuuksien kohdalla lukeminen paikoitellen jopa takkusi. Silti kirjaa olisi vaikea kuvitella ilman fiktiivistä faktaa, niin vahvasti se liittyy tarinaan. Tarina oli pääsävyltään surullinen. Kun yksi on toiselle tärkeä, on toiselle taas se kolmas ja niin edelleen. Halut ja toiveet menevät pahasti ristiin ja onnen tiellä on aina jotain, kukaan ei ole täysin tyytyväinen osaansa. Viimeistään kirjan loppu yllättää ja nyrjäyttää ajatuksenkulun täysin uusille urille.

Myös Satu, Morre, Hannu, Sanna, OpuscoloMaisie ja ANNI ovat lukeneet kirjan ja pääosin pitäneet siitä. Ei-ihastuneita arvioita ei ainakaan pikaisella haulla osunut silmiini. Täytyy sanoa, että Sinisalosta on tulossa yksi suosikkikirjailijoistani!


Sitaattikunniamaininnan saa:

Olen lukinnut sen tänne, olen koettanut vangita palasen metsää, ja nyt metsä on vanginnut minut.

Kuvan peikko on täysin fiktiivinen satuhahmo, trolli, ei lainkaan tarinan peikon kaltainen peto. Sitä ei satutettu kuvauksissa, tosin se siirrettiin hetkeksi omasta lelukorielinympäristöstään kylmälle kuistille, mutta palautettiin pian takaisin paikalleen.

35 kommenttia:

  1. Kiinnostava postaus erittäin kiinnostavasta kirjasta. Olen varma, että tämä on tuleva olemaan ensimmäinen scifi-kirjani piiiiitkiin aikoihin. Tämä kiehtoo ja kuitenkin kiertää minua. Voi apua, pitäisi vain aloittaa :-D!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Satu- ja kansantaruelementit ovat niin vahvat, että uskon kirjan vievän mennessään vaikka ei muuten hirveästi scifistä pitäisikään. Aloita ihmeessä, haluan kuulla mitä mieltä olet tästä :)

      Poista
  2. Ihana Sinisalo. Minäkin ihastuin tähän Ennen päivänlaskua ei voi -kirjaan. Sinisalo käsittelee loistavasti elämää. Ja kieltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Täytyy ehdottomasti lukea häneltä lisää :)

      Poista
  3. Voi mikä ihana idea ottaa trolli mukaan kuvaan! :)

    Luin tämän joskus muutama vuosi sitten ja jostain syystä olen ostanut tämän omaan hyllyynikin, vaikken muistaakseni tykännyt tästä mitenkään erityisen paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih ;) Olin jo jättää trollin pois kun mietin onko se vähän liikaa. Otin kuitenkin mukaan, onhan se niin hellyyttävä. Hieman herätti ihmetystä tytöissä kun raahasin sen ulos :D

      Ehkä kirjassa on kuitenkin ollut sitä jotain, kun olet omaan hyllyyn kelpuuttanut :)

      Poista
  4. Niitä faktaosioita, kirjallisuuslainauksia yms. oli liian paljon, vähempi olisi riittänyt...vähän kuin kirjailija ei olisi ihan täysillä luottanut tarinaan ja laittoi sitten noita kikkailuja mukaan yli tarpeen.
    Pari muutakin yksityiskohtaa siellä oli joista olisin huomauttanut, mutta...hieno kirja se on, ja se erisuhtaisten halujen, toiveiden ja hyväksikäytön monimutkainen verkko toimii ja luo omanlaisensa surumielisen tunnelman.
    (Nobelia Sinisalo ei kuitenkaan ole vielä saanut :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hdcanis, minulla tuli sama mieleen, että onkohan Sinisalolla ollut pientä epävarmuutta oman tekstinsä kantavuuden kanssa. Vähempi "lisä-sälä" olisi ollut parempi, kerronta kuitenkin oli niin mukaansatempaavaa! Minua mietitytti hieman myös tuo Palomitan osuus, se jäi vähän irralliseksi. Mutta hurjan hyvä kirja, etenkin kun kyseessä on esikoisteos.

      Voi elämä, pitäisiköhän minun jättää myöhäiset kirjoittamiset tekemättä, kun tuollaisia mokia tulee... Nobelia odotellessa ;D

      Poista
  5. Ihan Nobelia tällä ei sentään irronnut, mutta hieno kirja!
    :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti vielä tulla lisäämään, että olen luettanut tätä joillakin oppilailla (vapaaehtoisesti). 15-vuotiaan on todella vaikea suodattaa tätä! Kaikki menee läpi realismina, tai sitten torjutaan ihan lapsellisena. Itse nautin kovasti tästä.

      Poista
    2. Kirsi, kommentoinkin juuri hdcanisille (hdcanikselle? kääk, taivutuskin tökkii!), että pitänee pysytellä vähän varhaisemmissa kellonajoissa postausten suhteen tai pyytää mies oikolukijaksi ;D Taisi tulla vauhti- tai väsymyssokeus kun moinen sammakko lipsahti. Kiitos ja anteeksi :D

      Aika hauska tuo 15-vuotiaiden suhtautuminen kirjaan! Jotain suodatinta tai elämänkatsomusta tämä siis vaatii?

      Poista
  6. Kiva lukea tästä, sillä tämähän odottaa minun TBR100-kirjoissani ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa Susa, toivottavasti tämä pääsee pian luettavaksesi :) Minullakin tämä on ollut luettavien listalla ja siten myös vielä keskeneräisellä TBR100 -listalla. Täytyisi saada lista valmiiksi ennen kuin saan siltä useamman luettua :)

      Poista
  7. Tuo Nobel hymyilytti miutakin ;)

    Miekin pidin tästä kirjasta. Luulin kannesta, että kyseessä olisi joku teinikirja. No ei ihan :D

    Sinisalo on todella omanlinjansa kirjailija. Onneksi näin. Suosittelen sinule vielä Sinisalon Sankarit-romaania, sekin on ihan mielenkiintoinen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noora, Sinisalo saikin minulta henkilökohtaisen ylennyksen ;D Tai sitten se olikin joku ennakkoaavistus :) Nobelia odotellessa...

      Kiitos suosituksesta, Sankareista en olekaan kuullut. Sinisalo tosiaan on omaperäinen ja persoonallinen niin aiheiltaan kuin kirjoitustavaltaan. Vähän veikkaan, että luen koko hänen tuotantonsa läpi :)

      Poista
  8. Minä en luullut tämän olevan minun kirjani lainkaan, mutta tykkäsin lopulta tosi paljon! Pitäisikin lukea Sinisalolta lisää...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, minusta on aina kiva kun negatiiviset ennakko-odotukset osoittautuvat vääriksi ja saakin hienon lukukokemuksen :) Juuri tästä syystä tulee silloin tällöin luettua kirjoja lukumukavuusrajojen laidoilta ja ulkopuolelta. Ehdottomasti lisää Sinisaloa :)

      Poista
  9. Mä olen näköjään ainoa, joka ei tykännyt tästä yhtään. Siitä on jo kauan kun luin, mutta minuun vaan ei oikeen iske mikään sci-fi -tarina ja fantasia. Jotenkin tässä oli jotain karua ja rumaa, miljöö oli ikävähkö ja heh, en tykkää kai peikoista =).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Roz, kiva kuulla myös eriävä mielipide kirjasta! Minusta tarina oli jotenkin haikeansurullinen ja kammottavuuksistaan huolimatta jopa kaunis :) Tampere on yksi suosikkikaupungeistani, oli kiva tunnistaa kirjasta tuttuja paikkoja. Heh, minä kyllä tykkään peikoista ;)

      Poista
  10. Ihana tuo kuva :D
    Loppukin on näköjään tulkittavissa eri tavoin, itse päättelin sen onnelliseksi :p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ANNI :)

      Tuon lopun tosiaan voi käsittää kahdella tavalla, minä päädyin siihen negatiivisempaan, ehkä kirjan haikeansurullinen ja tumma tunnelma heijastui lopputunnelmiini :)

      Lisäänkin sinun arviosi tuohon muiden jatkoksi!

      Poista
  11. Oi mikä kuva! Olinkin jo unohtanut nuo trollit! Ennen päivänlaskua ei voi oli kyllä varsin mieleenpainuva lukukokemus. Varmasti joskus tulen sen lukemaan uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tuulia :) Tuo trolli on itseasiassa kulkeutunut meille Ruotsista, sillä on myös tunnearvoa <3

      Ai sinäkin olet lukenut tämän, ilmeisesti AEB (aikaan ennen blogia)? En löytänyt arviotasi.

      Poista
    2. Hih, AEB :) Juu, itseasiassa tämä oli viimeinen kirja, josta en ole blogannut (ainakin toistaiseksi), luin tämän juuri ennen blogini aloittamista.

      Poista
  12. Minäkin pidin silloin vuosia sitten tästä kovasti, vaikka muuten en kauheasti scifiä luekaan. Kirja löytyy myös hyllystäni, joten täytyypä joskus palata sen ääreen uudelleen. Sinisaloa en ole muuten lukenut, mutta pitäisi kai ehdottomasti. Ihanaa, että näitä vanhojakin nousee aina säännöllisesti blogimaailmassa esille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joana, kiva kuulla, että sinäkin olet tykännyt tästä :) Lue ihmeessä tuo Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita! Minä tykkäsin kovasti, vaikka en yleensä novelleille juuri lämpenekään.

      Lukemiseni painottuukin enemmän tällaiseen hieman vanhempaan kirjallisuuteen :) Saanpahan omalta osaltani olla jatkamassa kirjan elinkaarta, nostamassa näitä vanhempia kirjoja uutuuksien lomaan.

      Poista
    2. Minä taas luen paljon novelleja, joten merkkaan tuon vinkkisi heti kalenterin nurkkaan.

      Hyvä filosofia sinulla kirjojen suhteen. Minäkin suren usein kirjojen lyhyttä elinkaarta. Monet upeat kirjan jäävät tässä hektisessä elämässä liian vähälle huomiolle.

      Mutta kiitos vielä kerran tuosta vinkistä!

      Poista
  13. Minä en pitänyt tästä kirjasta yhtään :D Mutta kun tämän luin, en tainnut vielä pitää kirjablogia, muuten olisi löytynyt varmaan yksi aika teilaava arvio ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, negatiivisten arvioiden vähyys selittynee osin sillä, että kyseessä on vähän vanhempi kirja ja siten arvioitakin on vähemmän kuin uutuuksista. Vaikka uusi kirja olisikin pääsääntöisesti kehuttu, löytyy niistä yleensä ainakin muutamia soraääniä :)

      Oletko lukenut Sinisalolta muuta?

      Poista
  14. Voi että.. Minä olen lukenut tämän monta vuotta sitten, pidin kyllä. Kädettömät kuninkaat on vielä lukematta, näin ensimmäisen novellin jälkeen painajaisia. Mutta kyllä minä sen vielä. Kirjoitat tästä hyvin ja sopivan arvoituksellisesti!

    ps. Blogissani tunnustus sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, ei ne Kädettömien kuninkaiden kaikki tarinat onneksi olleet niin jännittäviä :) Kiva olisi kuulla mitä tykkäät koko kirjasta! Kiitos, en halunnut paljastaa liikaa :)

      Kiitos tunnustuksesta, lämmittää kovasti mieltäni <3

      Poista
  15. Oho, ja kiva että vähän vanhemmasta kirjasta kirjoitettu postaus on kerännyt tämmöisen määrän kommenttejakin :).

    Muistan, että luin Ennen päivänlaskua ei voi joitain vuosia sitten melkein yhdeltä istumalta, ainakin yhdessä päivässä. Olin vasta aloittelemassa koko lukuharrastusta uudelleen, ja se sai kyllä hyvän alun :). Jostain syystä en muistanut tuota monen kertojan käyttämistä ollenkaan ennen kuin mainitsit siitä. Tässä kirjassa on kyllä tosi monta erilaista asiaa (faktat, kertojat jne), eikä kerronta silti ole kärsinyt siitä, päin vastoin.

    Se novellikokoelma oli minustakin aivan loistava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tessa, kommenttien määrä ilahduttaa minuakin :) Jos nämä vanhemmat kirjat eivät herättäisi keskustelua niin blogissani olisi paljon hiljaisempaa, minulla kun tulee luettua enemmän tällaista vähän vanhempaa kirjallisuutta (vaikka eihän tämäkään kirja missään nimessä "vanha" ole).

      Oho, kirja on tosiaan imaissut sinut aikanaan mukaansa :)

      Poista