maanantai 4. marraskuuta 2019

Louise Penny: Naivistin kuolema



Louise Penny: Naivistin kuolema
(Armand Gamache / Three Pines #1)
WSOY, 2005
  368 sivua
Suomentanut: Raimo Salminen
(Still Life, 2005)
Luettu: 01.11.2019
Mistä: kirjastosta
 
 
Bazar Kustannus on julkaissut Naivistin kuoleman uudelleen nimellä Kuolema kiitospäivänä, mutta minä päätin lukea tämän alkuperäisellä nimellä julkaistun version, joka oli nopeammin saatavissa kirjastosta. En tiedä ovatko kirjat nyt kysyttyjä ajankohtaisen uudelleenjulkaisun takia vai siksi, että tämä oli meidän lukupiirikirjana.
 
Pienessä ja rauhallisessa Three Pinesin kylässä valmistaudutaan kiitospäivän viettoon. Sitten kylän laidalta vaahterametsästä löytyy 76-vuotiaan entisen opettajan Jane Nealin ruumis. Tapahtunutta epäillään aluksi järkyttäväksi metsästysonnettomuudeksi, mutta pian tapausta aletaan tutkia murhana. Kuka halusi lempeän ja ystävällisen Janen kuolevan ja miksi? Sûreté du Québecin ylikomisario Armand Gamache ryhtyy selvittämään tapausta yhdessä tiiminsä kanssa. 

Nainen oli ehkä ryöstetty, mutta häneen ei ollut kajottu. Paitsi että tietysti hänet oli tapettu.
     Gamachen ruskeiden silmien katse viivähti uhrin ruskeilla, maksaläikkäisillä käsillä. Karheat, päivettyneet kädet, jotka olivat tunteneet vuodenaikojen kierron puutarhassa. Ei sormuksia sormissa, ei liioin merkkiä siitä, että sellaista olisi koskaan ollutkaan. Gamachen sydäntä vihlaisi aina kun hän katseli juuri kuolleen ihmisen käsiä ja kuvitteli, mitä kaikkia esineitä ja ihmisiä ne olivat pidelleet. Mitä ruokia, kasvoja, ovennuppeja. Mitä eleitä ne olivat tehneet viestiäkseen iloa tai surua. Ja mikä oli ollut niiden viimeinen ele, ele jolla varmaankin oli yritetty torjua tappava isku. Liikuttavimpia olivat nuorten ihmisten kädet, jotka eivät ikinä hajamielisesti sipaisisi harmaata hiussuortuvaa omilta silmiltä.

Ylikomisario Armand Gamache on miellyttävä tuttavuus. Gamache on yhtä aikaa karismaattinen, lempeä, huumorintajuinen ja tiukka. Vaikka hän vaikuttaa pehmeältä ei hänen silmilleen hypitä. Hän ohjaa alaisensa tiukasti takaisin ruotuun, mutta tarvittaessa pyyhkäisee hellästi veritipan työtoverinsa huulesta. Gamachen kanssa saattaisi ratkaista useammankin rikoksen.
 
Three Pinesista tulee mieleen kaksi muuta kuvitteellista kaupunkia. Three Pinesissa yhdistyvät Stars Hollowin (tv-sarja Gilmoren tytöt) leppoisuus ja Twin Peaksin (tv-sarja  Twin Peaks) synkkyys. Persoonalliset kyläläiset värittävät tarinaa ja vaikka keskiössä on murha on tunnelma pääasiassa mukava ja kotoisa eikä murhalla ja sen yksityiskohdilla mässäillä. Pinnan alla kuitenkin kuohuu ja kyläläisten keskuudessa kulkee murhaaja.
 
Kirjan tapahtumat etenevät melko verkkaisesti, mutta pikkukylän tunnelma ja ihmiset imaisevat mukaansa. Kuvitteellinen Three Pines sijoittuu Kanadan ranskankieliselle alueelle Quebecin provinssiin ja tapahtumapaikka huokuu paitsi pikkukylän- myös ihastuttavaa ranskalaista tunnelmaa. Très bon! Loppukohtaus tuntuu hieman hätäiseltä kaiken verkkaisuuden jälkeen, mutta onneksi loppuun on jätetty vielä tilaa hengähtää.
 
 
Sitaattikunniamaininnan saa (kauniisti vanhuutta kuvaava lause):
 
Hän kietoi kätensä Janen ympärille ja tunsi, miten tämän vanha ruumis asettui narahdellen.
 
 Sekä:
 
Savupiipusta tuprahteli ulos savua joutuakseen tuulen vietäväksi ja päästäkseen takaisin metsäiseen kotiinsa.
 
Kirjallinen maailmanvalloitus: Kanada

8 kommenttia:

  1. Luin juuri sarjan toisen osan Kylmän kosketus. Kaksikielinen Kanada ja sen pureva, kaunis ja vaarallinen talvi ovat mainio miljöö parillekin ovelalle murhalle. Mukavia kirjoja, kuten sanotkin, leppoisa ja kotoisa tunnelma maustettuna ovelalla murhalla tai parilla. Aioin jatkaa tämän sarjan parissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsi, huomasinkin sinun lukeneen toisen osan, en vain vielä lukenut arviotasi. Voi hyvinkin olla, että minäkin jatkan sarjan lukemista.

      Poista
  2. Minä pidin tästä kirjasta, pidin tuosta verkkaisuudesta ja henkilöhahmoista. Jatko-osakin on odottamassa tuomisina kirjamessuilta. Mukavaa marraskuun jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anneli, joskus verkkaisuus on juuri sitä mitä lukuhetkeltä kaipaa. Kiitos, mukavaa marraskuun jatkoa sinullekin!

      Poista
  3. Luin tämän juuri viime kuussa ja pidin kovasti. Tämä oli niin ihanan tunnelmallinen ja syksyinen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruusa, tämä tosiaan sopi tunnelmaltaan syksyyn kuin nenä päähän:)

      Poista
  4. Tämä on kiva sarja. Olen lukenut tuon Kylmän kosketuksen.

    VastaaPoista