tiistai 25. maaliskuuta 2014

Maaria Päivinen: Sinun osasi eivät liiku



Maaria Päivinen: Sinun osasi eivät liiku
ntamo, 2014
152 sivua
Luettu: 21.3.2014
Mistä: tarjottu arvostelukappale


Maaria Päivisestä on kolmen romaaninsa perusteella tullut yksi kotimaisista suosikkikirjailijoistani ja kun kuulin hänen julkaisevan runoteoksen olin paitsi innoissani, myös hieman peloissani. Runot eivät ole vahvin alueeni ja olenkin blogihistorian aikana lukenut vain yhden runoteoksen. Uskaltaisinko lukea Päivisen runoteoksen ja osaisinko sanoa siitä jotain? Onneksi Päivinen itse kysyi kiinnostaisiko minua lukea hänen uutukaisensa, tartuin haasteeseen ja sain arvostelukappaleen luettavakseni. Kiitokset ntamolle kirjasta ja erityiskiitokset Päiviselle mieltä lämmittävästä viestistä signeerauksineen!

Runoteoksen ensimmäinen runo on ikään kuin lämmittelyä, sanojen maistelua, mutta jo toisessa runossa räjähtää. Romaaneistaan tuttu sanoilla tarkasti sivaltava Päivinen pääsee vauhtiin, joka vain kiihtyy loppua kohden. Aiheet ovat niin ikään tuttua Päivistä: rosoista ja polttavaa rakkautta, ikävää, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, lapsen kaipuuta ja menetystä, riittämättömyyden tunnetta. Tai näitä aiheita minä runoista luin ja aistin.

meikistä haljenneita kasvoja, sinertäviä esikoislapsia
hän, minä; mykkä kuin kyynelet silmissään

(on unta, sano, että tämä on unta)

mutta minkä voimme, olen tyhjä:
olen taivaan kokoinen tyhjä! 

Olen niin tottunut romaani-Päiviseen, että meni hetki ennen kuin totuin runo-Päiviseen, vaikkakin runollinen ilmaisu on tuttua jo hänen romaaneistaan. Toki tottumattomuuteni runojen lukemiseen vaikutti myös asiaan. Ne vähät runot, joita olen lukenut ovat olleet suhteellisen selkeitä, ne eivät ole vaatineet purkamista ja analysointia. Päivisen runot ovat sisällöltään runsaita ja vaativat pohtimista, mutta vaikka en saanut sisältönsä puolesta kiinni niistä kaikista luin ne mielelläni. Halusin vain upota Päivisen kieleen, hukkua sen kauneuteen ja rosoisuuteen, elää runojen välittämä tunnelataus. Ihailen sitä miten Päivinen mahduttaa samaan runoon laajan kaaren tunteita aina ilosta ja onnesta ahdistukseen, seesteisyydestä raivoon.

(...)

laidan yli rakastan sinusta ylemmät osat

                                      ja kirveellä irrotan toiset. 

Ehkä jo seuraavalla lukukerralla tartun sanakirjaan ja käännän muutamat saksaksi kirjoitetuista kohdista, joita en ymmärtänyt. Saksankielisiä osuuksia on niin vähän, että runoja voi lukea vaikka ei osaisi sanaakaan saksaa. Runot kokonaisuutena kannattelevat myös saksankieliset osat.

Kirja saa jäädä sängyn päätyyn, sillä luin runoteoksen kahteen kertaan ja tuntuu, että sekään ei vielä riitä. Jokaisella lukukerralla runoista saa jotain uutta, ne avautuvat enemmän tai jopa muuttavat merkitystään kulloisenkin lukuhetken olotilani mukaan. Sitä paitsi kirja on esineenäkin kaunis, kiitos Teemu Ikosen ottaman upean kansikuvan.

Myös Leena Lumi vaikuttui Päivisen runoteoksesta. Minä taidan mennä lukemaan vielä yhden runon... Tai kaksi, tai monta.


Sitaattikunniamaininnan saa:

eikä hänen elämänsä ollut mikään surunäytelmä sehän oli haaveita täynnä


Runositaatit julkaistu Maaria Päivisen luvalla.





Osallistun P.S. Rakastan kirjoja -blogin Saran Runohaaste 2014:een ja Maaria Päivisen kirja saa kunnian olla ensimmäinen suoritukseni siihen. Tavoitteenani on lukea ja blogata 4.2.2015 mennessä yhteensä neljästä runoteoksesta. Aloitus ainakin oli upea!


6 kommenttia:

  1. Villasukka Kirjahyllyssä, minä luin nämä moneen kertaan ja sitten se meni kuin vereen ja aloin kirjoittaa kommentteihin 'maariaksi'. En halunnut poistaa niitä myöhemmin, vaikka ne kommettivastausket olivat muihin kirjoihin ja lukijat ovat voineen hämmentyä.

    Minä luen runoja joka päivä, mutta en osaa sanoa niistä mitään hienoa, Niistä vain pitää tai ei. Ne vain tuntuvat tai eivät. Maarian runot paloivat sieluun ja kiehuivat veressä. Runot ovat tunnetila, joka on vapaa lintu: Tekee pesän minne huvittaa. Se ei kysy lupaa.

    Hienoa, että olet ryhtynyt runoprojektiin. Voin suositella sinulle Pirkko Soinisen teosta Murretut päivät.

    VastaaPoista
  2. PS. Kirjoitin lyhyen saksan ja olen sitä vähän yrittänyt pitää yllä, joten nämä ruonojen tekstit olivat minulle ihan helpot. Tosin myönnän, että siinä runossa, jota itse käytin jutussani, just se saksaosuus toi siihen tarvittavan vastaustunnelman. Säilytti draaman kauniin kliimaksin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, sinun postauksestasi huokui yltä päältä ja alta kuinka paljon pidit kirjasta :) Nämä tosiaan "paloivat sieluun ja kiehuivat veressä", upeita runoja kertakaikkiaan, miten taitavasti Päivinen luo tunnetta teksteihinsä!

      Minulla odottelee muutama runokirja omassa hyllyssä, joten Saran haaste sopivasti rohkaisee tarttumaan niihin. Kiitos runovinkistä :)

      Minä olen lukenut saksaa ammattikorkeakoulussa, siltä pohjalta toki ymmärsin suurimman osan runojen saksankielisistä pätkistä, mutta jotkut sanat jäivät mietityttämään.

      Poista
    2. ...no katsoin minäkin pari sanaa sanakirjasta, jota nykyään pidän vanhanaikaisesti tässä likellä, sillä mieli palaa kertaamaan saksaa.

      Muistan aina miten paljon pidit Pintanaarmuista, ja kiva, että Maarian runokirjakin sytytti.

      Poista
  3. Ihan mahtavaa, että olet uskaltautunut tarttumaan tähän runokirjaan ja pitänyt siitä, vaikka toteatkin tottumaton runojen lukija olevasi. Parasta runoissa on, jos ne pystyvät tarjoamaan elämyksiä.
    Minä olen lukenut Päiviseltä vain yhden romaanin, mutta ehdottomasti pitää tutustua myös tähän runokokoelmaan ja hänen muuhunkin tuotantoonsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, ei minulla oikeastaan ollut muuta mahdollisuutta kuin lukea tämä, sillä Päivinen tosiaan on suosikkikirjailijoitani. Jännitys liittyi lähinnä siihen, että en tiennyt osaanko kirjoittaa runoista mitään järkevää ja minähän haluan kirjoittaa blogiini kaikista lukemistani kirjoista. Ehkä koulun äidinkielen tunneilla tehdyistä runoanalyyseistä on jäänyt jonkinlainen pelko, silloin ainakin tuntui etten osaa tulkita niitä oikein ja etsiä merkityksiä. Mutta onneksi on oma blogi, johon saa kirjoittaa ihan puhtaasti tunteella, ilman mitään teoriaa :)

      Voi että, toivottavasti tutustut Päivisen muuhun tuotantoon! Minun suosikkini on Pintanaarmuja :)

      Poista