Lukumaraton #14

Sääennuste lupasi lauantaille pilvistä säätä, joten mikä sen mukavampaa kuin pyhittää päivä lukemiselle eli on perinteisen kesälukumaratonin aika (luettujen kirjojen pino saa nyt vielä odottaa postausvuoroaan). Aloitan lukemisen nyt vuorokauden vaihduttua ja jatkan seuraavat 24 tuntia, pidän kuitenkin taukoja ja nukun välillä. Tarkoitus on myös päivittää tätä postausta lukumaratonin aikana. Keräsin valmiiksi pinoon muutamia kirjaehdokkaita, mutta saatan napata luettavaksi myös jotain ihan muuta.

Klo 3.00 / 62 luettua sivua

Kate Mortonin Kellontekijän tytär on ollut minulla jo jonkin aikaa kesken ja aloitinkin lukumaratonin sen parissa. Vaikka kirja on loppusuoralla en jaksa lukea sitä nyt loppuun vaan laitan nukkumaan ja jatkan lukemista herättyäni. 

Klo 11.06 / 102 luettua sivua

Aloitin lukemisen vasta lähempänä kymmentä, pienen aamukävelyn jälkeen. Lukeminen on alkanut hieman hitaasti, mutta nyt sain Kellontekijän tyttären luettua loppuun. Ensimmäinen Kate Mortonilta lukemani kirja jätti hieman ristiriitaisen olon, pitänee tutustua hänen tuotantoonsa vielä lisää. Seuraavaksi voisin lukea jotain ihan toisenlaista...

Klo 19.57 / 546 luettua sivua

Kellontekijän tyttären jälkeen hyppäsin Tylypahkaan vievään junaan J. K. Rowlingin Harry Potter ja kirottu lapsi osat yksi ja kaksi -kirjan eli näytelmäkäsikirjoituksen parissa. Välissä piti käydä kaupassa, laittaa ruokaa, syödä, juoda kahvit ja ottaa vartin miniunet, mutta nyt kirja on luettu. Miksi ihmeessä odotin näin pitkään ennen kuin tartuin tähän 8. Harry Potteriin? Upea, upea jatko (ja toistaiseksi päätös) upealle sarjalle! Tähän väliin pieni happihyppely ja taika-ajatusten tuulettelu.

Klo 00.00 / 713 sivua

Loppuillan lukemiseksi valikoitui C. J. Tudorin Rovio, jossa pääsin sen verran hyvään vauhtiin, että jos silmät eivät olisi väsyneet jatkaisin lukemista vielä lukumaratonin päätyttyä. Nyt kuitenkin saa lukeminen riittää tältä päivältä.

Kirjavuosi 2025

Viime vuonna julkaisin kirjavuosikoosteen toukokuun loppupuolella, mutta tänä vuonna kalenteri ehti pyörähtää jo kesäkuulle ja juhannukseen. Tässä kuitenkin vuoden 2025 luettuja ja kirjavia asioita.

• Luin 18 kirjaa eli saman verran kuin vuonna 2024. Haluaisin lukea enemmän, mutta aikaa on kulunut muuhun.

• Edellä mainittujen lisäksi minulla on (ja on ollut jo todella pitkään) kesken kaksi kirjaa. Näistä toinen on ihan kiinnostava, mutta en ole löytänyt tälle äänikirjana aloittamalleni kirjalle sopivaa lukuhetkeä. Toinen keskeneräisistä on e-kirja, jonka pariin minulla ei ole minkäänlaista kiinnostusta palata, mutta koska minun on vaikea jättää kirja kokonaan kesken roikotan sitä kesken olevana. 

• Lukupäiväkirjani merkintöjen mukaan luin 7685 sivua kun taas Goodreadsin tilaston mukaan luettu sivumäärä oli 7658. 

• Luetuista kirjoista 10 oli kotimaisia ja 8 ulkomaisia.

• Lukemieni kirjojen kirjoittajista naisia oli 9 ja miehiä 9.

• Lukemistani kirjoista fiktiota oli 16 ja faktaa 2. Näistä oli romaaneja 14, novelli- tai tarinakokoelmia 1, sarjakuvia 1, matkakertomuksia 1, elämäkertoja 1.

• Luin kaikki 18 kirjaa suomeksi ja perinteisinä printtikirjoina.

• Kirjojen alkuperä jakautui seuraavasti: kirjastosta 10, omia ostoksia 5, lahjaksi (perheeltä) saatuja 3.

• Vanhin lukemani kirja tai siis suomennos oli julkaistu vuonna 2010, kyseessä oli John Ajvide Lindqvistin Ystävät hämärän jälkeen. Uusimpien julkaisu- tai suomennosvuosi oli 2025, niitä oli Stephen Kingin Pimeällä puolella, Mikko Within Banaani ja Sarah Brooksin Harkitsevaisen kulkijan matkaopas Takamaille.

• Luin vuonna 2025 ensimmäistä kertaa Outi Hytösen, Virpi Hämeen-Anttilan, Heikki Kännön, Satu Leiskon, Holly Ringlandin, Mikko Within, Julie Kagawan, Tommi Kinnusen ja Sarah Booksin kirjoja.

• Palasin uudelleen Victor Dixenin, Matti Rämön, Stephen Kingin, J. R. Wardin, John Ajvide Lindqvistin, Janne Kukkosen, Päivi Alasalmen, Sami Lopakan ja Diana Gabaldonin kirjojen pariin.

• Lukuhaasteita tein rennolla otteella. Vuoden 2025 pohjoisen lukuhaasteeseen luin 13 kirjaa (25:stä) ja vuoden 2025 Helmet-lukuhaasteeseen 18 kirjaa (50:stä). Kirjallinen maailmanvalloitus jatkui vain yhdellä maalla, Australialla. 

• Osallistuin lukupiiriin viidesti. Vain yksi lukupiirikirjoista oli sellainen, jonka olin lukenut jo aiemmin. Toisen valitsemaan kirjaan tarttuminen on usein sekä arveluttavaa, innostavaa että avartavaa!

Entä sitten muut kirjavat asiat vuodelta 2025? 

• Pidin heinäkuussa blogihistoriani 13. lukumaratonin.

• Koin ilokseni taas Stephen King -henkisiä hetkiä. Ensin koettelin heinäkuussa Innsbruckissa pelkorajojani ja kävelin maissipeltoon. En todellakaan mennyt pitkälle. Enkä törmännyt Häneen Joka Kävelee Sarkojen Takana... Maissilapset-minipokkari/novelli odottaa vielä lukemistaan, mutta elokuva (se alkuperäinen vuonna 1984 julkaistu) on tuttuakin tutumpi, kauhistuttava ja hyvä!

• Elokuussa vietettiin Muusajuhlia ja Iin kirjastossa oli kirjailijavieraana Päivi Alasalmi. Jyri-Jussi Rekinen haastatteli Alasalmea erityisesti hänen Meren ja veren liitto -romaanin tiimoilta.

• Toinen Stephen King -hetkeni oli lokakuussa Helsingissä, jossa bongasin kaduilta kilpikonnia. En tiedä näiden kilpikonnien todellista taustaa, mutta minulle kilpikonna on tuttu mm. Kingin Musta torni -sarjasta ja Se-romaanista (nämä luettu aeb eli aikana ennen blogia, mutta tulevat jossain vaiheessa blogiin kun niiden uudelleenlukuvuoro koittaa).

• Samaisella Helsingin reissulla piipahdimme tietysti kirjakaupassa, tällä kertaa Aleksanterinkadun Suomalaisessa kirjakaupassa, josta löytyi myös kiva kahvila (ei ole maksettu mainos, ostokset ja kahvit maksoin ihan itse omasta pussista). Kahvilassa olisi ollut kirjailijavierailulla Arundhati Roy ja näimmekin hänet, mutta emme jääneet paikalle kuuntelemaan. 

• Ihastelin myös Helsingin Kansalliskirjaston rakennusta, tosin vain ulkopuolelta ohi kulkiessa. Tämä täytyy ottaa joskus paremmalla ajalla vierailukohteeksi.

Perinteiseen tapaan listaan kirjavuosi 2025 -postauksen loppuun kyseisen vuoden luettujen parhaimmiston (kuva toimii linkkinä kirjasta kirjoittamaani postaukseen). Paras vuonna 2025 lukemani kirja oli Stephen Kingin novellikokoelma Pimeällä puolella, joka vie painajaismaisiin tunnelmiin, niin todellisten kuin yliluonnollisten kauhujen äärelle.

Sijoille 2-5 nousi seuraavat teokset (jonain toisena päivänä listalla saattaisi olla joku muukin kirja, mutta juuri tällä hetkellä halusin nostaa esiin nämä):

  

  

Nyt kun vuosi 2025 on laitettu kirjavuosikoosteen myötä pakettiin voin alkaa purkaa vuoden 2026 luettujen kertynyttä jonoa.

Ihanaa kesän jatkoa!

Ps. Postauksen aloituskuvassa näkyvä kirjanmerkki on otettu Carcassonne-lautapelin ylijäämämateriaaleista. Vahva suositus pelille!

Kirjavuosi 2024

Kooste kirjavuodesta 2024 on odottanut vuoroaan jo pienen ikuisuuden, mutta kirjattakoon vanhaan tuttuun tapaan listaus edellisvuoden luetuista ja muista kirjavista asioista.

• Luin vain 18 kirjaa, mikä on vähemmän kuin aikoihin. Syitä vaatimattomaan lukumäärään ovat mm. ajoittaiset lukujumit, suoratoistopalvelujen elokuva- ja sarjatarjonta sekä some.

• Lukemieni 18 kirjan lisäksi minulla oli vuoden vaihtuessa kesken kaksi kirjaa, joista toinen, äänikirja, on ollut kesken pitkään koska en oikein löydä sopivaa kuunteluhetkeä. Toisen kesken olevan, e-kirjan, kohdalla mietin jättäisinkö sen kokonaan kesken mikä on minulle todella harvinaista. Sain sentään yhden ikuisuuksia luettavana olleen kirjan viimein luettua, eräänlainen erävoitto!

• Oman lukupäiväkirjan mukaan luin 7523 sivua, kun taas Goodreads ilmoittaa luetuksi sivumääräksi 7512.

• Lukemistani kirjoista kotimaisia oli 8 ja ulkomaisia 10.

• Lukemieni kirjojen kirjoittajista naisia oli 11 ja miehiä 7.

• Lukemistani kirjoista fiktiota oli 15, autofiktiota 1 ja faktaa 2.

• Luin kaikki 18 kirjaa suomeksi ja ne kaikki olivat ns. perinteisiä printtikirjoja. Kuten aiemmin mainitsin yksi äänikirja ja yksi e-kirja oli myös kuuntelussa ja luvussa, mutta ne jäivät odottamaan parempaa aikaa.

• Suurin osa lukemistani kirjoista eli 9 kirjaa oli kirjastolainoja. Lisäksi itse ostettuja oli 2 ja (läheisiltä) lahjaksi saatuja 7.

• Vanhin lukemani kirja, Eeva Joenpellon Tuomari Müller, hieno mies oli julkaistu 1994, uusimmat lukemani kirjat, tarkemmin sanottuna niiden suomennokset, olivat Emilia Hartin Taipumattomat,  Stephen Kingin Holly ja Victor Dixenin Vampyria - Pimeyden hovi, kaikki suomennettu 2024.

• Vuonna 2024 luin ensimmäistä kertaa Victor Dixeniä, Olga Tokarczukia, Eeva Joenpeltoa, Kaisa Åkermania, Delia Owensia, Hiro Arikawaa, Emilia Hartia, Jari Vainiota, Kerstin Ekmania, Sarah Penneriä, Saara Villaa ja Karl Ove Knausgårdia. 

• Stephen Kingiä, Miika Nousiaista, Elina Rouhiaista, Satu Rämöä, Kalle Päätaloa ja Kyllikki Villaa olin lukenut aiemminkin ja heidän teoksiansa luin myös vuonna 2024.

• Lukuhaasteet ovat mukava lisämauste lukemiselle mikäli niitä ei ota liian tosissaan. Pohjoinen lukuhaaste 2024 käsittää 25 kohtaa, joista minä sain rastitettua ilman kummempaa ennakkosuunnittelua 12. Helmet 2024 -lukuhaasteen 50 kohdasta rastitin 18. Pitkään kestäneeseen kirjalliseen maailmanvalloitukseen nappasin Japanin ja Sambian.

• Osallistuin kuusi kertaa lukupiiriin ja pääsin jälleen niiden myötä tutustumaan minulle ennestään tuntemattomiin kirjailijoihin. Ainoastaan yhdellä kerralla lukupiirissä käsiteltiin kirjaa, jonka olin jo lukenut, jolloin vain pikaluin / silmäilin kyseisen kirjan enkä varsinaisesti lukenut sitä uudelleen.

Vuoteen 2024 mahtui myös muutamia kirjallisia tapahtumia. Oulussa järjestettiin pitkästä aikaa kirjamessut. mutta ne jäivät minulta valitettavasti välistä. Koin hieman hankalaksi sen, että tapahtuma oli jaettu useampaan paikkaan eikä ns. yhden katon alle enkä sitten tullut muiden kiireiden vuoksi lähteneeksi messuilemaan. Ehkä vuonna 2025? Kävin kuitenkin seuraamassa paria kirjailijavierailua:

• Satu Rämö kävi keväällä Iin kirjastossa kertomassa ilmiöksi nousseesta Hildur-sarjastaan ja veti auditorion täyteen innokkaita kuulijoita. Kävin jututtamassa haastattelun jälkeen Rämöä ja hakemassa signeerauksen omaan Hilduriini. 

• Iin Taiteiden illat -tapahtuma syksyllä toi Iin kirjastoon kirjailijavierailulle Anu Vähäahon. Hänen tuotantoaan en ole vielä lukenut, mutta hänen Ouluun sijoittuvat historialliset romaanit vaikuttivat kiinnostavilta.

• Tässä vielä muutamia kirjavia kuvia vuoden 2024 varrelta, kuten...

... ihastuttava kirjakaupan ikkuna Tallinnassa...

...hauska päivämääräsattuma lukiessani Stephen Kingin Hollya...

... ja kirjaston iltakävijää ilahduttanut kurkkija.

Vielä on vuorossa kirjavuoden 2024 suosikkini (kuvista pääsee kirjoittamiini arvioihin). Paras vuonna 2024 lukemani kirja oli Stephen Kingin Holly, jossa kirjan päähenkilö Holly ryhtyy selvittämään kadonneen naisen tapausta. Holly huomaa pian, että tapaus ei ole ainoa laatuaan ja hän on jonkin kammottavan jäljillä.

Sijoille 2-5 puolestaan pääsi seuraavat teokset (mielipide näille sijoille päätyneistä on vaihdellut, mutta juuri nyt valinta osui näihin):

 

 

Vuosi 2025 on jo pitkällä ja postausjonoon on kertynyt useampia luettuja kirjoja, niistä lisää myöhemmin. Ihanaa kesän odotusta!

Kirjavuosi 2023

Tuntuu vähän hassulta listata edellisen vuoden lukutilastoja kun on juuri siirrytty kesäaikaan ja eletään jo huhtikuuta, mutta tästä koosteesta on muodostunut minulle tapa. Joten tässä tiivistettynä listaus vuonna 2023 lukemistani kirjoista:

• Luin vain 21 kirjaa (sama ns. pohjanoteeraus kuin vuonna 2022)

• Minulla on kesken kolme kirjaa, jotka jäivät luettavaksi loppuun tämän vuoden puolella.

• Goodreadsin mukaan luin 8672 sivua, omien muistiinpanojeni mukaan 8843 sivua.

• Lukemistani kirjoista kotimaisia oli 10 ja ulkomaisia 11.

• Lukemieni kirjojen kirjoittajista 15 oli naisia ja 6 miehiä. Naisiin on laskettu myös Carolyn Keene, Neiti Etsivä -sarjan kirjailijapseydonyymi. Wikipedian mukaan Mildred Wirt Benson on kirjoittanut 23 Neiti Etsivä -kirjaa, myös viime vuonna lukemani sarjan 2. osan. Carolyn Keene -pseudonyymin takaa löytyy useita kirjailijoita, niin naisia kuin miehiä.

• Luetuista fiktiota oli 17, faktaa 3 ja autofiktiota 1. Tähän joukkoon mahtui (tuon yhden autofiktion lisäksi) romaaneja, omaelämäkerta ja elämäkertoja.

• Luin kaikki kirjat suomeksi ja painettuina kirjoina. Yksi äänikirja ja yksi e-kirja on kesken, mutta niille ei ole oikein löytynyt aikaa tai innostusta.

• Lukemieni kirjojen alkuperä jakautui seuraavasti: kirjastosta lainattuja 14, itse ostettuja 4, muualta kuin kirjastosta lainattuja 1, tarjottuja arvostelukappaleita 1, lahjaksi saatuja 1.

• Vanhin lukemani kirja oli alunperin vuonna 1818 julkaistu Mary Shelleyn klassikko Frankenstein, uusimmat lukemani kirjat eli Riikka Sandbergin Ørja ja Annie Lyonsin Pommisuojan lukupiiri julkaistiin vuonna 2023.

• Luin ensimmäistä kertaa seuraavien kirjailijoiden kirjoja: Eowyn Ivey, Laura Juntunen, Kim Leine, Annie Lyons, Charlotte McConaghy, Riikka Sandberg, Mary Shelley, Steinunn Sigurđardóttir, Pajtim Statovci, Antti Tuuri.

• Seuraavien kirjailijoiden tuotannon pariin palasin myös vuonna 2023: Jessie Burton, Carolyn Keene, Stephen King, Rosa Liksom, Mikael Niemi, Kalle Päätalo, Elina Rouhiainen, J. K. Rowling.

• Vuoden 2023 pohjoisen lukuhaasteeseen sain täytettyä 13 kohtaa 25:stä ja vuoden 2023 Helmet-lukuhaasteeseen 21 kohtaa 50:stä. Pitkään kestänyt kirjallinen maailmanvalloitukseni vei minut Kosovoon ja Tanskaan, kokonaistilanteeni on 43 maata 257:stä. Marraskuun lukuhaasteen 30 sivua päivässä -tavoite ei ihan joka päivä toteutunut, mutta luin kuitenkin marraskuussa yhteensä 1277 sivua.

• Osallistuin vuoden 2023 aikana viisi kertaa lukupiiriin ja pääsin taas kulkemaan uusille kirjapoluille jonne en olisi välttämättä itsekseni lähtenyt.

• Oulun Muusajuhlat ovat aiempina vuosina levittyneet myös Iihin, vuonna 2023 tapahtuma oli Iissä nimellä Taiteiden illat, tosin edelleen yhteistyössä Oulun Muusajuhlien kanssa. Sanotaan, että rakkaalla lapsella on monta nimeä, miksei siis myös tapahtumalla. Joka tapauksessa kävin kuuntelemassa KulttuuriKauppilan piha-alueella sekä tanskalais-norjalaista Kim Leineä (kuvassa oikealla), jota haastatteli Tomi Kiilakoski...

... että Risto Isomäkeä (kuvassa vasemmalla), jota haastatteli Jyri-Jussi Rekinen.

 

• On pakko mainita vielä kesäinen kirjaväristys, jonka koin lomareissulla Norjassa. Kävimme ilta-ajelulla Senjan ympäri ja teimme pysähdyksen erään majakan lähelle. Pienen kävelyreitin varrella oli vanhan nikkelikaivoksen rauniot. Kurkistaessani pimeään louhosluolaan koin epämiellyttäviä vilunväreitä. Nyt taidan tietää missä Se / Pennywise / Penninvenyttäjä (pääpahis Stephen Kingin Se- kirjasta) majailee kun ei ole Derryssä saalistamassa lapsia... Hrr!

Samaisella Norjan reissulla ihastelin Tromssassa sillan kupeessa sijaitsevaa kirjakaapiksi muutettua puhelinkoppia!

 

Sitten vielä koosteena kirjavuoden 2023 suosikit. Kuvat vievät kirjoista kirjoittamiini arvioihin. Paras vuonna 2023 lukemani kirja oli Laura Juntusen Subutex-kaupungin kasvatit. Rehellinen ja ravisteleva kuvaus kolmikymppisestä Henkasta, joka on käyttänyt huumeita ison osan elämästään.

Sijoille 2-5 olisi ollut muitakin ehdokkaita, mutta lopulta, tämän päivän mielipiteellä, suosikeiksini nousivat seuraavat kirjat:

          

 

Nyt kun kirjavuosi 2023 on koostettu voin siirtyä vuoden 2024 luettuihin, niitä on jo ehtinyt kertyä muutama odottamaan postausta. Ihanaa kevättä!

Kim Leine: Ikuisuusvuonon profeetat sekä elokuiset Taiteiden illat

Kim Leine: Ikuisuusvuonon profeetat

Tammi, 2014

631 sivua

Suomentanut: Katriina Huttunen

(Profeterne i Evighedsfjorden, 2012)

Luettu: 14.10.2023

Mistä: kirjastosta

26-vuotias norjalainen Morten Pedersen haaveilee lääketieteen opinnoista, mutta hautaa haaveensa ja lähtee isänsä painostuksesta opiskelemaan papiksi. Matkalla pappisopintoihin Kööpenhaminaan Morten ottaa itselleen sukunimen Falck, joka on peräisin menestyneemmästä sukuhaarasta. Opintojen päätyttyä 31-vuotias Morten lähtee Kööpenhaminasta lähetystyöhön, papiksi Grönlantiin Sukkertoppenin siirtokuntaan. Siellä häntä odottaa erilainen ympäristö ja uudet tuttavuudet. Kumpi voittaa, uudet tuulet ja kristinusko vai villi Grönlanti asukkaiden vanhoine tapoineen ja jumalineen?

Kirjan tapahtumat ajoittuvat 1700-luvun loppuun ja epilogin osalta 1800-luvun alkuun. Prologin ja epilogin välissä on kolme osaa, joista ensimmäinen ja kolmas osa on jaettu lukuihin ja toinen osa käskyihin. Lisäksi kertojat vaihtelevat, Morten Falckin eli tarinan päähenkilön lisäksi tapahtumia kuvataan niin leski Lydian, katekeetta Bertelin, harhaoppisten profeettapariskunta Maria Magdalenen ja  Habakukin, kauppiaan rouva matami Haldora Kragstedtin kuin kauppakomppanian virkailija Rasmus Bjergin näkökulmasta. Useamman luvun alussa menikin hetki ennen kuin selvisi kenen silmin tapahtumia katsotaan. Monen kertojan käyttö on kuitenkin ihan hyvä ratkaisu sillä se tuo tarinaan moniulotteisuutta ja väriä.

Grönlanti on minulle melko outo maaperä, olen lukenut hyvin vähän sinne sijoittuvia kirjoja eikä sen historia ole minulle kovinkaan tuttua. Olikin kiinnostavaa sukeltaa Morten Falckin matkassa menneisyyden Grönlantiin, seuraamaan isäntämaasta tulleiden ja paikallisten uskon, tapojen ja kulttuurin kohtaamista sekä ihmettelemään ja ihastelemaan Grönlannin luontoa, sen kasveja ja vuonoja, joita Leine kuvaa elävästi. Kristinuskon levittämisestä Leine näyttää vahvasti sen varjopuolen, pakottamisen ja hyväksikäytön.

Ikuisuusvuonon profeetat on melkoinen tiiliskivi, jossa tapahtumat etenevät hitaasti. Silti kirjaan tarttui joka kerta innolla sillä vastaan tuli erikoisia ja yllättäviä henkilöitä ja tapahtumia, jotka pitivät kiinnostusta yllä. Tässäkin tapauksessa pätee vanha sanonta tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka. Mortenin matka onkin todella polveileva ja vaiherikas, sen varrella koetellaan Mortenin uskoa ja terveyttä, niin fyysistä kuin henkistä. Samalla saa muodostettua kuvan Grönlannin historiasta. Pidin Leinen kerronnasta, myös siellä täällä vilahtelevasta hieman synkästä ja kuivasta huumorista.

Ps. Suureen sivumäärään on ymmärrettävästi jäänyt jonkin verran kirjoitusvirheitä. Yhdessä kohtaa kuitenkin vuosi 1795 vaihtui 1975:ksi, vaikka Mortenilla oli monia vaiheita ja sattumuksia ei hän ehkä sentään aikamatkaaja ollut.

Sitaattikunniamaininnan saa:

Milloin se oli, hän miettii, miksi hän toimi niin, ja onko olemassa anteeksiantoa sille vahingolle mitä ihminen tekee itselleen?

Helmet-lukuhaaste 2023: 1. Kirjassa on kartta

Kirjallinen maailmanvalloitus: Tanska

- - -

Palataanpa Leinen ja Ikuisuusvuonon profeettojen muodostaman aasinsillan kautta alkusyksyyn. Iissä järjestettiin 17.-18.8.2023 ensimmäistä kertaa Taiteiden illat (aiemmin muusajuhlien nimellä, nytkin kirjailijavierailujen osalta yhteistyössä Oulun muusajuhlien kanssa). Kim Leine ja Risto Isomäki olivat osana Taiteiden iltoja 18.8. vierailemassa KulttuuriKauppilassa, jonka idyllisellä pihalla heitä haastateltiin. Isomäeltä olen lukenut Viiden meren kansan, mutta Leineltä en mitään, joten Taiteiden iltojen kirjailijavierailu toimi sysäyksenä tutustua myös Leinen tuotantoon.

Kim Leineä (kuvassa oikealla) haastatteli Tomi Kiilakoski ja oli todella mielenkiintoista kuulla Leinen taustoista. Vaikka Ikuisuusvuonon profeetat on fiktiota (tosin epilogin mukaan osalla tapahtumista ja henkilöistä voi olla vastineensa todellisuudessa) löytyy siitä tiettyjä yhtymäkohtia myös Leinen omaan elämään, ainakin uskonto, Tanska, Grönlanti ja päihteet. Leine on kasvanut Norjassa jehovantodistajien parissa, sieltä hän muutti Tanskaan isänsä luo ja myöhemmin hän asui pitkään Grönlannissa. Päihteidenkäyttö painoi Leinen pohjamutiin ja oli viedä häneltä kaiken henkeä myöten. Leine kuitenkin pääsi kuiville ja entinen sairaanhoitaja työskentelee nykyisin kirjailijana. Ikuisuusvuonojen profeetasta tuttu huumori pilkisti myös Leinen jutustelusta.

Risto Isomäen (kuvassa vasemmalla) haastattelijana toimi Jyri-Jussi Rekinen, tosin keskustelu kävi ympäristöasioista niin vilkkaana, että haastattelija ei ehtinyt esittää kovin monta kysymystä. Isomäen haastattelusta kävi myös ilmi hänen kytköksensä Iihin ja myös KulttuuriKauppilan "kotitaiteilija" Sanna Koivistoon, Isomäen Gilgamešin tappio -kirjan kannessa on nimittäin Sanna Koiviston maalaus Juhlat tuulessa. Isomäki tunnusti, että kirjan julkaisun yhteydessä Sanna Koiviston kappale kirjasta oli jäänyt toimittamatta Koivistolle.

Haastattelupaikan vieressä oli Sanna Koiviston vuoden 2019 Iin IlmastoAreenaan valmistama norppa-taideteos, joka kurkistelee kesäisin ohikulkijoita Iijoella ja joka oli syksyn tullen nostettu pois vedestä Taiteiden iltojen yleisön iloksi. 

Tässä vielä sama norppa kesäpaikassaan hieman eri paikoista kuvattuna.

Kirjavuosi 2022

Vuoden 2022 kirjavuosikooste odotteli todella kauan vuoden viimeisten luettujen postauksia. Mietin jo kannattaako koko koostetta enää tässä vaiheessa uutta vuotta edes kirjoittaa, mutta olen tapojeni orja, kooste on tehtävä ennen uuden vuoden luettuihin siirtymistä. Tässä siis vuoden 2022 luetut yhteen niputettuna ja tilastoituna.

• Luin vain 21 kirjaa, mikä on vähemmän kuin aikoihin. 

• Vuodelta 2022 on vielä kesken kolme kirjaa, yksi painettu kirja, yksi äänikirja ja yksi e-kirja. Itse asiassa nuo kaksi jälkimmäistä ovat ne samat kuin edellisessä kirjakoosteessa, voi apua...

• Goodreadsin mukaan luin 9025 sivua.

• Luetuista ulkomaisia oli 10 ja kotimaisia 11, aika tasaista.

• Kirjailijoiden sukupuolijakauman merkkaaminen mietityttää, onko sillä jotain väliä? Joka tapauksessa laskin, että lukemistani naisten kirjoittamia oli 12, miesten kirjoittamia 9.

• Luetuista faktaa oli 4, fiktiota 15 ja autofiktiota 2. Tähän joukkoon mahtui romaaneja, matkakuvauksia, novellikoelma, sarjakuvapäiväkirja, runokokoelma ja teos jossa yhdistyy omaelämäkerta ja rikostietokirja.

• Luin kaikki kirjat suomeksi.

• Luetuista kirjastosta lainattuja oli 13, lahjana saatuja 4 ja itse ostettuja 4.

• Vanhin lukemani kirja, Teuvo Pakkalan Lapsia on julkaistu alunperin vuonna 1895 (samassa teoksessa oli myös Pakkalan Pikku ihmisiä vuodelta 1913).  Tuoreimmat lukukokemukset tarjosi Stephen King, sekä Billy Summers että Myöhemmin on julkaistu suomennoksina vuonna 2022. 

• Luin ensimmäistä kertaa Pirkko Arstilan, Eeva Klingbergin, Paolo Giordanon, Jenny Offillin, Aino Huilajan, Jenny Colganin, Jukka Itkosen, Kate Atkinsonin, Anni Kytömäen, Teuvo Pakkalan, Benedict Wellsin ja Michelle McNamaran teoksia.

• Palasin uudelleen Milla Paloniemen, Kalle Päätalon, Stephen Kingin, Matti Rämön, J. R. Wardin, Terhi Tarkiaisen ja J. K. Rowlingin kirjojen pariin.

• Vuoden 2022 Pohjoisen lukuhaasteeseen luin 11 kirjaa 25:stä. Vuoden 2022 Helmet-lukuhaasteeseen  luin 21 kirjaa 50:stä. Kirjallinen maailmanvalloitus ja TBR100-listan lukeminen eivät edenneet lainkaan. Sekä 24 tunnin lukumaraton että marraskuun lukuhaaste (vähintään 30 sivua päivässä) jäivät välistä, mikä osaltaan vähensi vuoden lukusaldoani. 

• Osallistuin vuoden 2022 aikana kahdeksan kertaa lukupiiriin. Lukupiirin myötä pääsen paitsi lukemaan sellaisia kirjoja joihin ei välttämättä tulisi muuten tartuttua, mutta myös keskustelemaan lukemastani kirjasta. Parhautta! 

• Kävimme kesälomalla Tampereella ja suuntasimme ltakävelyllä Messukylän hautausmaalle, Kalle ja Leena Päätalon haudalle. Tunnelma haudan äärellä oli samaan aikaa harras, hämmentävä ja hieno.

• Kävin myös Muusajuhlilla kuuntelemassa Anni Kytömäkeä. Oli mielenkiintoista kuulla niin hänen kirjailijan työstään kuin metsien suojelustaan.

• Tässä yhteydessä on mainittava myös kirjastomme omatoimiasiointi. Kirjastoon pääsy helpottui kun kirjastoon pääsee varsinaisen aukioloajan ulkopuolella iltaisin ja viikonloppuisin. Mahtavaa! 

Entä miltä näyttää vuoden 2022 luettujen top 5 -lista? Parhaimman kirjan kisa käytiin Stephen Kingin ja Anni Kytömäen kirjojen välillä. Koska minun valtakunnassani (blogissani) ei tässä kisassa jaettua ykkössijaa tunneta on pakko sanoa vain toinen, tällä hetkellä (ja antamieni Goodreads-tähtien mukaan) voiton vie ikisuosikkini Stephen Kingin Billy Summers, tarina erilaisesta palkkamurhaajasta.

2.-5. sijoille ylsivät seuraavat kirjat, kuvia klikkaamalla pääsee kyseisen kirjan arvioon:

 

Nyt voin siirtyä vuoden 2023 luettujen pariin, muutama kirja odottaakin jo postausta. Näin maaliskuun alkumetreillä tuntuu hassulta toivottaa hyvää alkanutta vuotta, joten toivotan ihanaa ja aurinkoista kevättä!