sunnuntai 21. elokuuta 2011

Kärpästen herra



William Golding: Kärpästen herra
(Lord of the Flies, 1954)
Otava, 1983
264 sivua


William Goldingin Kärpästen herra oli pitkään luettavien listallani, vähältä piti että se olisi jäänyt lukematta. Hain kirjan kirjastosta, mutta en kuitenkaan tullut aloittaneeksi sitä heti. Kun vihdoin rupesin lukemaan ihmettelin kirjan alkua. Pokkari oli ilmeisesti lainausreissuissa vähän kärsinyt ja ensimmäiset sivut olivat tipahtaneet pois. Sitä sitten kirjastoon selvittelemään. Kirja tilattiin minulle sivukirjastosta, joten jouduin odottamaan muutaman ylimääräisen päivän (sainkohan nipottajan leiman kun en suostunut lukemaan kirjaa ilman ensimmäisiä sivuja?).

Kärpästen herrassa seurataan englantilaisen poikajoukon selviytymistaistelua autiolla Tyynen meren saarella. Heitä kuljettanut lentokone on ammuttu alas eikä yksikään aikuinen ole selvinnyt onnettomuudesta hengissä. Aluksi pojat ottavat haaksirikon seikkailuna ja leikkinä, mutta sitten leikki menee liian pitkälle.

Golding ei tarjoa lukijalle juurikaan taustakertomusta henkilöistään (ensimmäisten sivujen puuttuminen ei siis olisi oikeastaan haitannut). Jostain syystä takerruin tähän ja huomasin miettiväni jatkuvasti mistä ja mihin pojat olivat matkalla? Miksi koneessa ei ollut tyttöjä? Miten on mahdollista ettei yksikään aikuinen selvinnyt hengissä? Henkilöt tuntuivat välillä myös hieman epäuskottavilta, välillä he leikkivät kuin pikkulapset ja sitten pohtivat hyvinkin syvällisiä ja henkeviä.

Golding osaa silti kertoa tarinansa, vaikka kirja eteneekin minun makuuni vähän turhan hitaasti. En kuitenkaan tykännyt kirjasta, mutta luin sen loppuun kun kerran aloitinkin.

Kärpästen herran luki vasta myös anni. M..




Kärpästen  herra antoi alkusysäyksen lukea enemmän klassikoita. Ajattelinkin osallistua Lumikin luetut -blogin haasteeseen, jossa on tarkoituksena lukea 10 klassikkoa vuoden loppuun mennessä. Vaikka eletäänkin kohta syyskuuta niin ainahan saa yrittää, voihan tätä jatkaa henkilökohtaisena haasteena ensi vuoden puolelle. En nimeä etukäteen haasteen kirjoja, vaan teen valinnat matkan varrella.

6 kommenttia:

  1. Harmi kun et tykännyt tästä. Näitä pettyneitä (tai ei-tykästyneitä) kommentteja Kärpästen herrasta on tullut viime aikoina vastaan aika paljon. Oikeastaan niin paljon, että tekee mieli itsekin lukea tämä uudelleen ja kokeilla mitä kirjasta nykyään ajattelen :)

    VastaaPoista
  2. Ei tämä tosiaan oikein ollut minun kirja... Tietääpähän nyt kuitenkin mistä on kyse. Niin ja onneksi kirjablogeissa uskaltaa sanoa mielipiteensä eikä tarvitse pelätä kiistelyä makuasioista :)

    VastaaPoista
  3. Mutte hei, eikös tämä ollut se kammotus , mitä tuojotettiin siinä meidän naapurissa kerran isolla porukalla varmaan jotain 12 kesäisinä eikä uskallettu mennä vessaan, ja kiljuttiin... erehdynköhän nyt leffasta, vai en, en kyllä yhtään muista mitä siinä Kärpästenherrassa tapahtui, taisin katsoa suurimman osan leffasta silmät kiinni :D

    VastaaPoista
  4. Kielo: Ei se ollut Kärpästen herra vaan Candyman. Melkoinen kammotus sekin kyllä oli, varsinkin sen ikäisenä katsottuna. Tosin näin aikuisenakin piti tietyissä kohdissa vähän kurkistella kämmenten lomasta ;)

    Voi niitä aikoja :)

    VastaaPoista
  5. No niinpä olikin, mitenhän mulla oli jäänyt tuo Kärpästen herra mieleen,että se ois ollu se :)

    VastaaPoista
  6. Kielo: Johtuikohan niistä ampiaisista vai mitä lie pörriäisiä olikaan joita siinä Candyman -elokuvassa vilisi... (piti googlettaa ja varmistaa että oliko ne ampiaisia vai kärpäsiä, ainakin dvd:n kannessa näkyi olevan ampiainen)

    VastaaPoista