Janne Kukkonen: Voro 3 - Jumalten hauta

Janne Kukkonen: Voro 3 - Jumalten hauta

Like, 2021

461 sivua

Luettu: 11.7.2025 (#13 lukumaratonilla)

Mistä: kirjastosta

Pieni vorotyttö Lilja jäi edellisessä tarinassa pahasti haavoitettuna virran vietäväksi ja näytti vahvasti siltä, että hänen päivänsä oli luetut. Onneksi Voro-sarjasta ilmestyi vielä kolmas osa Kolmen kuninkaan aarteen ja Tulikiven armeijan jatkoksi, joten toiveet Liljan selviytymisestä oli olemassa...

Hän elää! Tai no, jos ihan tarkkoja ollaan niin ei oikeastaan eläkään, ainakaan tarinan alussa... Lilja nimittäin herää tuonpuoleisesta, Unholasta, jossa tapaa ensimmäisenä vanhoja, jo kuolleita tuttuja. Alkujärkytyksestä selvittyään Lilja ei pelkää saati kumarra edes itse Kuolemaa, Unholan herraa, Kalmaa, vaan komentaa tätä palauttamaan Lilja henkiin sekä ryhtymään taisteluun kaikkia maailman eläviä uhkaavaa tuli-isä Ithieliä vastaan, toki jumalia komentavan Sysineidon tikarin sekä vankkumattoman neuvottelutaidon, tässä tapauksessa lapsen väsymättömän puheliaisuuden ja uteliaisuuden, suosiollisella avustuksella. Lilja tekee sopimuksen kuoleman kanssa, hän saa henkensä takaisin vastineeksi siitä, että työntää Sysineidon tikarin takaisin Ithielin sydämeen. Tehtävä on vaarallinen, mutta jos on jo kerran kuollut ei silloin ehkä enää ole hirveästi pelättävää tai menetettävää?

Lilja ei siis ole edes "kuoleman kylpynsä" jälkeen menettänyt toivoaan vaan on yhä valmis taisteluun ja pysäyttämään maailmanpalon. Paluu elävien kirjoihin ei ole vain elämäniloa ja iloisia jälleennäkemisiä vaan vastassa on entisiä vihamiehiä, joilla on nyt sama päämäärä. Lilja ja kumppanit keräävät harvat hengissä olevat joukkoihinsa ja ryhtyvät pelastamaan maailmaa, mutta samalla paljastuu salaisuuksia, jotka koettelevat myös Liljan henkilökohtaisen elämän perustuksia.

Rääväsuinen, rohkea ja valtavan kokoisen itsetunnon omaava Lilja on mainio tapaus. Liljan hahmo tasapainottelee rohkean taistelijan ja pienen tytön lapsekkuuden välillä ja hänen sanailunsa herättää hilpeyttä (katso sitaattikunniamaininta postauksen lopusta). Voi tuota pientä höpsöä voroa... Mainio on myös Liljan kasvatti-isä Seamus, joka on valmis tekemään mitä tahansa suojattinsa puolesta. He ovat kulkeneet yhdessä melkoisen matkan ja kokeneet melkoisia kolhuja, mutta kaiken synkkyyden keskellä parivaljakko on saanut myös paljon apua, joskus yllättäviltäkin tahoilta. 

Nyt kolmannen osan jälkeen tarina tuntuu tulleen valmiiksi ja saavan arvoisensa päätöksen. Myös Jumalten hauta on ehjä kokonaisuus, jossa on vauhtia alusta loppuun. Luin kirjan yhdeltä istumalta (lukumaratonilla kuten myös edellisen osan) ja se tuntui täydelliseltä valinnalta, tarina pitää tiiviisti otteessaan koko kirjan ajan. Voro on loistava sarja, jonka voisi lukea vaikka heti uudelleen.

Sitaattikunniamaininnan saa:

Helmet-lukuhaaste 2025: 2. Fantasiakirja