07 toukokuuta 2014

Tove Jansson: Viesti - valitut novellit 1971-1997



Tove Jansson: Viesti - valitut novellit 1971-1997
WSOY, 2014 (1999)
325 sivua
suomentanut: Kyllikki Härkäpää, Kristiina Kivivuori,
Eila Pennanen, Oili Suominen ja Päivö Taubert
(Meddelande, 1998)
Luettu: 3.5.2014
Mistä: pyydetty arvostelukappale


Tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta Tove Janssonin syntymästä. Jansson on yksi suosikkikirjailijoitani ja olen vuosikaudet rakastanut hänen luomiaan muumeja, joten minulle oli itsestäänselvyys lukea juhlavuonna Janssonin kirjoja. Lukuvuoroaan on odottamassa niin muumiromaaneja, sarjakuvia kuin elämäkertakin, mutta päätin aloittaa juhlavuoden lukemalla Janssonin novellikokoelman.

Viesti pitää sisällään 32 novellia, joista 8 on julkaistu ensi kertaa tässä novellikokoelmassa ja loput aiemmissa novellikokelmissa Kuuntelija (6) , Nukkekaappi (5), Kevyt kantamus (4), Reilua peliä (3) ja Seuraleikki (6). Sana novelli kokoelman nimessä hämää hieman, sillä osa tarinoista on ennemmin henkilökohtaisia, omaelämäkerrallisia muistoja tai kirje- sekä viestikokoelmia kuin perinteisiä novelleja. Novellien aiheissa toistuu mm. perhesuhteet, taide, lapsuusmuistot, meri ja matkustaminen.

Alkuni novellikokoelman kanssa oli yllättäen hieman takkuinen, ehkä osasyynä oli vanha ailahtelevasti oireileva novelliallergiani, tai se, että tekstit olivat keskenään yllättävän erilaisia. Kokoelman ensimmäinen novelli Rakkaat enoni vaikutti hieman kömpelöltä ja pomppivalta enkä aistinut parista seuraavasta novellistakaan sitä minulle tutumpaa vahvaäänistä, tasaisen laadukasta tekstiä tuottavaa Janssonia. Silti luin minua vähiten miellyttävät tekstitkin ilolla läpi, lempikirjailijoitaan kun lukee yleensä hieman lempeämmin ja sallivammin silmin. Janssonin kohdalla se kannattaa, sillä koskaan ei tiedä milloin tulee vastaan joku ihana sanallinen helmi, viittaus muumeihin tai osuva elämänviisaus.

Tyttö roikkui sementtisäkkien vieressä katselemassa. Mitään merkittävää ei ollut tapahtunut sen jälkeen kun hän oppi tekemään voltin sukeltaessaan, ja nyt tuli kaikki yhtaikaa, hiekkajaalat ja vedenalaiset räjähdykset. Hän ei voinut olla kahdessa paikassa samalla kertaa, se oli mahdotonta. Ensin ei tapahdu mitään eikä senkään perästä vielä mitään, ja sitten täytyy valita, se on kova pala.

Jos muutamat novellit (mm. Kirjeitä Konikovalle, Keskustelu Samuelin kanssa) jättivätkin minut ei nyt ehkä aivan kylmäksi, mutta viileäksi, oli mukana paljon hyviä novelleja (mm. Vene ja minä, Hiekkaa tuodaan, Kesälapsi) ja muutamia loistavia: Mustavalkoista oli tunnelmaltaan hiipivän uhkaava ja siinä oli jotain stephenkingmäisiä piirteitä, Viesti oli yksinkertaisuudessaan erittäin informatiivinen ja valaisi taiteilijan elämää ja työtä myös varjopuolelta, Kirjeenvaihtoa oli pakahduttavan kaunis, mutta hieman surusävytteinen. Yksi novelli oli kuitenkin ylitse muiden ja se oli Orava. Jos maailmassa olisi vain yksi novelli, se olisi tämä. Oravasta riittäisi luettavaa useampaan kertaan.

     Hän alkoi lakaista, huolellisesti ja rauhallisesti, hän lakaisi yleensä mielellään. Tämä oli rauhallinen päivä, päivä ilman kaksinpuheluja. Ei ollut mitään mitä puolustaa tai syyttää, kaikki oli katkaistua, kaikki sanat jotka olisivat voineet olla toisia sanoja tai vaikka vain hivenen verran liikahtaa ja johtaa suuriin muutoksiin. Oli vain lämmin tupa aamuvaloa täynnä, hän itse tässä lakaisemassa ja se ystävällinen ääni joka lähtee kahvista kun se kohta kiehuu. Huone neljine ikkunoineen kantoi luontaisen oikeutuksen leimaa, se oli turvallinen eikä mitenkään muistuttanut paikkaa jossa joku teljetään sisään tai jätetään ulos. Hän joi kahvinsa eikä ajatellut yhtään mitään, hän lepäsi.

Novelleihin oli jäänyt muutamia kirjoitusvirheitä, joiden myötä sanat ja lauseiden merkitys saattoi jopa muuttua, mutta yksi silmiinpistävimmistä virheistä oli kuitenkin pokkaripainoksen takakanteen päässyt virhe. Jansson ei syntynyt vuonna 1924 kuten takakannessa mainitaan vaan vuonna 1914. Hieman harmittava kömmähdys varsinkin kun kyseessä on Tove Janssonin juhlavuosi ja takakansitekstin alapuolelta löytyy  juhlavuoden Tove 100 -logo (kuva postauksen lopussa). Onneksi virhe ei kuitenkaan vähennä sisällön arvoa. Janssonin lämmintä, kuvailevaa, yllättävää ja monipuolista kieltä on ilo lukea.

Suosittelen nauttimaan kokoelman pieninä paloina, eri tunnelmia tunnustellen. Tähän sopivat Toven sanat Taidetta luonnossa -novellista: Tällaista näyttelyä ei voi ymmärtää yhtäkkiä, se täytyy ottaa hyvin hitaasti. Viestiä on luettu myös mm. Kannesta kanteen-, Erjan lukupäiväkirja sekä Koko lailla kirjallisesti -blogeissa.


Sitaattikunniamaininnan saa(jia on tällä kertaa kolme, koska Jansson nyt vain on aivan omaa luokkaansa):

Luulen että yksinäisyys voisi olla jotakin ihmeellistä jos on tarpeeksi varovainen.

Hampaitten harjaus sai jäädä, puut ja vedenkorkeus samaten, kaikki tyynni, hänen täytyi varoa tulemasta pikkumaiseksi.

Sateen verhot ja poimutukset ja uudet äärettömyydet, se jatkuu jatkumistaan, hipsii, suhisee ja hipsii katon yli, ei missään hoputtavaa aurinkoa joka liikkuu tuntien mukana huoneen halki, yli ikkunalaudan ja maton, merkkaa iltapäivän keinutuoliin ja katoaa hellankupuun punaisena kuin syytös.

- - -


Osallistun yhdessä monen muun kirjabloggarin kanssa Reeta Törrösen les! lue! -blogissaan ideoimaan lukuhaasteeseen, jossa on tarkoitus juhlavuoden aikana lukea Tove Janssonin tuotantoa ja blogata siitä.


Kuva: © Moomin Characters™,  www.tove100.fi

10 kommenttia:

  1. Ihana arvio! Minulle nämä Janssonin aikuisten kirjat ovat tuntemattomia, mutta kesällä aion tarttua niihin. Novelleita odotan erityisesti, ja otteista päätellen hyvää luettavaa on luvassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elina :) Minä olen lukenut Janssonin aikuisten kirjoista Kesäkirjan ja Kuuntelijan (josta siis on tässä Viestissäkin muutama novelli). Olen pitänyt kovasti lukemastani eli voin suositella :)

      Poista
  2. Minä aion ostaa tämän kesälukemiseksi. Ajattelin viipyillä viikon tai kaksi Tove Janssonin tunnelmissa. :)

    (Voi tuota takakannen kömmähdystä, sellaisia aina sattuu.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, suunnitelmasi kuulostaa kivalta :) Jansson on oivallista kesälukemista, vaikka maistui hyvin näin keväälläkin.

      Kyllä kömmähdyksiä tosiaan sattuu, eihän tuo kovin vakavaa ollut :)

      Poista
  3. En ollut tajunnutkaan, että tässä on vain kahdeksan aiemmin julkaisematonta novellia. Ostin tämän omaksi talvella, mutta en ole vielä aloittanut. Mullakin on toisinaan asennevaikeuksia novellien kanssa, jotenkin ne vaatii enemmän kuin kokonainen romaani. Sitä ehtii sopeutua johonkin aikakauteen, paikkaan ja henkilöihin ja -hups - novelli loppuikin jo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, itse asiassa minäkin hieman mietin tartunko Viestiin vielä kun Kuuntelijan novellit olivat vielä vahvana mielessä. Ajattelin kuitenkin, että Janssonin novellit kestävät useamman lukukerran ja oikeassa olin.

      Mieluummin minäkin lukisin romaaneja kuin novelleja. En oikein osaa rytmittää novellin lukemista oikein vaan ahmaisen useampia putkeen enkä malta jäädä miettimään yksittäisen novellin herättämiä ajatuksia. Minäkin sopeudun ja jopa kiinnyn johonkin henkilöön/asiaan ja haluaisin perehtyä siihen syvemmin, mutta novelli on jo lopussa. Ehkä tästä novelliallergiasta pikkuhiljaa paranee :)

      Poista
  4. Jansson on tuttu minulle vain muumeista, niitä luin jokusen pentuna, mutta en muistaakseni kovinkaan montaa, eivät erityisesti ole jääneet mieleeni. Olisi kyllä kiva lukea nyt uudestaan, ja miksei myös Toven muuta tuotantoa! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, minä itse asiassa en ole tainnut lukea muumeja lapsena, ainakaan kovin aikaisin, vaan vasta myöhemmin aikuisena. Ei muuta kuin muumeilemaan, tutustu ihmeessä myös Janssonin muuhun tuotantoon :)

      Poista
  5. En tiennytkään, että tässä on mukana noin monta uutta novellia. Olen ajatellut, että mukaan on koottu vain vanhoja novelleja muista kokoelmista (ne olen kaikki jo lukenut), mutta jos tässä on tosiaan 8 uutta novellia, niin pakkohan se on tämäkin hankkia käsiin ja lukea! :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reeta, kyllä tämä mielestäni kannattaa lukea jo noiden uusien novellien vuoksi, vanhempien lukeminen käy vaikka kertauksesta ja fiilistelystä :) Muutama noista uusista miellytti minua tyyliltään vähemmän, mutta niistäkin oppi lisää Tovesta ja siten ne oli kiva lukea.

      Poista