Päivi Alasalmi: Meren ja veren liitto

Päivi Alasalmi: Meren ja veren liitto

Gummerus, 2024

332 sivua

Luettu: 17.8.2025

Mistä: kirjastosta

17-vuotias papin tytär Christina Sundelin istuu Pyhäjoen rannassa ajattelemassa ensirakkauttaan, 19-vuotiasta kartanonherran poikaa Fredrik Löwenmarkia, kun metsästä ilmestyy pelottavan näköinen mies. Mies on Chirstinan eno Matthias Erwast, joka on tullut varoittamaan sisarensa perhettä venäläissotilaista, jotka ovat tulossa tuhoamaan rannikon kylät ja kaupungit asukkaineen. Hippaleikit ja varovaiset katseet saavat jäädä kun Christina ja Fredrik vihitään ja saatellaan kiireellä pakomatkalle kohti Ruotsia Löwenmarkien 21-vuotiaan Eero-rengin hevoskyydissä. Nuorten tie vie Raahen kautta Perämerelle ja Hailuotoon, jonne on saapunut paljon muitakin pakolaisia. Sitten illan hämärässä rannalla väsyneinä ja kylmissään värjöttävät pakolaiset näkevät salmeen lipuvan sotalaivan, venäläiset ovat saapuneet.

Pelosta tuli koko totuus, koko elämä.

Meren ja veren liiton keskiössä on todellinen tapahtuma, Oulun edustalla sijaitsevassa Hailuodossa syyskuisena perjantaina vuonna 1714 tapahtunut isku, jossa venäläissotilaat tappoivat perimätietojen mukaan jopa 800 ihmistä yhden vuorokauden aikana. Alasalmi on kutonut isovihan aikaisen historiallisen tapahtuman ympärille sujuvasti etenevän, mukaansa tempaavan ja hyvin aikaa kuvaavan tarinan.

Alasalmi kuvaa hyvin ihmisten toimintaa pelon ja uhan alla, kuinka asioiden tärkeysjärjestys muuttuu siitä kun uhka on jossain kaukaisuudessa aina siihen hetkeen kun se on käsin kosketeltavissa. Valinnat voivat maksaa jopa hengen. Myös tarinan päähenkilön Christinan kasvu lähes lapsesta pakomatkan aikana paitsi itsestään myös muista huolehtivaksi aikuiseksi on kuvattu taitavasti. Christinasta löytyy sellaista rohkeutta, jota ei alun haaveilevasta ja huolettomasta tytöstä olisi heti uskonut.

Niin sanotun murhaperjantain tapahtumilla on tarinassa lopulta sivumäärällisesti melko pieni osuus, mutta se on kuvattu niin elävästi ja vimmaisesti, että se on kuin yhtäkkiä päälle iskevä ukkosmyrsky. Saaren tapahtumat piirtyvät kaikessa kauheudessaan, järkyttävyydessään ja järjettömyydessään lukijan kasvoille. Ihmisen julmuus ahdistaa ja kuristaa kurkkua. Tarina jatkuu vielä Hailuodon tapahtumien jälkeen, väistämättä pienemmillä kierroksilla, mutta hengästyttävien tapahtumien jälkeen rauhallisempi suvantovaihe tuntuu tervetulleelta. 

Meren ja veren liitto on todella onnistunut yhdistelmä historiaa, kauhua ja selviytymistä. Tai kuten Alasalmi itse kuvasi kirjaansa elokuussa Iin kirjaston muusajuhlilla: "Isoviha vastaan usko, toivo ja rakkaus."

Usko hyvään kuoli ensimmäiseksi, sitten toivo, mutta rakkaus – se ei kuolisi koskaan.

Sitaattikunniamaininnan saa:

Huun tunne, pelko ja holotna olivat läsnä kuin paha enne, pääkallon sokea silmäkuoppa.

Pohjoinen lukuhaaste 2025: 17. Kirja liittyy Raaheen

Helmet-lukuhaaste 2025: 33. Kirjassa ratsastetaan

Holly Ringland: Alice Hartin kadonneet kukat

Holly Ringland: Alice Hartin kadonneet kukat

Minerva, 2023 (2022)

406 sivua

Suomentanut: Hanni Salovaara

(The Lost Flowers of Alice Hart, 2018)

Luettu: 9.8.2025

Mistä: oma ostos

Alice Hart asuu kaupungin ulkopuolella sokeriruokopeltojen ja Tyynen valtameren välissä sijaitsevassa talossa äitinsä Agnesin, isänsä Clemin ja koiransa Tobyn kanssa. Alice ei käy koulua kaupungissa sillä isä haluaa, että sekä Alice että äiti ovat kotona, jotta isä voi pitää heitä paremmin silmällä. Kun Alice on yhdeksän hänen perheensä menehtyy tulipalossa ja Alice joutuu toivuttuaan hänelle ennestään tuntemattoman isoäidin Junen hoiviin Thonrfieldiin, kauas sisämaahan, pois kodista ja tutuista maisemista. Isoäiti hoitaa paitsi kukkatilaa myös ottaa luokseen kovia kokeneita naisia ja tarjoaa näille turvapaikan ja työtä. Myös Alicesta tulee yksi Junen kukkasista ja June opettaa Alicelle kaiken tilasta ja sen kasveista, kukkien eri merkityksistä ja niiden kielestä. June jättää kuitenkin paljon kertomatta ja kun salaisuudet lopulta paljastuvat Alicelle hän pakenee Thornfieldistä kohti autiomaata, uutta alkua.

Alice Hartin kadonneet kukat on erikoinen, monikerroksinen tarina. Siinä on pimeä puoli, joka pitää sisällään perheväkivaltaa, alistamista ja manipulointia. Etenkin Alicen isä Clem on todella hyytävä hahmo. Sitten taas valoisammalla puolella kuvataan rakkautta, ystävyyttä, anteeksiantoa, selviytymistä ja itsensä ja toistensa löytämistä. Thornfieldin naisten, kukkasten, yhteiseloa on ilo seurata. Lisäksi lukujen alussa esitellään erilaisia kukkia merkityksineen, latinalaisine nimineen, kasvupaikkoineen ja kuvauksineen. Kirjaa lukiessa on pakko googlettaa kasvit, jotta näkee millaisia ne ovat, mukana tulee siis aimo annos kasvitietoutta. Kasvien lisäksi tarinassa kuvataan laajaa Australiaa ja sen luontoa monelta eri kulmalta.

Alice on tarinan päähenkilö, mutta yllättäen satunnaiset sivuhenkilöt nousevat hetkittäin kertojiksi. Nämä ovat vähän hassuja kurkistuksia ja katkaisevat tarinaa tai vievät sitä sivupoluille, mutta toisaalta ne näyttävät Alicen ulkopuolisen silmin ja tuovat Alicen henkilöhahmoon syvyyttä. Tarina ei aivan pysy kasassa, välillä kerronta on todella hyvää ja etenee sujuvasti, välissä tarinaan tulee teatraalista kuvailua ja maalailua sekä mukakauniita tai -syvällisiä korulauseita, joiden sisältö jää sekavaksi. Kun nämä onnistuu ohittamaan imaisee tarina mukanaan, se vetoaa tunteisiin ja on samaan aikaan sekä rosoinen että siirappinen (olematta liian imelä, hetkittäin keikkuen ihan siinä rajoilla). Alice Hartin kadonneet kukat on juuri sopiva kesälomakirja, vaikka nyt kirjoitushetkellä 25 asteen pakkasessa kesäloma tuntuu kovin kaukaiselta...

Sitaattikunniamaininnan saa (sydäntä särkevä pienen Alicen pohdinta ihmeestä):

Hänen tarvitsisi lukea vain taivaan merkkejä, eikä niitä varjoja ja pilviä, jotka häivähtivät isän kasvoilla ja panivat Alicen arvailemaan, oliko isä hirviö vai mies, joka muutti eukalyptuspuun kirjoituspöydäksi.

Sekä (vähän korulausemainen viisaus):

Elämää eletään eteenpäin, mutta sitä voi ymmärtää vain taaksepäin katsomalla. Maisemaa ei näe silloin, kun on sen keskellä.

Helmet-lukuhaaste 2025: 17. Kirjan päähenkilöllä on lemmikkinä kissa tai koira

Kirjallinen maailmanvalloitus: Australia

Satu Leisko: Ihmisenhaltija

Satu Leisko: Ihmisenhaltija

(Ihmisenhaltija #1)

Avain, 2023

297 sivua

Luettu: 11.7.2025

Mistä: kirjastosta

Kuustenkylän lukiota käyvä Tuuli on koulussa ulkopuolinen, mutta yhtäkkiä sekä uusi oppilas Maria että komea ja urheilullinen Ossi hakeutuvat jatkuvasti hänen seuraansa. Maria ja Ossi eivät tunnu sietävän toisiaan, joten Tuulia vedetään kahteen suuntaan. Kuusenkylässä eletään pelossa sillä epäillään, että susi on tappanut yhden kyläläisistä. Metsässä tuntuu kuitenkin liikkuvan myös jotain muuta, Tuuli näkee puolipukeisia kulkijoita vaikka on talvi, hän näkee myös ihmisiä eläinhahmoissa ja eläimiä ihmishahmoissa, sen lisäksi Tuulista tuntuu, että häntä seurataan. Mistä on kyse?

Satu Leiskon Ihmisenhaltija on kotimaisen nuorten aikuisten fantasiasarjan ensimmäinen osa. Tarinassa on jotain samaa kuin Elina Rouhiaisen Susiraja- ja Stephenie Meyerin Twilight-sarjassa, mutta ehkä yhtäläisyyksiltä on vaikea välttyä tässä genressä. Leiskon tarina on kuitenkin myös omaperäinen, ilahduin erityisesti Leiskon esittelemistä yliksistä, yliluonnollisista otuksista, kuten nälkäisistä tai kuolemattomista syöteistä. Mukana on lisäksi muodonmuuttajia, ihmiseläimiä sekä haltijoita ja noitia. Melkoinen kattaus siis. Vaikka pidin tarinasta koin kuitenkin lukiessa hienoista haparointia eli se vahvin imu jäi puuttumaan. Ehkä ne toisten kirjojen / kirjasarjojen kaiut sittenkin häiritsivät tässä lukuhetkessä liikaa, ehkä esimerkiksi Susiraja-sarjan tarina oli liian tuoreena mielessäni.

Alunperin minut houkutti kirjan pariin kirjan upea kansi, tuntui kuin susi olisi tuijottanut minua kirjaston hyllystä. Kiitokset siis Laura Noposelle houkuttelevasta kannesta ja kirjaston henkilökunnalle kirjan nostamisesta muiden kirjojen joukosta ns. tyrkylle, sekä tietysti Satu Leiskolle tarinasta, aion ehdottomasti ottaa selvää miten Tuulille ja kumppaneille seuraavaksi käy!

Sitaattikunniamaininnan saa:

En kai ollut valinnut hyvin kumpaakaan niistä henkilöistä, jotka tahdoin. Toisen seurassa melkein meni henki ja toisen kanssa särkyi sydän.

Pohjoinen lukuhaaste 2025: 12. Kasvutarina

Helmet-lukuhaaste 2025: 3. Kirjan päähenkilö on nuorempi kuin sinä

- - -

Postaukset laahaavat pahasti jäljessä, yritän saada kirjoitettua arviot lopuista vuoden 2025 luetuista ja teen vasta sitten perinteisen vuosikoosteen. Toivotan kuitenkin jo tässä vaiheessa hyvää uutta vuotta 2026!