sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Viimevuotiset ystävämme



Louisa M. Alcott: Viimevuotiset ystävämme
(Good Wives, ei mainintaa julkaisuvuodesta,
Wikipedian mukaan 1869)
WSOY, 1992
270 sivua


Viimevuotiset ystävämme sai viimeinkin lukuvuoron, onneksi kirjasta ei ollut varauksia ja sain jatkettua netin kautta kirjan laina-aikaa. Kirjan tapahtumat olivat tiedossa aiemmin katsomani Pikku naisia -elokuvan myötä, joten kirja ei ollut mitenkään jännittävä lukukokemus. Ehkä juuri siitä syystä en tarttunutkaan kirjaan heti edellisen osan perään.

Vaikka Pikku naisia -kirjan tapahtumista on kulunut jo kolme vuotta, tuntuu Viimevuotiset ystävämme jatkavan suoraan siitä mihin edellinen kirja päättyi. Meg ja John menevät naimisiin, Beth on edelleen heikkona sairastettuaan "kuumetaudin" ja auttaa äitiään kotitöissä, Jo kirjoittaa lehtijuttuja, Amy on korvannut Jon Marchin tädin seuralaisena ja pääsee hänen kanssaan ulkomaille. Myös Laurie on mukana kuvioissa, erään hänen tekonsa takia/ansiosta tarina lähteekin kunnolla liikkeelle.

Tarina on suurimmaksi osaksi kepeä, paikoitellen hauska ja mukana on ripaus surua, eli aika lailla samanlainen kuin edellinen osakin. Kirja oli juuri sopivaa joulunodotuslukemista, viihdyttävä olematta liian hömppä, sopivan koukuttava ja mieleenjäävä vaatimatta kuitenkaan liikoja pohdintoja.

Jumala siunatkoon sinua, kultaseni! Kakkukin säilyi ehjänä ja kaikki on ihan taivaallista!

Kirjan loppuvaiheessa Jo on jo kolmikymppinen nainen. Jäinkin hieman ihmettelemään onko tämä hieman erikoista nuorten kirjoille? Tuntuu ainakin, että nuorten kirjoissa päähenkilöt ovat yleensä hieman nuorempia. (Kolmenkympin kriisin paikka? Kyseinen merkkipaalu lähestyy...) Mielenkiintoista nähdä minkälainen rooli Marchin sisaruksilla on sarjan seuraavissa osissa, pysyvätkö he valokeilassa vai rynnivätkö uudet päähenkilöt tilalle. Veikkaisin jälkimmäistä ainakin seuraavien osien nimien perusteella...

Pakko muuten mainita, että kansi ei hirveästi miellyttänyt.

4 kommenttia:

  1. Hauska lukea mietteitäsi Viimevuotisista ystävistämme. Nimittäin aloin aamulla lukea Pikku naisia - ensimmäistä kertaa varmaan 15-20 vuoteen.

    Jäin miettimään tuota Jon ikää. Luulen, että silloin kun Alcott kirjoitti, ei kirja ollut niin tietoisesti nuorten- tai aikuistenkirja. Samalla tavallahan Montgomeryn Annakin kasvaa aikuiseksi ja saa jopa lapsia. :)

    VastaaPoista
  2. Katja/Lumiomena:
    Minä tosiaan luin vasta nyt syksyllä Pikku naisia ensimmäisen kerran :) Ja tuota Anna -sarjaakaan en muista lukeneeni. Minä ahmin lapsuudessani Tiinat, Anni Swanin kirjat, Neiti etsivät, heppakirjat ja Viisikot.

    Eihän noilla lapset/nuoret/aikuiset -jaottelulla ole sinänsä lukemisen kannalta mitään merkitystä, itse tarinahan on tärkein :)

    VastaaPoista
  3. Hyvä postaus :)

    Luin ensin ykkösosan ja sitten kolmosen, ja sitten vasta tämän kakkososan.

    Ajattelin lukea nelososan joskus.

    Olen vasta naimisissa olessani lukea vaimon tyttökirjoja, luku on jo pian kymmenen kirjaa ;)

    VastaaPoista
  4. Jokke:
    Kitos! Ai sinä olet edennyt poukkoilemalla :) Minä en Pikku naisia -kirjaa aloittaessa edes tiennyt, että se on sarja! Nyt sitten olen omien ihmeellisten periaatteiden mukaisesti pakotettu lukemaan muutkin osat ;D En nimittäin osaa jättää kirjoja kesken ja sama pätee sarjoihin, mielellään on luettava muutkin osat kun kerran on aloitettu...

    VastaaPoista