keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Vuoden mutsi

Pois alta risut ja männynkävyt -täältä tulee Vuoden mutsi!




Satu Rämö & Katja Lahti: Vuoden mutsi
Avain, 2012
303 sivua


Äitiyskirjojen ja vauvalehtien lukemisen kulta-aikani on 4- ja 6 vuotta täyttävien (TJEU; kuvassa näkyvissä synttäritilpehööriä) lasten äitinä jo ohi, mutta kun kuulin Vuoden mutsista lisäsin sen samantien luettavien listalleni. Olen seurannut Salamatkustaja -blogia ja siitä tiesin mitä odottaa. Kun Avaimelta pyytämäni arvostelukappale -kiitos siitä!- löytyi postilaatikosta sai muu lukeminen väistyä ja siirryin muistoissani vauva-arkeen.

Vuoden mutsi on erilainen äitiyskirja. Salamatkustaja-, Project Mama- ja myös Vuoden mutsi -blogeista tutut Satu Rämö ja Katja Lahti raottavat vauvantuoksuista äitiyden verhoa ja räväyttävät silmille niin raskaana olemisen, synnyttämisen, imetyksen, vauvatarvike(kilpa)varustelun kuin parisuhteenkin ihanuutta ja kamaluutta. Neuvoja, vinkkejä ja tunnelmia on kirjattu tikulle pissaamisen jälkeisestä kahdesta viivasta aina yksivuotispäivään asti, unohtamatta pohdintaa pikkukakkosesta. Erilaisen kirjasta tekee se, että perinteiset näkökulmat on heitetty romukoppaan ja asioita lähestytään ronskilla huumorilla. Tästä varoitellaan myös takakannessa, jotta totisemmat tietävät varautua.

En päässyt alkusanoja pidemmälle kun Rämö ja Lahti olivat jo voittaneet minut puolelleen. Kun nämä äiti-ihmiset puhuvat aiheista astianpesukoneen kokoinen pötsi, trampoliinilla hyppiminen ilman tenaa tai vaikka lapsen puurosuuhalaukset, on suojamuurit kaadettu ja häveliäisyyden joutavat rajat rikottu. Niinhän se on, että äitiys muuttaa ihmistä ennalta-arvaamattomilla tavoilla ja tuo elämään uusia ulottuvuuksia ja yllätyksiä.

Huumorista huolimatta kirjasta löytyy mm. lapsiperheelle tarpeellisia yhteystietoja. Kirja on jaoteltu eri aihe-alueisiin ja navigointia helpottaa vielä erilaiset symbolit. Löytyypä kirjasta myös kaavioita, testejä ja tilaa omille muistiinpanoille. Paikoitellen epäselvä kaunokirjoitusfontti ja musta teksti voimakkaan värisellä taustalla hieman häiritsi, mutta iloiset kirjailijoita kuvaavat maatuskahahmot värityksineen ja vahvat kannet sekä sivut paikkasivat tilanteen.

Kirjassa on keskitytty enemmän äitiyden ja pikkulapsiajan varjopuoliin. Kaipasin välillä niitä asteikon plussapuolelle jääviä asioita, mutta toisaalta kirjan ideana onkin kertoa niistä asioista, joista yleensä vaietaan ja jotka usein ensimmäisenä unohdetaan. Nauroin välillä vedet silmissä jutuille, jotka eivät takuulla naurattaneet silloin kun ne osuivat omalle kohdalleni, esimerkkeinä järkyttävät pulauttelut ja niskakakat. En tiedä olisinko halunnut lukea kirjaa odottaessani esikoistamme, tiedä miten olisin raskaushormonien vaikutuksen alaisena kirjan jutut ottanut ;) Raskaana olevillekin voin suositella kirjaa mikäli kantti kestää huumoria ja eritteitä eikä seuraava lainaus aiheuta paniikkia tai paheksuntaa:

Voi helvetti. Dead lineistä on tapana informoida etukäteen! Mistä minä voin tietää, milloin epiduraalia viimeistään pitää älytä pyytää. Taisin huutaa kätilölle -akupunktioneula otsassani väpättäen- jotain hyvin sopimatonta. Pyysin häntä tuomaan jotain aisteja turruttavaa, vaikka kossuvissyn. Pyyntööni ei suostuttu. Pyysin kätilöä pitämään kättään kohdunsuullani, se vähentää kipuja ja ehkä saa kohdunsuunkin aukeamaan nopeammin. Käsi römpsään -pyyntöni oli kuulemma järjetön. Kohdunsuu yleensä aukeaa itsestään.

Minä ainakin säilön Vuoden mutsin kirjahyllyymme. Siihen on hyvä palata sitten kun vauva-arki on unohtunut.

Korjattakoon tässä myös kirjailijoiden kokema vääryys siitä, että kustantamo luokitteli Vuoden mutsin tietokirjaksi. Tunnisteissani ei ole mutu-kirjoja, mutta sekalaisia vastaava Kirjavaa -tunniste löytyy. Lisään vielä muutaman muunkin. Arvon mutsit, jos koette luokitteluni vääräksi niin toivon pikaista korjauspyyntöä ;)

Kirja on luettu jo useassa blogissa, mm. Ina suosittelee kirjaa äitienpäivälahjaksi, Amma piti hauskana mutta toisaalta kritisoi hieman kyynisyyttä ja Maria nauroi kirjan jutuille välillä hysteerisesti. 

Ai niin, mainittakoon vielä, että 10% kirjan tuotosta lahjoitetaan MLL:n vanhempainpuhelimen toimintaan.

21 kommenttia:

  1. Kiitos arvostelusta!! Hauska kuulla, että kirja naurattaa myös ei-ihan-pienten-lasten äitiä! :)

    VastaaPoista
  2. Ei ole oikein ajankohtainen aihe minulle, mutta toisaalta kaverit ovat alkaneet lisääntyä, joten tavallaan kiinnostaa kaikki äitiyteen liittyvä. Jo ammatinkin puolesta :) Ehkä tämä tulee luetuksi jonain päivänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjasta saa aika hyvin perspektiiviä kaverien vauva-arkeen, jos nyt ei itse innostu jälkikasvun tekemiseen ;D

      Poista
  3. Mainio tuottokohde! Ja siis että ylipäänsä tuotosta halutaan noinkin iso osa johonkin lahjoittaa, nostan hattua.

    Olin jo ehtinyt ajatella, etten tätä ehkä lue, mutta nyt en sitten taas tiedä. Mulla on ongelma; pidän kovasti molempien kirjoittajien blogeista, mutta koen toisaalta myös blogin mahdollistavan eri tavallan dialogin - voin jo kuulla, miten eri puolella Suomea suonet poksahtelevat kommenttikentän puutteen vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hatunnoston arvoinen teko tosiaan :) Minäkin kiinnitin heti huomion tuohon, että osuus on yllättävän iso.

      Poksahtelevat suonet :D Minulla ei tullut vastaavaa efektiä, ainoastaan epämääräistä toistuvaa nyökyttelyä. Tosin jotkut asiat näin erillä tavalla, mutta ei tullut tarvetta ottaa kynää kauniiseen käteen ja kirjoittaa vastakommenttia viereen ;) Jos ottaa vähän rennomman asenteen niin ei pitäisi olla ongelmia. Ja voihan ne kommentit kirjoittaa mutsien blogeihin, joten ei muuta kuin lukemaan!

      Poista
  4. Aivan mahtava luokitus, tää mutsi ainakin kiittää :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos sinunkin jutustasi, kirjoitat kirjasta mukavasti ja eloisasti.

    Minä odottelen että adlibris käsittelisi tilaukseni ja toimittaisi kirjan kotiin asti. Aihe ei ole vielä niin ajankohtainen mutta hyvälle huumorille on aina sijaa ja voihan tämän laittaa sinne hyllyyn vastaisuuden varalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi kommentista :)

      Ai sinä olet jo tilannut kirjan, kiva kuulla sitten mitä tykkäät!

      Poista
  6. Minulla on kirjaa vielä jonkin verran jäljellä, joten aikaisintaan viikonloppuna blogissani mun tunnelmia tästä enemmänkin luvassa.

    Mutta näin kahden lapsen synnyttäneenä kyllä täytyy sanoa, että olisi ehkä ne Tena-ladyt lukiessa tarpeen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Innolla odotan sinunkin arviotasi kirjasta :)

      Ei olisi Tena-ladyista ainakaan haittaa ollut ;D Vatsalihaksetkin kiittivät pienestä hytkytystreenistä...

      Poista
  7. No niin, taas täytyy lisätä pari kirjaa (tämä ja tuo edellinen) täytyy lukea -listalleni. Kunhan vain ehtisi! ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiiä tuleekohan tämä kommentti vastaukseksi Pikkusiskon viestiin vai miten. Pitäs olla ihan vaan kommentti tähän postaukseen, mutta kommentointi on joenkin muuttunut, en nyt sitte tiiä että vastaanko oikeeseen paikkaan :D Jokatapauksessa pitäsi vissiin hankkia kirja ja lukea, en tiiä mitä raskaushormoonit sano tästä juuri nyt, mutta luulisin ymmärtäväni jutunjuuren ;) nimim. kolme sinappikonetta jo kasvattanut :D

      Poista
    2. Pikkusisko:
      Koitahan järjestää johonkin väliin lukuaikaa ;) Vai joko on uutta matkaa tiedossa?

      Kielo:
      Joo Pikkusiskon kommenttiin tuli vastaukseksi, mutta ei haittaa :) Se "yleinen" kommentointi on siinä ihan alhaalla. Sinähän voit olla koekaniinina, katsotaan miten raskaushormonit ja Vuoden mutsi sopii yhteen ;) Kiitos muuten vielä edellisestä :)

      Poista
  8. Olipa ihana kuulla, että pidit kirjasta. Meillä on joskus ollutkin puhetta, että omatkin lapseni ovat 4- ja 6-vuotiaat (6-vuotiaani on tosin loppuvuoden lapsena jo eskarilainen). Minulla Vuoden mutsi on vielä kesken, mutta kyllä minäkin kirjaa lukiessani hihittelen. Että oivalluksia tosiaan tulee myös meille hieman isompien pikkulasten vanhemmille. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä eskari on tosiaan vasta ajatuksissa ja puheissa, syksyllä sitten tositoimiin. Muistinkin, että meillä on samanikäiset lapset :) Kiva päästä lukemaan sinunkin arviosi!

      Poista
  9. Liinan kanssa vähän samaa mieltä siinä, että voi olla, että kirja kaipaisi blogien kommentointiosion. Siis ehkä, en ole lukenut kirjaa. Katjan blogi on kyllä naurattanut senkin edestä. Ja joskus helpottanut myös. Se kai tuollaisen tyylin tarkoitus onkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liinalle tuolla ylempänä vastasinkin, että voihan ne kommentit käydä huutelemassa mutseille blogeihin ;)

      Vertaistukea noista Satun ja Katjan blogeista tosiaan saa, ja nauruterapiaa :D

      Poista
  10. Kirjoitit todella hyvän ja monipuolisen arvion! Tuo laittamasi lainaus on kyllä hyvä stressitesti potentiaaliselle lukijalle ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Eipähän ainakaan jää potentiaaliselle lukijalle epäselväksi missä mennään ;D

      Poista