torstai 21. huhtikuuta 2011

Vettä elefanteille

Sara Gruenin Vettä elefanteille olisi hyvinkin voinut päästä luettavien listalle jo pelkän nimensä perusteella. Norsut (ne eivät ole minulle elefantteja, ei missään nimessä!) vain ovat niin lumoavia. Suuria. Kauniita. Ruttuisia. Vähän velmuja. Takakannen kuvaus vielä lisäsi kiinnostusta kirjaan. En muista lukeneeni muita sirkukseen sijoittuvia kirjoja.

Tarinan kertojana on yhdeksänkymppinen Jacob Jankowski, jonka vanhainkodin arkeen kuuluu kumipohjien nirskahtelut, hytkähtelevät kastikkeet, vanhat daamit, valehteleva höppänä ja toistuva taistelu henkilökunnan kanssa. Sitten kaupunkiin tulee sirkus ja Jacobin ajatukset palaavat menneisyyden värikkäisiin tapahtumiin...

...Onnettomuuden seurauksena nuoren Jacobin haaveet perinteisestä eläinlääkärin urasta romuttuvat. Pian hän löytää itsensä sirkusjunasta ja jää töihin Benzinin loistavaan Suur-Sirkukseen. Sopeutuakseen joukkoon hänen on opeteltava sirkuksen hierarkia ja termistö - on meikäläiset ja heikäläiset, on artistit ja temppuilijat. On Marlena sekä hänen aviomiehensä August. Ja sitten tulee Rosie.

" Tule, Rosie, mennään. Ole kiltti ja tule." Norsun korvat heilahtavat eteenpäin, se odottaa hetken ja ottaa sitten tomaatin. "Ei!" minä sanon. "Tuhma norsu!" Rosie pudottaa punaisen pyörylän suuhunsa ja alkaa jauhaa sitä suu hymyssä. Nauraa tietysti minulle. "Voi jessus sentään", minä sanon neuvottomana.

Samalla kun muistelee nuoruutensa sirkus-uraa vanha Jacob pohtii nykyistä elämäänsä ja vanhuuttaan. Hänen ajatuksensa ovat jotenkin hauraita mutta silti niin vahvoja. Niitä pysähtyy lukemaan uudelleen, vielä kirjan lukemisen jälkeenkin niihin haluaa palata.

Suljen silmäni ja tavoittelen mieleni perukoita. Rajat ovat hämärtyneet. Pääni on kuin universumi, jonka kaasut ohenevat ohenemistaan mitä reunemmas tullaan. Tyhjyydeksi se ei kuitenkaan hajoa. Minä tunnen että siellä, juuri ja juuri ulottumattomissani, häälyy jotain minua odottamassa - ja Luoja minua auttakoon, mutta sinne minä taas luisun suu apposen auki.

Tarinan lomassa on valokuvia entisaikojen sirkuksista, norsuistakin. Ne elävöittivät tarinaa entisestään ja niitä oli sopivasti. Lopputekstissä Gruen mainitsee, että osa tarinan tapahtumista on oikeasti tapahtunut menneinä vuosikymmeninä Amerikan sirkuksissa. Kaiken kaikkiaan kirja oli lämminhenkinen, henkilöhahmot värikkäitä ja huumori pilkahteli sopivasti. Ja loppu oli loistava!

Kirjasta tehdyn elokuvan ensi-ilta on huomenna (22.4.). Nuorena Jacobina on Robert Pattinson, saapa nähdä miten hän osassaan onnistuu (tähän asti olen nähnyt hänet vain Houkutus -elokuvien vampyyri-Edwardina). Christoph Waltz on varmasti loistava Augustina (jos onnistuu vähänkään siihen malliin kuin Kunniattomat paskiaiset -elokuvan Hans Landana). Reese Witherspoonista en oikein osaa sanoa mitään.


Anteeksi vain kannen suunnitellut Honi Werner, mutta tästä mielestäni puuttuu jotain...

...siinä nimittäin pitäisi ehdottomasti olla norsu ;)
(Tämä norsu on tullut Kanarian saarilta tuliaisena)


7 kommenttia:

  1. Minusta tämä oli hyvä kirja, muttei niin loistava kuin olin etukäteishehkutuksen perusteella odottanut (useinhan nuo suuret odotukset osoittautuvat haitaksi elämyksille). Varsin kelvollinen se kuitenkin oli. :) Ja elokuva on mielenkiintoista nähdä!

    VastaaPoista
  2. Ihan samaa mieltä minäkin olen :) Tuon hehkutuksen takia oli vähän kahden vaiheilla, odotti loistavaa kirjaa mutta toisaalta pelkäsi, että kirja onkin huono. Onneksi kallistui sinne paremmalle puolelle. Ja Rosielle lisäpisteet ;)

    VastaaPoista
  3. Blogillasi on aivan ihana nimi. :)
    Minulla on kirjahyllyssä iso villasukkalaatikko, joten minulla on myös villasukkia kirjahyllyssä.

    VastaaPoista
  4. Kiitos Hanna :)
    Sinulla näkyikin olevan hieno kirjahylly. Itsekin olen haaveillut "oikeasta" kirjahyllystä, puisesta, ehkäpä sellaisesta jossa olisi lasiovet (tosin tällä hetkellä osa kirjoista on lasiovisessa vitriinissä, mutta sinne mahtuu hyvin vähän kirjoja). Hyvä huomio, miksi niiden kirjahyllyjen pitää olla niin syviä?

    VastaaPoista
  5. Pidin mysö tästä kirjasta, vaikka se ei mikään äärihuippu olekaan. Mutta kaunis ja pikkuisen jännittävä. Tytär lupasi tulla katsomaan kanssani leffankin :)

    VastaaPoista
  6. Minulla on tosiaan toinen kirjahylly makkarissa, jossa on iso villasukkalaatikko.

    Tämä Jurin tekemä ihana hylly oli mahtava synttärilahja ja olen ollut siitä ikionnellinen. :)

    VastaaPoista
  7. Kirsi: Kirja ei ollut paras lukemani, mutta siinä oli kyllä kaikkia aineksia sopivasti. Mukavaa elokuvakäyntiä tyttären seurassa ja kiva kun kävit kommentoimassa :)

    Hanna: Eipähän tule kirjahyllyn täyttyessä ongelmaa ettei kyseistä hyllyä enää löytyisi, pyytää vain kätevää miestä tekemään toisen :)

    VastaaPoista