Kirjavuosi 2020

 

Pääsen viimein tekemään perinteisen kirjavuosikoosteeni kun olen saanut kirjoitettua arviot viime vuonna lukemistani kirjoista. Tässä siis kirjavuoteni 2020 listattuna. 

 

• Luin vain 29 kirjaa (lista Luetut 2011-2021-välilehdellä), mikä on vähemmän kuin vuosiin. Koronarajoitukset ja niiden myötä lisääntynyt vapaa-aika ei minun kohdallani lisännyt lukemista vaan päinvastoin, lukeminen meni solmuun, tuntui hankalalta keskittyä ja käytin aikaani muuhun. Lukemisen vähyys ahdisti ja tunsin siitä jopa syyllisyyttä, mutta sitten löysäsin pipoa ja annoin olla, luin silloin kun siltä tuntui ja jos tökki niin tein jotain muuta. Katsoimme paljon elokuvia koko perheen kesken ja mieheni kanssa tuli katsottua mm. Rahapaja-sarjan ilmestyneet tuotantokaudet, annan sarjalle vahvan suositukseni! Pelasimme myös paljon lautapelejä, etenkin Carcassonnen parissa tunnit vain vilahtivat.
  
• Äänikirjojen kuuntelu jäi vähiin, kaikki 29 lukemaani kirjaa oli painettuja kirjoja, kuuntelin viime vuonna vain yhtä äänikirjaa, jonka kuuntelu on edelleen kesken.
• Goodreadsin tilastojen mukaan luin 9 611 sivua.
• Luetuista 15 oli ulkomaista ja 14 kotimaista, varsin tasaista siis.
• Kirjoista naisten kirjoittamia oli 17, miesten kirjoittamia 11 ja yhdessä kirjassa kirjoittajina oli molempia.
• Luin eniten fiktiota, 22 kirjaa, faktateoksia luin 3 ja jotain siltä väliltä oli 4 kirjaa. Romaanien lisäksi luin tietokirjallisuutta, runoja, sarjakuvia, matkakertomuksia/matkapäiväkirjoja, autofiktiota ja henkilöhistoriallisen romaanin.
• Luin yhden kirjan englanniksi, loput suomeksi.
  
• Kirjoista 16 oli kirjastosta, 8 oli itse ostamiani, 3 oli lahjaksi saatuja, 1 oli ilmaiskappale ja 1 oli pyydetty arvostelukappale.
• Vanhin lukemani kirja oli julkaistu vuonna 1978 ja uusin vuonna 2020, uutuuskirjoja eli vuonna 2020 julkaistuja luin vain yhden. Eniten eli 6 kirjaa oli vuodelta 2019.
• Tutustuin mm. seuraavien minulle uusien kirjailijoiden tuotantoon: Ayana Mathis, Rosamund Lupton, Hallie Rubenhold, Gabriel Tallent, Peter Mayle, S. J. Watson, Veikko Huovinen, Petri Tamminen, Milla Ollikainen.
  
• Palasin mm. seuraavien ennestään tuttujen kirjailijoiden tuotannon pariin: Stephanie Garber, Minna Rytisalo, J. R. Ward, Kalle Päätalo, Kyllikki Villa, J. K. Rowling, Susan Fletcher, Katja Kettu, Marko Hautala, Jim Davis, Heli Slunga, Stephen King, Johanna Valkama.
• Kirjat veivät minut kirjamatkalle Suomen lisäksi mm. Yhdysvaltoihin, Iso-Britanniaan, Ranskaan, Chileen, Grönlantiin ja Kanadaan.
  
• Lukuhaasteista vanha tuttu marraskuun lukuhaaste jäi minulta vuonna 2020 välistä eikä TBR100-listalta tullut luettua mitään, kirjallisessa maailmanvalloituksessa matkasin vain Grönlantiin. Paremmalla menestyksellä osallistuin Pohjoiseen lukuhaasteeseen, johon sain 18/25 osumaa sekä Helmet-lukuhaasteeseen, johon osumia tuli 28/50. Tarkempia haastetietoja löytyy Keskeneräiset haasteet- ja Suoritetut haasteet -välilehdiltä.
  
• Lisäksi kävin kuuntelemassa Minna Rytisaloa Rouva C. -romaanin tiimoilta, osallistuin kirjaston lukupiireihin sekä Muusajuhliin Katja Ketun kirjailijavierailun merkeissä. Kirjallisuustapahtumia oli siis varsin vähän, mutta nautiin niistä senkin edestä.
  

 

Mitkä sitten olivat suosikkini vuonna 2020 lukemistani kirjoista? Ykköspaikasta tuli kahden kamppailu, jossa vastakkain oli Susan Fletcherin Tummanhopeinen meri ja Stephanie Garberin Valenda. Päädyin lähes arpomiseen, mutta lopulta tein valinnan antamieni Goodreads-tähtien mukaan, joiden perusteella voiton vei (tähdin 5-4) Stephanie Garberin Valenda. Kuvia klikkaamalla pääsee kyseisen kirjan arvioon.

 

 

 

Koska luin vuonna 2020 vain 29 kirjaa tiivistän perinteisen Top 10 -listani puoleen. Vuoden 2020 Top 5 -listalleni nousi Valendan lisäksi seuraavat kirjat:

 

   

   

Olisi kiva kuulla mikä oli sinun paras lukemasi kirja vuonna 2020? Oikein hyvää alkanutta vuotta, pysytään terveinä ja luetaan hyviä kirjoja!

Juha Mäntylä (toim.): Joulukalenteri - 24 jännityskertomusta

 

Juha Mäntylä (toim.):

Joulukalenteri - 24 jännityskertomusta

Reuna, 2014

392 sivua

Luettu:  27.12.2020

Mistä: kirjastosta

Nyt on vuorossa viimeinen vuonna 2020 lukemani kirja. Enpä olisi tiennyt tähänkään tutustua ilman rakasta kirjastolaitosta. Kirja oli nostettu kirjastossa esille muutamien muiden joulun odotukseen liittyvien kirjojen joukkoon ja sieltä hyllystä se pisti silmiini, sana Joulukalenteri. Sen enempiä selailematta päätin, että tänä (siis vuoden 2020) jouluna minulla on ensimmäistä kertaa kirjajoulukalenteri (suklaa- ja arpajoulukalenterin lisäksi) kun sellainen kerran tuli vastaan.

Joulukalenteri - 24 jännityskertomusta pitää nimensä mukaisesti sisällään 24 tarinaa yhtä monelta kirjoittajalta. On harvinaisia joulukukkia, Pyhän Nikolauksen sormiluita, joulukuusia, on petoksia, varkauksia, murhia ja muita rikoksia. Tarinoita yhdistää jännitys ja joulu, joulupukkeja ja tonttuja vilahtelee useammassa tarinassa. 

Joulukalenterikirja on ideana kerrassaan loistava ja myös toteutus on hyvä. Taittokannesta löytyy kerrostalon siluetti, jossa ikkunaluukuissa on sekaisin numerot 1-24 kuten joulukalenterissa kuuluukin. Taittokannen kääntöpuolella on sama kuva, mutta päivänumeron lisäksi ikkunaluukussa on tarinan nimi sekä sivunumero, josta kyseisen päivän tarina alkaa. Jokaisen tarinan lopussa on lyhyt esittely sen kirjoittajasta. Jos ei halua hyödyntää tätä joulukalenteriominaisuutta voi kirjan toki lukea ihan perinteisesti alusta loppuun.

 

Mielestäni tämä kirja on parhaimmillaan tarina päivässä nautittuna. Joulua lähestyessä minulla jäi harmikseni ns. muutama luukku avaamatta ja sitten kirin päiviä kiinni ja luin samana päivänä useamman tarinan, silloin kieltämättä huomasin hienoista jouluaiheähkyä.

 

Vaikka tarinoissa on punaisena lankana jännitys ja joulu ovat tarinat kuitenkin keskenään ilahduttavan erilaisia. Esimerkiksi Anja Erämajan Itsenäisyyspäivä on runo tai ehkä säenovelli, jota maustaa välimerkeistä muodostuva liike, Kari Hanhisuannon Ensimmäinen joulu -tarinassa on erittäin hämmentävä lähestymistapa ja erikoinen päähenkilö, Harri V. Hietikon Ja tapahtui niinä päivinä kerrotaan rennolla ja ronskilla (äijä)puhetyylillä ja Milla Ollikaisen Veikko-tarinassa puolestaan on aavemainen joulutunnelma. Yksi mieleenpainuvimpia tarinoita on Piia Kaikkosen Edwardin joulu, jossa yhdistyy yksinäisyys, joulun taika tai sattuma ja toivo. Normaalioloissa tarinan yhteensattumat saattaisivat tuntua epäuskottavilta ja saisivat ärsyyntymään, mutta tässä yhteydessä, Joulukalenterissa se menköön joulun ihmeestä. Edwardin joulu jätti lämpimän, mutta samalla haikean joulumielen. Kliseisesti voisi sanoa, että Joulukalenteri - 24 jännityskertomusta on kuin konvehtirasia, tavallisen joukossa on yllätyksiä ja varsinaisia herkkupaloja.

 

Joulukalenteri-kirjojen tekijät arpovat vuosittain hyväntekeväisyyskohteen, johon kirjan tekijäpalkkiot lahjoitetaan. Tämän kirjan kirjoittajat ovat lahjoittaneet palkkionsa Hyvä Joulumieli 2014 -keräykseen vähävaraisten perheiden tukemiseen. 

Tässä vielä lista kirjan kirjoittajista aakkosjärjestyksessä (kaikki eivät mahtuneet tunnisteisiin):

Aho Henry

Ala-Huissi Jaana

Erämaja Anja

Hanhisuanto Kari

Hietakangas Krista

Hietikko Harri V.

Huusela Sinikka

Juvonen Aila

Kahila Miia

Kaikkonen Piia

Katajala Jussi

Keisala Markku

Kinnunen Sonja

Kokkonen Jussi

Monk Samuel

Mäki Harri István

Mäntylä Juha

Mörö Raimo

Numminen Helena

Ollikainen Milla

Rinneoja Jasu

Sipiläinen Tarja

Tervo Pia

Väisänen Helena

Sitaattikunniamaininnan saa (oivallinen ohje joulu- ja muun hössötyksen keskelle):

- No hei äiti, mitä sinä nikottelet, rauhoitu.

 

Sekä (valoa kohti kurkottava):

- Joulun alla on aina tämä pimeän putki.

Helmet 2020 -lukuhaaste: 50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja (kirja oli nostettu esiin kirjastossa, lasken sen suositteluksi)

Milla Ollikainen: Veripailakat

Milla Ollikainen: Veripailakat

Like, 2013

221 sivua

Luettu: 30.11.2020

Mistä: kirjastosta

 

 

Äitinsä kanssa Ylläkselle saapunut Kristiina "Krisse" Kuha odottaa krapulaisena gondolihissiä noustakseen Yllästunturille. Kun hissi saapuu ala-asemalle ja sen ovet avautuvat alkaa huuto. Hissin lattialla on nuoren pojan verinen ruumis. Krisse nappaa kuvia ruumiista ja lähettää ne vanhalle toimittajana työskentelevälle kaverilleen Eerika Kunnakselle, joka matkustaa paikan päälle tekemään juttua tapahtuneesta. Paikalliset poliisit, vanhempi konstaapeli Juhani Vuontisjärvi ja komisario Reijo Vasara ryhtyvät tutkimaan tapausta. Miten on mahdollista tehdä surmatyö keskellä päivää hiihtokeskuksen ollessa auki ja hissien pyöriessä täysinä, kuka pojan on tappanut ja miksi?

 

    "Kymmenentuhatta turistia, hullu tappaja ja kaks iänvanhaa poliisia", Vasara sanoi. "Olispa ees iänvanha tappaja ja kaks hullua poliisia,"

     "Eikhään tässä hulluiksikin vielä keritä", Vuontisjärvi vastasi.

Takakannen mukaan Veripailakat on perinteinen "kuka sen teki" -dekkari, siitä olen samaa mieltä, mutta muuten takakannen kuvaus ei mene ihan nappiin. Kiehtova suomalainen kansanperinne sekä vaiettu lähihistoria jäävät tarinassa minusta kovin vähiin. Muutenkin takakannessa lupailtiin enemmän mitä lukukokemus tarjosi.

 

Ollikainen kirjoittaa melko suoraviivaisella tyylillä, hän ei juurikaan hyödynnä tapahtumapaikan komeita maisemia, hän ei pysähdy maalaamaan ympäristöä lukijan silmien eteen eikä henkilöistäkään kerrota kovin paljoa. Henkilöt jäivätkin hieman ohuiksi ja heitä oli vaikea erottaa toisistaan. Loppupuolella jouduin palaamaan takaisin päin ja kertaamaan kuka olikaan sukua kenelle, jotta sain palaset asettumaan oikeille paikoilleen. Oli kuitenkin ihan kiva lukea pitkästä aikaa kotimainen dekkari. Pidin Ylläksen maisemista ja murteella kirjoitetuista dialogeista. Prologi ansaitsee erityiskiitokset, se toimi täydellisenä lukuhoukuttimena.

Sitaattikunniamaininnan saa:

Kun pakkasta oli yli 20 astetta, lumi narisi kenkien alla sillä tavalla kuin sen piti, niin kuin sen muisti lapsuuden talvista.

Pohjoinen lukuhaaste 2020: 17. Pohjois-Suomeen sijoittuva dekkari

Helmet 2020 -lukuhaaste: 42. Kirjassa on isovanhempia

Johanna Valkama: Jäävuonon ruusu

 

Johanna Valkama: Jäävuonon ruusu

(Metsän ja meren suku #4)

Otava, 2019

400 sivua

Luettu: 22.11.2020

Mistä: kirjastosta

Freydís Punainen on Thorbjorg "Litilvölva" Näkijättären ja Erik Punaisen avioton tytär ja joutunut jo pienestä tytöstä asti taistelemaan paikastaan perheessä, äiti- ja velipuolensa ylenkatsomana. Freydís ei tyydy asemaansa Yksisilmä Thorvardin puolisona vaan janoaa seikkailuja, mainetta ja kunniaa, hän haluaa nousta valtaan veljensä ohi, isänsä rinnalle aina Viheriämaan kuningattareksi asti. Kun Litilvölva eräiden pitojen päätteeksi ennustaa uuteen maahan suuntautuvasta purjehduksesta näkee Freydís tilaisuutensa tulleen, hän pyytää isältään laivaa lähteäkseen mukaan tutkimusmatkalle. Kevään koittaessa Freydís astuu laivaan ja lähtee etsimään onneaan.

 

Kirjan tapahtumat alkavat Viheriämaasta eli Grönlannista, josta Freydís seurueineen purjehtii Viinimaahan eli Kanadan rannikolle New Foundlandiin ja Labradoriin. Valkaman luontokuvaus on ehdottomasti kirjan parasta antia ja vaikka tarina tuntui etenevän hetkittäin hitaasti sen antoi anteeksi kun ympäristö on niin upeasti kuvattu. Lukiessa tulikin mieleen vanha sananlasku tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka. Toki määränpäälläkin on väliä Freydísin tarinassa, mutta nautin kun meren pärskeet, valtavat valaat, jylhät jyrkänteet ja humiseva metsä piirtyivät elävinä silmien eteen. Koska tarinassa seurataan myös Mattuis-nimistä beothuk-heimon soturia odotin missä vaiheessa Mattuisin ja Freydísin tiet kohtaavat, mutta näihin Viinimaahan sijoittuviin tapahtumiin pääseminen tuntui kestävän ja ehdin hetkittäin hieman pitkästyä.

Freydís jatkaa sarjan aiemmista osista tuttujen vahvojen naispäähenkilöiden linjaa, hän ei alistu perinteiseen naisen rooliin vaan kulkee omia itse valitsemiaan polkuja, hän on itsenäinen ja omapäinen. Välillä Freydís on varsin ärsyttävä omaa etuaan ajava omaan napaan tuijottaja, mutta enimmäkseen hänen seurassaan viihtyy. 

Tarinasta irrallisena yksityiskohtana ihmettelin kovasti Valkaman käyttämää muotoa hiillos-sanasta, kuumensi hiillostalla, istuutui hiillostan vierelle. Miksi hiillosta? Eikö oikea muoto olisi kuumensi hiilloksella, istuutui hiilloksen vierelle? Pieni juttu, mutta särähti omaan korvaan ja jäi vaivaamaan. 

Jäävuonon ruusu on Metsän ja meren suku -sarjan neljäs (ja viimeinen?) osa, mutta tässä ollaan niin kaukana ensimmäisen osan henkilöistä, että tämän voisi lukea myös itsenäisenä romaanina. Suosittelen kuitenkin lukemaan myös sarjan aiemmat osat. Johanna Valkaman nettisivulla on kiinnostavaa tietoa kirjasarjan taustoista sekä myös lukuvinkkejä aikakautta koskevaan tietokirjallisuuteen, kannattaa käydä kurkkaamassa.

Sitaattikunniamaininnan saa:

Vuonossa kaikuivat jään äänet: syvät kumisevat paukahtelut ja yhteen törmäävien jäävuorten natina.

Pohjoinen lukuhaaste 2020: 11. Kirja, jonka nimessä mainitaan lumi tai jää

Helmet 2020 -lukuhaaste: 20. Luonnon monimuotoisuutta käsittelevä kirja

Kirjallinen maailmanvalloitus: Grönlanti

Stephen King: The Colorado Kid

 

Stephen King: The Colorado Kid

PS Publishing, 2013 (2005)

179 sivua

Luettu: 4.11.2020

Mistä: oma ostos

Oikein hyvää uutta vuotta! Vuoden ensimmäinen kirja on luettu, mutta sitä ennen on vielä muutama viime vuoden puolella luettu kirja odottamassa postausta eli tuumasta toimeen ennen kuin postausjono kasvaa kovin suureksi.

 

Stephanie McCannin odotukset työharjoittelusta Mainen rannikolla sijaitsevan saaren pienessä paikallislehdessä eivät ole kovin korkealla, mutta The Weekly Islanderin konkarit David Bowie ja Vincent Teague voittavat Steffin puolelleen. Vanhat miehet opettavat Steffin talon ja pikkukaupungin tavoille, kertovat tarinoita ja jakavat viisauttaan. Erityisen kiinnostava on 25 vuoden takainen tapaus, rannalta löytynyt Colorado Kidiksi kutsuttu nimetön vainaja, joka tuntui ilmestyneen tyhjästä. Kuka mies oli, mistä hän tuli ja miksi hän päätyi kuolleena rannalle?

"I suppose people like stories that are good for a shiver or two on a winter night, especially if the lights are on and the fire's nice and warm. Stories about, you know, the unknown."

The Colorado Kid -romaanilla on mielenkiintoinen tausta. Charles Ardai rohkaistui pyytämään kirjeitse Stephen Kingiltä mainostekstiä perustamaansa Hard Case Crime -rikoskirjasarjaa varten houkutellakseen nimekkäällä suosittelijalla lukijoita uudelle sarjalleen. King ei halunnut kirjoittaa mainostekstiä vaan kokonaisen tarinan ja niin The Colorado Kid päätyi kansien väliin ja myös tv-sarjaksi, Haven perustuu löyhästi The Colorado Kidiin. Hard Case Crime -sarjassa on julkaistu Kingiltä myös romaani Tervetuloa Joylandiin.

The Colorado Kid ei ole perinteistä pelottavaa, hyytävätunnelmaista, yliluonnollisia elementtejä tihkuvaa ja toisilla maailmoilla leikittelevää Kingiä, mutta kyllä tästä rikosromaanista Kingin tunnistaa. Pikkukaupunki Mainessa, persoonallisia henkilöitä ja sujuvasti etenevä tarina, tuttua ja taattua Kingiä siis. Romaanin varsinainen pääaihe eli vanha Colorado Kidin tarina on kiinnostava, mutta minulle kirjan parasta antia oli sittenkin vanhojen lehtimiesten Daven ja Vincen sekä nuoren toimittajanalun Steffin kemia. Loistava kolmikko, jonka seurassa olisi viihtynyt pidempäänkin.

Sitaattikunniamaininnan saa:

 

"(...) We may have been little newspapermen back in '81, and we may be little old newspaperen now, but we ain't dead little old newspapermen."

Pohjoinen lukuhaaste 2020: 24. Vieraskielinen kirja

Helmet 2020 -lukuhaaste: 39. Kirjassa lennetään