lauantai 16. helmikuuta 2013

Sirke Happonen: Muumiopas



Sirke Happonen: Muumiopas
SKS, 2012
241 sivua (+lähteet, yht. 248 sivua)
Luettu: 11.2.2013
Mistä: pyydetty arvostelukappale kustantajalta


Törmäsin Sirke Happosen Muumioppaaseen Jenni S.:n Koko lailla kirjallisesti -blogissa ja tiesin, että tätä kirjaa ei Tove Jansson- ja muumifani voi ohittaa. Happonen johdattaa kirjan pariin näin:

Tässä maassa ei voi viettää montakaan hetkeä ennen kuin törmää muumeihin. Ne keikkuvat vastaan lasten repuissa ja aikuisten avaimenperissä, pipoissa, paidoissa ja elokuvissa. Kaikki meistä tietävät muumihahmot, mutta kuinka moni ne todella tuntee - alkuperäisissä tarinoissa, itsessään ja tuttavissaan?
     Muumimaailma on suuri ja syvä. Se on absurdi, hauska ja viisas, välillä viiltävä ja lopulta lohdullinen.

Sirke Happonen on koonnut herkullisen väristen kansien väliin koko Muumilaakson väen vakituisista asukkaista satunnaisiin kävijöihin, tutunnimisistä hahmoista niihin, joilla ei edes ole nimeä. Tove ja Lars Janssonin luomat alkuperäiset hahmot on esitelty aakkosjärjestyksessä, joten pieninkään ötökkä ei ole muita huonommassa asemassa vaan saa ansaitsemansa paikan aakkosten mukaan, toki joistain hahmoista on enemmän sanottavaa kuin toisista. Happonen ei tyydy pelkästään esittelemään hahmoja vaan kertoo myös miten tunnistaa itsestään tai omasta lähipiiristään esimerkiksi Mörkö tai Nuuskamuikkunen. Ja jos tunnistaminen tuntuu liian helpolta niin ei hätää, kirja tarjoaa vinkkejä myös tietyksi hahmoksi muuntautumiseen. Jos elämä tuntuu liian vilijonkkamaiselta voi itsessään harjoittaa vaikka pikkumyymäisiä tapoja ja elkeitä.

Kirjaa elävöittää monipuolinen kuvitus. On hahmoluonnostelmia, kuvia "varhaismuumeista" eli Snorkeista ja nykymuumeista, sarjakuvia ja maalauksia.  Mustavalko- ja värikuvien lisäksi väriä löytyy kirjan sivujen pohjavärityksestä ja otsikoista. (Yhteistyö kameran kanssa oli väliaikaisesti tauolla, joten puhelimen kamera joutui töihin, valitettavasti sen huomaa kuvien laadusta.) Kiitokset ansaitsevat myös kovat kannet ja paksuhkot sivut, tämä kirja ei ole mikään lepare!






Kuvittelin tuntevani muumit hyvin ja pääseväni lähinnä tunnelmoimaan ja verestämään muumimuistoja. Toisin kävi. Vakoojia Muumilaaksossa? Jaa niin kuka tohtori Schrünkel? Aivan uusia tuttavuuksia minulle! Tosin muumitietämykseni painottuu Tove Janssonin muumikirjoihin ja tv:n suomenkieliseen japanilaisanimaatioon, Janssonien sarjakuviin en ole juurikaan tutustunut muutamia yksittäisiä strippejä lukuunottamatta. Minulle kirjan informatiivisin anti olikin sarjakuvat ja niissä kuvatut hahmot. Lars Janssonin sarjakuvat tuntuvat olevan nimenomaan aikuisille suunnattuja kielenkäyttö- ja juonivalinnoiltaan, sainkin selville aivan uusia ulottuvuuksia esimerkiksi Muumipeikosta baarinpitäjänä ja Muumimammasta rosvoliigan jäsenenä.

Loppuun, Kirjallisuus ja lähteet -osioon Happonen on nostanut esille yhden minuakin mietityttäneen seikan. Nimittäin muumihahmojen kirjoitusasun. Käytäntö on vaihdellut jo itsensä Tove Janssonin kohdalla, eli hänkin on kirjoittanut hahmot välillä isolla ja välillä pienellä alkukirjaimella.

Vaikka kirja antaa paljon aikuiselle (muumifanille) oli kirja ehkä parhaimmillaan yhdessä 7 vuotta täyttävän tyttären kanssa selattuna. Keskusteluja heräsi niin Nipsun alkuperäisestä väristä kuin Pikku Myyn ja Nuuskamuikkusen sekä Nipsun, Hosulin ja Sosulin perhesuhteista. On hienoa jos kirja saa lapsessa kytevän muumikipinän roihahtamaan isompaan liekkiin, niin kuin meillä tuntui käyvän. (Ensimmäisessä kuvassa näkyvät hahmotkin pääsivät pitkästä aikaa leikkeihin mukaan.)

Entä ketä Muumilaakson hahmoa muistutan eniten? SKS:n muumitestin (joka löytyi SKS:n facebook -sivuilta, mutta on jo ilmeisesti poistettu) ja myös oman ennakkoarvaukseni mukaan olen Pikku Myy. Kirjaa lukiessani löysin kuitenkin itsestäni myös ainakin hemulimaisia (kokoelmien kartoittaminen) ja homssumaisia (mielikuvitus pelon ruokkijana) piirteitä. Ehkä meissä kaikissa on ripaus useampaakin Muumilaakson hahmoa.

Lyhyesti määriteltynä Muumiopas on muumifanin aarreaitta. Se antaa hahmoille lisää syvyyttä ja sävyjä, jopa uusia yhteyksiä hahmojen välille. Minut kirja sai kiinnostumaan muumisarjakuvista.


Sitaattikunniamaininnan saa:

Meidän maailmamme lapset syntyvät homssuina, ja ympäristöstä riippuu paljon, miten homssuiksi he jäävät.
 

13 kommenttia:

  1. Luin muumisarjakuvia helmikuussa (bloggaan kun ehdin), olen aiemmin lukenut kirjat. Hahmot ovat hieman erilaisia sarjakuvissa, eivätkä tapahtumat ole aina niin konservatiivisia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, odotan innolla postaustasi muumisarjakuvista! Muumioppaan tarjoama esimaku sarjakuviin oli tosiaan vähemmän konservatiivista. Mainittiin mm. viinan kotipolttoa ja saatanallista hyvyyttä ;)

      Poista
  2. Hei, sinulle on jotain blogissani :)

    http://maailmanaareen.blogspot.com.au/2013/02/blogihaaste-11.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos π! Pistän kysymykset talteen ja yritän vastailla jossain sopivassa välissä :)

      Poista
  3. Oi, olen hipelöinyt tätä töissä ja miettinyt, joko ostaisin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, suosittelen :) Tykkäsin kovasti, tosin osa muumihahmoksi muuntautumisohjeista oli ehkä hieman teennäisiä tai väkisin väännettyjä. Muistin tuon vasta aamulla, mietin lisäänkö vielä maininnan itse arvioonkin, mutta toisaalta menee ehkä nillittämiseksi kun kirja oli kuitenkin kokonaisuutena onnistunut.

      Poista
  4. Oi mikä ihanuus :) Tämä on pakko saada!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sufferiina, ei muuta kuin ostoksille :) Varmasti tykkäisit!

      Poista
  5. MUUMIOPAS! Siis tämähän on aivan pakko saada :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, Muumioppaasta on varmasti iloa pitkäksi aikaa :)

      Poista
  6. Vaude, Muumiopas! Tahtoo sellaisen. Jotta voisin kuljeskella ympäriinsä kiikarit kaulassa kuin lintubongaaja, ja toivoa, että jossakin vilahtaisi muumilaakson asukki. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene (hei mihin K on tipahtanut?), Muumiopas- ja kiikarikauppaan siis. Muumibongailu voisi olla kiva harrastus, ainakin minua se kiinnostaisi enemmän kuin lintubongailu :D

      Poista
    2. Päätin, että en enää tykkää K:sta. Takaisin alkuperäiseen siis. Hih. =D

      Poista