sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Charlaine Harris: Sydänverellä



Charlaine Harris: Sydänverellä (#13)
Gummerus, 2014
366 sivua
Suomentanut: Sari Kumpulainen
(Dead Ever After, 2013)
Luettu: 8.5.2014
Mistä: kirjastosta


Syksyllä 2012 aloitamani urakka on nyt saatettu päätökseen. Noin 1,5 vuodessa tuli luettua koko 13-osainen Sookie Stackhouse -sarja. Viimeinen osa piti varata kirjastosta ja lukea heti edellisen osan jatkoksi, jotta sain tietää kuinka Sookien ja kumppaneiden käy. (Päätösosasta on hankala kirjoittaa ilman, että väkisin paljastaa jotain edellisestä/edellisistä osista eli lue arvio omalla vastuulla mikäli sarja on kesken tai vielä lukematta.)

New Orleansissa kaksi miestä menee tapaamiseen paholaisen kanssa käydäkseen kauppaa sieluillaan. Bon Tempsissa Sookie ihmettelee sarastimen avulla henkiin herättämänsä Samin käytöstä ja totuttelee sekä elämään ilman keijusukulaisiaan että uuteen asemaansa Merlotte´sin osakkaana. Suhde Ericiin on pahasti solmussa ja miehen pikainen käynti Sookien luona vain sekoittaa tilannetta entisestään, samoin kuin vampyyribaari Fangtasian tapahtumat. Kaiken sekasorron lisäksi Merlotte´siin saapuu juuri vankilasta vapautunut Sookien entinen ystävä, sittemmin Sookien tappamista järjestellyt Arlene, joka löydetään pian kuolleena. Sookien joutuessa epäillyksi on ystävien apu tarpeen, onneksi heitä on paljon ja monta lajia, mutta niin on myös vihollisia.

     "Soita minulle uudelleen ennen loppuhuipennusta", langan toisesta päästä pyydettiin. "Haluan päästä nauttimaan siitä."
     "Sen jälkeen olemme hoitaneet osuutemme", keskivertomies sanoi. Kuulosti vähän siltä, että hän toivoi olevansa oikeassa. "Ja sinä maksat palkkion tileillemme. On ollut ilo tehdä yhteistyötä kanssasi." Hän ei kuulostanut tippaakaan vilpittömältä.
     "Ei", ääni sanoi. Puhetyyli kieli siitä, että puhuja oli vaikuttava ilmestys. Keskivertomiestä hirvitti. Hän oli nimittäin tavannut keskustelukumppaninsa. "Ei", ääni toisti. "Tarvitsen teitä vielä."

Päätösosa tuntui kokonaisuutena hieman kömpelöltä sarjan aiempien osien tyyliin verrattuna. Muut osat ovat olleet kerronnaltaan selvästi Sookie-keskeisiä ja pahisten nimet ovat olleet lukijalla tiedossa. Sookieen keskittyvät osuudet tuntuivat nytkin yhtä sujuvilta kuin ennenkin, mutta prologi ja muut liikemiehen ja henkivartijan/autonkuljettajan sekä hujopin ja keskivertomiehen eli tarinan pahisten osuudet olivat irrallisia, paikoin teennäisiä ja jopa sekavia. Nimien salaamisella ilmeisesti haettiin lisäjännitystä, mutta minusta se ei oikein toiminut. Nelikon henkilöllisyydet paljastettiin lopulta ikään kuin sivumainintana töksäyttäen, mutta ennen sitä jouduin välillä kertaamaan kuka heistä oli kuka ja mitä kukin heistä teki.

Valitettavasti kirja jäi myös tarinaltaan hienoiseksi pettymykseksi. Odotin päätösosasta dramaattisempaa, mutta nyt Sookien reaktiot kohtaamiinsa vastoinkäymisiin ja yleensäkin kaikkiin tapahtumiin, joita oli runsaasti, jäivät vähän vaisuiksi. Varsinkin mutkat miesrintamalla käsiteltiin yllättävän vähin tunnepurkauksin. Sookien miesvalinta oli kaiken säätämisen jälkeen ehkä hieman tylsä ja hätäisen tuntuinen (eikä muutenkaan minua hirveästi miellyttävä), mutta kyllä se silti vähän hymyilytti :)

Sarjan päättyminen ei aiheuttanut sen kummempaa tunnekuohua, en aio ostaa näitä itselleni enkä usko lukevani sarjaa uudelleen. Hyvää viihdettä niin kauan kuin sitä kesti. Tosin Maija vinkkaa arviossaan, että Harris palaa sarjan pariin pienimuotoisesti (liekö vielä julkaistu/suomennettu?), totta kai se täytyy lukea. Aion myös jossain vaiheessa katsoa kirjasarjan pohjalta tehdyn True Blood -sarjan loppuun sekä myös sen alun, joka minulta on näkemättä.


Sitaattikunniamaininnan saa:

Sarkastisuuteni meni häneltä ohi, vaikka se virtasi vuolaana kuin Jordanjoki.

- - -

Oikein hyvää äitienpäivää kaikille äideille :)


8 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti poistaa eka kommentti, kun tuntui että spoilasin siinä liikaa tuota miesasiaa.

      Hyvää äitienpäivää sinullekin! :)

      Olen hyvin samaa mieltä tästä viimeisestä osasta, mutta miesvalinta oli minusta oikeastaan hyvä.

      Mitä tuohon bonuskirjaan tulee, niin ei kannata tuhlata aikaa eikä varsinkaan rahaa siihen! :) http://kirjojenkeskella.blogspot.fi/2014/03/charlaine-harris-after-dead.html

      Poista
    2. Maija, huh, luulin jo itse poistaneeni kommenttisi kun säädin vielä tuota loppua julkaisun jälkeen (yritin etsiä tietoa tuosta vinkkaamastasi suomennoksesta). Hyvä, että en siis mokannut :D

      Tavallaan Sookien miesvalinta oli hyvä ja myös uskottava, mutta jotenkin jäi sellainen olo, että Harris vain veti arvalla kenen kanssa Sookie pistetään lopussa kimppaan ;) Ehkä tietynlainen hätäisyys häiritsi tämän miesvalinnan (tai siis siihen johtavien tapahtumien) lisäksi koko päätösosaa, tai sitten olen vain nirso lukija ;)

      Oi, tuo postaus on mennyt minulta ihan ohi tai sitten en vain ole uskaltanut sitä lukea kun sarja on ollut minulla kesken. Kiitos linkistä, tulen heti lukemaan :)

      Poista
    3. Niin ja kiitos äitienpäivätoivotuksista :)

      Poista
  2. Hyvä sie! 13 osaa samaa sarjaa on hieno suoritus! (Tokihan me molemmat lukisimme esim. Mustaa tornia vaikka kolmekymmentä osaa, or what... =D) Musta torni, Narnia ja Harry Potter taitavat olla pisimmät sarjakirjat, joita minä olen lukenut, tai no jos ei oteta niitä kaikenmaailman Neiti Etsiviä ja Viisikoita yms. huomioon lapsuudesta. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, missä ovat konfetit, fanfaarit ja juhlakulkue? Entä kunniakirja? Ei näy ei kuulu ;) Taidan palkita itseni kirjaostoksilla sekä lukemalla Viisikko-sarjasta pari seuraavaa kirjaa ;) Mustaa tornia takuulla jaksaisi vaikka maailman tappiin tai säteiden katkeamiseen asti <3 Noista mainitsemistasi Narnia minulla on vielä kokonaan lukematta, tiiliskivipainos kirjasta odottaa jo hyllyssä :) Minä taidan olla vähän tällainen sarjahullu ;)

      Poista
  3. Arvaa häiritseekö minuu nyt, kun en tiedä kenen kanssa Sookie lopulta päätyi yhteen. :D Hieno suoritus kyllä lukea koko sarja ja ihan hyvä tahti sinulla myös! Melkein voisit jonkun palkinnon itsellesi antaa! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hähää Elegia, sinun ei auta muu kuin lukea sarja loppuun ;D Lukutahtini kieltämättä oli aika tiivis, eipä ehtinyt tapahtumat ja henkilöt vaipua välissä unholaan. Niin kuin tuossa Irenelle äsken mainitsin, taidan palkita itseni kirjaostoksilla ja Viisikkojen lukemisella :)

      Poista