torstai 5. huhtikuuta 2012

Kirahvin kyyneleet - Mma Ramotswe tutkii

 


Alexander McCall Smith: Kirahvin kyyneleet - Mma Ramotswe tutkii
(Tears of the Giraffe, 2000)
Otava, 2004
300 sivua


Satun minihaasteen toisessa osassa oli aiheena toinen tapaaminen, eli tarkoituksena oli lukea kirja kirjailijalta, jolta on aiemmin lukenut yhden kirjan, mutta tarkoituksena on ollut lukea lisää. Minulla oli tähän useampiakin vaihtoehtoja, mutta valitsin lopulta luettavakseni Alexander McCall Smithin Mma Ramotswe tutkii -sarjan toisen osan. Luin ensimmäisen osan (Naisten etsivätoimisto nro 1) jo pari vuotta sitten, joten jo oli aikakin palata Precious Ramotswen seikkailuihin.

Olin sarjan aloitusosan jälkeen vähän ristiriitaisissa tunteissa, en ollut varma pidinkö kirjasta, mutta halusin antaa sarjalle vielä toisen mahdollisuuden. Koen samanlaista velvollisuudentunnetta kuin Maija; kun on lukenut sarjan aloitusosan on ikäänkuin velvollinen lukemaan koko sarjan. Tämä on hyvin läheistä sukua pakkomielteelleni lukea kirja loppuun saakka.

Mma Ramotwse on perustanut Botswanaan oman etsivätoimiston, jossa hän ratkoo rikoksia apunaan erinomaisin arvosanoin sihteeriopistosta valmistunut Mma Makutsi ja Clovis Andersenin kirjoittama opas Yksityisetsivän toiminnon perusteet, unohtamatta tietenkään useita kupillisia rooibos -teetä. Mma Ramotswe saa tutkittavakseen kadonneen amerikkalaispojan arvoituksen, lisäksi selvitetään uskottomuustapausta ja koetaan uhkaa kostonhimoisen kotiapulaisen taholta. Mma Ramotswen tuleva aviopuoliso, autokorjaamonpitäjä J.L.B. Matekoni, aiheuttaa tuplayllätyksen, joka myös vaatii osansa rouva etsivän huomiosta.

Kirjaa voisi kuvailla sanoilla herttainen, lämmin ja hassu. Mitään hirvittävää jännitystä tämä ei tarjonnut, mutta se ei haittaa, kirjaa lukiessa tulee jotenkin seesteinen olotila eikä jännitystä juuri kaipaakaan. Asioita ei tarvitse ottaa niin hirveän vakavasti, antaa Afrikan auringon paahtaa ja Mma Ramotswen ja kumppaneiden miettiä elämän pieniäsuuria asioita, rönsyillen aiheesta toiseen.

Autonkorjaajan oli parasta aloittaa jo nuorena. Auton korjaamisessa tarvittiin taitoja, jotka oli parasta oppia oman isän rinnalla. Eikö meidän Herrammekin oppinut puusepäksi isänsä verstaassa, J.L.B. Matekoni mietti. Jos Herra tulisi maan päälle nyt, J.L.B. Matekoni ajatteli, hän olisi luultavasti autonasentaja. Se olisi suuri kunnia autonasentajille ympäri maailmaa. Ja hän tulisi epäilemättä Afrikkaan; Israelissa oli nykyään aivan liian vaarallista. Itse asiassa mitä enemmän asiaa ajatteli, sitä selvempää oli, että Hän valitsisi Botswanan ja siellä etenkin Gaboronen kaupungin. Se olisi tietysti suurenmoinen kunnia kaikille botswanalaisille, mutta niin ei tapahtuisi, joten sitä ei kannattanut miettiä sen enempää. Herra ei tulisi takaisin; me saimme oli jo tilaisuutemme, mutta ikävä kyllä emme osaneet käyttää sitä kovin hyvin.

En tiedä tulenko lukemaan koko Mma Ramotswe tutkii -sarjan (joita on kirjailijan kotisivujen mukaan julkaistu jo 13 osan verran), mutta jonkinlainen viehätys näissä kirjoissa on. Koin välissä ärtymystä ja tuskastumista, mutta toisaalta taas haluaisin tietää mitä henkilöille tapahtuu. Sanna kuvasi sarjaa parhaaksi hyvän olon kirjallisuudeksi, olen osittain samaa mieltä.


Sitaattikunniamaininnan saa ( ja vinkkinä hurjastelijoille):
"... On parempi olla edes mennyt kuin edesmennyt, vai mitä?"


Satun minihaaste 2/12: Toinen tapaaminen
Kirjallinen maailmanvalloitus: Botswana

9 kommenttia:

  1. Kivaa, että luit tämän - ja enimmäkseen tykkäsitkin :) Minä olen lukenut sinne Teetä ja sympatiaa -osaan asti (en tiedä, monesko se on) ja luen varmaan loputkin. Dekkareista en tykkää, mutta nämä Mma Ramotswet on niin rauhallisia, että näiden parissa viihdyn. Tykkään siitä, ettei näissä ole sellaista ylisuurta draamaa, vaan kaikki on jotenkin ihmisenkokoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, minäkään en oikein "normidekkareista" jaksa innostua, mutta tällainen rauhallisempi meno alkaa pikku hiljaa maistua :) Ei näitä ihan peräkkäin viitsisi lukea, mutta silloin tällöin luettuna saattaisin vaikka kahlata koko sarjan läpi (vannomatta paras). Ihanasti sanottu, ihmisenkokoisia nuo kirjat juurikin on :)

      Oletko lukenut Kirahvin kyyneleet AEB (aikaan ennen blogia)? En löytänyt arvosteluasi.

      Poista
    2. Juu, tämä on luettu hyvin kauan ennen blogia :)

      Poista
  2. Olen miettinyt näitä useasti - entinen lukio-opettajani fanitti näitä. Jostain syystä en ole kuitenkaan saanut aikaiseksi. Näitäkään. Hyvin kuvailet tuota sarjoittumista - sama kävi minulle Memesa-trilogian kanssa. Ensimmäinen osa koukutti, toinen oli kuraa mutta silti piti lukea kolmas kun olin jo aloittanut. Ja kuraa sekin MUTTEI ihan niin pahasti. Winwin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. noora, kiva kuulla, että muillakin on vastaavia sarjojenlukuongelmia ;) Eihän sitä koskaan tiedä minkälainen helmi sieltä sarjasta löytyy...

      Poista
  3. Olen lukenut ensimmäisen, ymmärrän sarjan viehätyksen ja ihan mukavaa se yksi oli lukea, mutta liiallinen leppoisuus kirjoissa ei ole oikein mua varten! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan samaa mieltä Satu! Ei tämä minullekaan ole ominta aluetta, mutta silloin tällöin luettuna ihan ok. Vaatisi ehkä vastapainoksi kauhua ;)

      Poista
  4. Nämä ovat minusta sellaisia ihania hyvänmielenkirjoja. Ei tosiaankaan mullistavia, mutta täynnä pieniä lämpimiä oivalluksia... ja välillä jokin yllättävän terävä piikki. (Ja näiden kautta tulin maistaneeksi rooibos-teetä!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Booksy, nuo terävät piikit tosiaan herätteli välissä :) Olenkohan juonut rooibosta...

      Poista