Minä rakastan sinua nuori mies

Maaria Päivinen: Minä rakastan sinua nuori mies

ntamo, 2011

Kannen kuva: Anni Halonen

200 sivua

Ei, tämä ei ole rakkauden tunnustus miehelleni (joka tosin sen ansaitsee, terveisiä vain mikäli käyt täällä kurkkaamassa ♥) vaan Maaria Päivisen uutukaisen nimi. Kirjailijan esikoisen (Silja ja Mai) jälkeen odotin innolla minkälaista sanojen helminauhaa Päivinen tällä kertaa tuottaa. Tein kirjasta hankintapyynnön kirjastoon ja sain vielä loistavaa palvelua. Kirjastosta nimittäin soitettiin väliaikatietoja ja kerrottiin kirjan olevan tulossa, pahoiteltiinpa vielä kun on kestänyt niin kauan!

Minä rakastan sinua nuori mies -kirjan tarinan runko on tuttu. Mariellan mies on menehtynyt eikä Mariella oikein pääse jaloilleen. Hän yritää paikata miehen jättämää aukkoa työnteolla ja matkustamisella, saada itsensä taas tuntemaan, äärimmäistenkin kokemusten kautta. Mariella saa tukea veljeltään Seamilta, kunnes tavallaan menettää hänetkin. Perinteiseen selviytymistarinaan on lisätty mausteeksi scifimäisiä piirteitä, kun ihmisiä hallitaan tietokoneen välityksellä DLA:ssa, Delete Life Archivessa. KLIK -ja ihminen on poissa, ainakin virallisesti.

Vaikka MRSNM on Päivisen esikoiskirjan tavoin salaperäinen ja jättää lukijalle tulkinnan varaa, se on silti edeltäjäänsä selkeämpi ja tarinavetoisempi. Kirja ei ole tutusta juonikuviosta huolimatta tylsä, se on kokonaisuutena täysin omaa laatuaan. Siinä sivutaan useita vakavia aiheita kuten vanhempien avioero, puolison kuolema, alistaminen ja kulttuurierot. Kaunis kieli yhdistettynä synkkäsävyiseen ja paikoin rujoon sekä väkivaltaiseen tarinaan yksinkertaisesti toimii! Päivinen saa jälleen kielellään kirjan elämään ja hehkumaan.

Mitään hän ei tuntenut, ja silti tunsi kaiken. Hän tunsi, kuinka koko maailma kolahti. Kuinka tulivat vyörymät, kuinka aallot paiskautuivat tutuille rannoille, mannerlaatat kohtasivat toisensa kilometrien syvyyksissä hänen allaan. Kuinka kuului KLIK jossakin siellä alla.

Siljan ja Main jälkeen odotukseni Päivisen toisen kirjan suhteen olivat aika korkealla. Samalla hieman hirvitti onnistuuko hän kirjoittamaan heti perään yhtä vaikuttavan kirjan. Ei tarvinnut pettyä, pidin tästä vielä esikoisteosta enemmän. Kun kotimaisen kirjallisuuden lukeminen jää minulla ulkomaista vähemmälle, on aina ilo löytää vähemmistön joukosta tällaisia helmiä! Toivottavasti Päivinen huomattaisiin laajemminkin ja mahdollisimman moni löytäisi hänen kirjansa.

Useissa blogeissa tehty kommentointiuudistus sai aikaan sen, että en meinannut päästä blogeihin tai voinut kommentoida niihin. Vaihdoin selaimen IE:sta Firefoxiin ja johan toimii :)

Veljeni, Leijonamieli

Astrid Lindgren: Veljeni, Leijonamieli

(Bröderna Lejonhjärta, 1973)

Kuvitus: Ilon Wikland

WSOY 1986

230 sivua

Olen edelliskesän kesälomamatkastamme saakka miettinyt olenko koskaan lukenut Astrid Lindgrenin Veljeni, Leijonamieli -kirjaa. Kyseinen tarina oli nimittäin osa Junibackenin satujunamatkaa. Tarinan alku tuntui tutulta mutta aloin kuitenkin epäillä, että kirja on lukematta. Kirjastosta kirja mukaan ja arvoitusta selvittämään.

10-vuotias Kaarle "Korppu" Leijona on ollut pienestä pitäen heikko ja sairastellut paljon. Hänen 13-vuotias isoveljensä Joonatan on hänelle tärkeintä mitä maa päällään kantaa. Joonatan kertoo Korpulle Nangijalasta, retkitulien ja satujen maasta, jonne ihminen pääsee kuoltuaan. Sinne Korppu voi mennä odottamaan veljeään, eikä odottaminen tunnu pitkältä vaikka menisi vuosia ennen kuin he kohtaavat. Ei kuitenkaan mene kauaakaan kun molemmat veljekset vuorollaan päätyvät Nangijalaan. He elävät todeksi satua, mutta satu ei ole aina hyvä, se voi olla myös paha. Ilkeä Tengil ja hänen hirvittävä suojattinsa Katla uhkaavat sekä Ruusulaakson että Kirsikkalaakson asukkaita. Tarvitaankin paljon rohkeutta ja rakkautta, jotta Nangijalassa olisi taas rauha. Sitten on  myös Nangilima.

- En minä kyllä yhtään ole kaunistunut, sanoin.
Mutta Joonatanin mielestä olin kovasti muuttunut entisestäni.
- Ja sitä paitsi näytät niin terveeltäkin, hän sanoi.
Silloin minä oikein rupesin tunnustelemaan oloani. Ja tunsin siinä sillalla maatessani, että olin terve ja iloinen pikkuvarpaitani myöten, miksi minun muka olisi pitänyt niin kaunis olla? Jalat ja kädet ja kaikki paikat tuntuivat niin onnellisilta, että niitä ihan nauratti.

Lindgrenissä on jotain samankaltaista kuin Tove Janssonissa; taitavia tarinankertojia molemmat, osaavat vedota tunteisiin ja heittävät tekstin lomaan pieniä koukkuja, ajatushelmiä. Tekstiä lukiessa melkein hymisee ilosta ja ihastuksesta, välillä taas lähes pidättää henkeä (ja itkua). Ilon Wiklandin kuvitus sopii kirjaan erittäin hyvin, varsinkin kun kuvia on juuri sopivasti ja ne sijoittuvat sopiviin kohtiin.

Miten minä olen onnistunut ohittamaan tämän ihanan kirjan? Muistaisin varmasti mikäli olisin tämän aiemmin lukenut, niin suuren vaikutuksen se teki. Lindgren kuvaa sisarusrakkautta pakahduttavan kauniisti ja rakentaa samalla jännittävää tarinaa, joka kiihyttää vaivihkaa vauhtia kohti yllättävää loppua. Ronja Ryövärintytär, tähänastinen Lindgren-suosikkini, joutunee tästä lähin jakamaan ykköspaikan Veljeni, Leijonamielen kanssa.

Kirjasta on vaikea sanoa mitään, siitä ei puutu mitään eikä siinä ole mitään liikaa. Ehkä ajan kuluessa ja jälkitunnelman heiketessä osaisi sanoa jotain enemmän, mutta tarvitseeko edes? Kirja ei varmasti unohdu ihan heti, varsinkin kun saa päivittäin katsoa omia tyttäriä, tuota Kaarle ja Joonatan Leijonamielen kaltaista saumatonta parivaljakkoa. Parhaita ystävävyksiä, tappelupukareita ja toistensa tärkeimpiä ihmisiä ♥     

Viime vuoden puolella kesken jäänyt 10 klassikkoa haaste saa nyt arvoistansa jatkoa. Veljeni, Leijonamieli on viides haasteeseen luettu kirja.

Googlettamalla löytyi Sonjan ei ihan yhtä ihastunut arvio.

Bongaa Kuningas!

Kuva: www.telkku.com

Aikaisemmista tavoistani poiketen nyt tulee ihan vain ja pelkästään telkkariasiaa, tosin kirjamaailmaa sivuten.

Täällä nimittäin oli yksi lukutoukka tipahtaa eilen illalla nojatuolista, kun kesken Sons of Anarchyn (huippusarja!) ruutuun ilmestyi ikiaikainen suosikkini, kauhun kuningas Stephen King! Jos en innostuksissani ihan väärin nähnyt niin hänen roolinimenään oli Bachman, eli salanimi jolla King on kirjoittanut osan kirjoistaan. Roolisuoritus oli lyhykäisyydessään mitä mainion ja erikoisin ;)

Joten jos kirjailijabongaus telkkarin puolella kiinnostaa, niin kyseinen Sons of Anarchyn jakso tulee uusintana lauantaina 14.1. klo 23.55 Subilla.

Houkutus - kuvitettu opas vampyyrisaagaan

Stephenie Meyer: Houkutus - kuvitettu opas vampyyrisaagaan

(The Twilight Saga: The Official Illustrated Guide, 2011)

Kuvittanut: Rebecca Bradley, James Carey, Young Kim, Sarah McMenemy ja Leah Palmer Preiss 

WSOY, 2011

543 sivua

Vanhempieni joulukuusen alta löytyi minun nimelläni varustettu paketti, jossa oli Stephenie Meyerin Houkutus - kuvitettu opas vampyyrisaagaan. Lahja ei ollut mikään yllätys, sillä tilasin sen itse vahempieni puolesta. Maltoin silti viedä kirjan paketoitavaksi ja odottaa jouluaattoa lukematta sitä etukäteen. (Kyllä minä ihan vähän sitä selasin.)

Kirja on Meyerin Twilight -saagaan perustuva eräänlainen fiktiivinen tietokirja. Kansien sisältö on jaoteltu kirjailijan haastatteluun, vampyyrien-, ihmissusien- ja ihmisten esittelyyn sekä taustoihin ja inspiraationlähteisiin. Takakannen mukaan teoksessa on lähes 100 nelivärikuvaa fanikuvista aina erimaiden kirjan kansiin. Ulkoasuun on muutenkin kiinnitetty huomiota. Siis varsin kattavan oloinen kokonaisuus saagaan ihastuneille.

Pettymys meinasi iskeä heti ensimmäisillä sivuilla. Meyerin haastattelu kiinnosti etukäteen, mutta se oli toteutettu ontuvana ja imelänä vuoropuheluna hänen kirjailijaystävänsä Shannon Halen kanssa. Haastattelun idea tuntui unohtuneen, Hale jutusteli turhan paljon omiaan ja kokemuksistaan kirjailijana. Onneksi Meyer sai kuitenkin sanansa sanottavaksi. Lukutoukkaa ilahduttaa erityisesti kuulla toisten lukutottumuksia (varsinkin kun niistä löytää hieman itseään), kuten nyt Meyerin :

Lukeminen oli aina ollut lempiharrastukseni, kunnes löysin kirjoittamisen. Lapsillani ja miehelläni oli tapana kiusoitella minua siitä, että käteni hakeutui kuin itsestään tällaiseksi kirjatueksi {SH nauraa}, eräänlaiseen tartunta-asentoon. Minulla oli lapsi toisessa kädessä ja kirja toisessa - tuttipullo leuan alla ja puhelin olalla. {Naurua} Olin mustekala-äiti. Mutta kirja minulla oli aina mukana.

Haastattelun jälkeen kävi selväksi, että tähän kirjaan ei kannata tarttua jos itse saaga on lukematta, sen verran paljon tuli juonipaljastuksia jo ensimmäisen 50 sivun aikana. Henkilöesittelyissä oli paljon toistoa (mm. laumojen perhesuhteissa), toisaalta sen ymmärtää jos kirjaa käyttää hakuteoksena eikä lukukokonaisuutena ja -kokemuksena. Kirja keskittyi kokonaan saagan kirjoihin myös kuvituksen osalta, sarjan elokuvasovituksista tai näyttelijöistä ei ollut ollenkaan kuvia tai tietoja, mikä minusta oli selkeä puute.

Kaiken kaikkiaan kirja tuntui enemmän nuorten kirjalta kuin itse saaga, varsinkin kun tekstissä pilkahteli toistuvasti puhekieltä; synkannut, hengailusta, jamassa, hiipparoida jne. Olipa Jacobin autosta puhuttaessa dollaritkin korvattu euroilla. Miksi? Eihän dollari nyt niin tuntematon käsite Suomessa ole... Jospa tämä oli vain suomennokseen liittyvää ja teksti toimii paremmin alkuperäiskielellä. Yksi kirjan parhaista osista aiemmin julkaisemattoman "nippelitiedon" lisäksi oli Twilight -sarjan soittolistat; mm. My Chemical Romancea, Musea ja Linkin Parkia. Kyllä kiitos! Jäin kaipaamaan jotain tarkempaa ja enemmän. Voi tähän silti palata tarkistusmielessä, selaillen.

Houkutus -oppaan luki myös Marjis ja Jenni/Kirjakirppu.

(Kuvan tontut valmistautuvat hyppäämään kaappiin, mikäli askartelijaneidit sen näin joulun jälkeen sallivat...)

JK: Paula kaipaili esimerkkejä kirjan kuvituksesta. Hyvä huomio! Tässä siis vielä muutama kuva kirjan sivuilta:

1. ja 4. kuva: en löytänyt mainintaa
2. ja 3. kuva: Young Kim
5. ja 6. kuva: Sarah McMenemy

JK2: Sisällytän kirjan (jälkikäteen) seuraavaan haasteeseen: So American.

Lentämisen alkeet

Reidar Palmgren: Lentämisen alkeet

Otavan äänikirja, 2005

5 cd-levyä, n. 5 h 30 min
Lukija: Reidar Palmgren

Edellinen äänikirjakokeilu ei ihan onnistunut niinkuin piti. Ei hätää, kirjaston äänikirjatarjonnan kautta kohti uusia äänikirjahaasteita! Vaihtoehtoja selatessani muistin Tainan suositelleen Reidar Palmgrenin Lentämisen alkeita. Kyseinen teos sattui olemaan hyllyssä, joten ilman sen tarkempia takakannen lukemisia nappasin kirjan mukaani. Vahingosta viisastuneena tein siirtotoimenpiteet cd:ltä mp3:een ajatuksella ja tarkasti. Ja sitten vain kuuntelemaan. Sain kuunnteltua kirjan loppuun ennen vuoden vaihdetta, mutta en ehtinyt siitä silloin postaamaan.

Vesa Arola on pikkuteatterin näyttelijä, keskinkertaisuus keskinkertaisuuksien joukossa. Kun hän loukkaa jalkansa kesken esityksen, on hänen paikkansa teatterissa uhattuna. Nuorempi ja ehkä jopa parempi versio Vesa Arolasta odottaa jo kulman takana. Vesa löytää sattumalta näytelmän käsikirjoituksen ja päättää tehdä siitä esityksen. Teatterin tarinat hiipivät päähän, mielenterveys horjuu. Tapahtuu lisää onnettomuuksia. Vesa pohtii elämäänsä ja käy keskusteluja niin opiskelijatyttö Marian kuin muurahaistenkin kanssa.

Joku kuunteli. Huomasin, että kierreportaiden kaiteella seisoi muurahainen. Se tarkkaili minua jälleen ja seurasi sanojani. Mistä sen tiesin en osaa sanoa, mutta niin se teki. Vain tuntosarvet liikkuivat. Ne keinahtelivat kuin se olisi yrittänyt rauhoittaa minua. Se tuntui tarkoittavan ”puhu vain, puhu vielä”. Istuin portailla hyönteisen lähellä, minua hymyilytti.

Lentämisen alkeet sisältää tarinoita tarinan sisässä ja limittäin, ehkä aavistuksen verran liikaakin. Aina välillä piti miettiä mikä tässä olikaan juoni? Onko tämä kasvukertomus, kummitustarina vai jotain ihan muuta? Jäikö minulta nyt jotain ymmärtämättä? Mitä kaikki tarinassa vilistävät hevosmuurahaiset ja kahvinjuonnit merkitsevät? (Vertauskuvien tulkitsemisesta lisää Kaiken voi lukea! -blogissa.) Kahvinjuontikohdista paistaa kirjailija-näyttelijä-juontaja Palmgrenin taitavuus sanojen kanssa. Näihin lauseisin uppoaa. Ja tekisi mieli hakea mukillinen kahvia.

Lorautin maitotilkan mustaan kahviin ja kurkistin kuppiin. Vaalea pilvi purkautui mustaan järveen, kuin ydinräjähdys tai ukkonen.

Täytyy myöntää, että pyykkääminen ei tuntunut työltä eikä sairastaminenkaan ollut niin kamalaa, kun sai napit korvissa kuunnella kirjaa. Silmätulehdus esti perinteisen lukemisen, joten äänikirja oli mainio korvike. Palmgrenin poikamainen ja jotenkin "tuo ilkimys vei minulta tikkarin!" -ääni sopi kirjan paikoitellen kuivaankin huumoriin hyvin ja kantoi kirjan suvantokohtien yli. Kiihtyvästä vauhdista huolimatta loppu jotenkin lässähti, tai kuuntelun lomassa heränneet odotukset eivät ainakaan täyttyneet. Tosin vikaa oli minussakin: pidin kuuntelun loppuvaiheessa hieman pidemmän tauon ja jotenkin muutamat henkilöt päsivät sekoittumaan. Erään tapahtumakulun kahden henkilön välillä aavistin väärin, lisäpisteet Palmgrenille ettei mennyt siitä mistä aita on matalin! Hauska tämä oli ja hyvä aloitus äänikirjojen kuuntelulle.

Lentämisen alkeet on kuunnteltu myös Kirsin kirjanurkassa.

Lukutoukan katsaus vuoteen 2011 ja muuta tilastotietoa

Järjellä ja tunteella blogin Susa haastoi tekemään lukutoukan katsauksen vuoteen 2011. Mikäpä sen parempi idea vuoden vaihtuessa, kuin muistella lukemiaan kirjoja ja miettiä mitä mikäkin kirja on merkinnyt. Tiukkaan paremmuusjärjestykseen en pystyisi lukemiani kirjoja pakottamaan, mutta Susan haaste sujunee minultakin :) Suunnitelmani on mainita kukin kirja vain yhdessä kohtaa ja jättää perustelut vähälle, toteutus saattaa olla aivan toinen...

Lukutoukan katsaus vuoteen 2011

1. Minkä lukemasi kirjan olisit toivonut löytäväsi juuri joulupaketista tänä vuonna, ellet jo olisi lukenut sitä?

Stephenie Meyer: Vieras

2. Mitä kirjaa suosittelisit ystävälle, joka ei ole lukenut paljoa, mutta kaipaisi lukuelämyksiä?

Sara Gruen: Vettä elefanteille

3. Mikä kirja sinun teki mieli jättää kesken?

Alexandra Salmela: 27 Eli kuolema tekee taiteilijan 

4. Mikä kirja sai sinut vuodattamaan kyyneleitä?

Carol Ann Lee: Anne Frank 1929-1945

5. Minkä kirjan lukemista odotit ennakkoon eniten?

Peter Franzén: Tumman veden päällä

6. Mikä kovasti pitämäsi kirja sai mielestäsi aivan liian vähän näkyvyyttä ja ns. blogisavuja?

Maaria Päivinen: Silja ja Mai

7. Mikä kirja oli suurin pettymys?

Sabine Kuegler: Elämän viidakossa

8. Minkä kirjan ottaisit ainoaksi kirjaksi autiolle saarelle uudestaan...ja uudestaan luettavaksi?

Stephenie Meyer: Twilight

9. Mikä kirja herätti sinulla eniten halua keskustella kirjan tapahtumista ja henkilöistä?
Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu

10. Minkä kirjan sulkisit aikakapseliin avattavaksi sadan vuoden päästä täällä Suomessa?
Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja

11. Mistä kirjasta haluaisit nähdä elokuvan, ellei sitä jo ole tehty?
Stephenie Meyer: Aamunkoi

12. Minkä kirjan ns. jälkimaku oli niin voimakas, että mietit sitä vielä pitkään viimeisen sivun kääntämisen jälkeenkin?

Sofi Oksanen: Puhdistus

13. Mikä kirja oli suurin yllättäjä hienon lukukokemuksen myötä?

Stephenie Meyer: Houkutus

14. Mistä kirjasta et muista enää paljoakaan, vain lähinnä tunnelmia ja pätkiä sieltä täältä tapahtumista?

Jean M. Untinen-Auel: Maalattujen luolien maa

15. Mitä kirjaa suosittelisit eniten muille kirjablogisteille?
Anne Frank (toim. Otto M. Frank ja Mirjam Pressler): Päiväkirja 

Ei ollut helppoa... Mitä enemmän mietti, sitä vaikeampi oli antaa vastausta. Hieman jouduin suunnitelmaani oikomaan vastaamalla kohtiin 8 ja 13 saman kirjan alkuperäisellä ja käännetyllä versiolla... Kiitos Susalle haasteen idoinnista, tämä oli kiva tehdä! Mainittakoon vielä jälkihuomautuksena, että lista näyttäisi varmasti erilaiselta jos olisin lukenut suosikkikirjailijani Stephen Kingin kirjoja enemmän.

Tässä vielä hieman tilastotietoja viime vuonna lukemistani kirjoista:

Hiljaisena, ei ääneen lausuttuna, enemmänkin arviona kuin tavoitteena oli lukea 50 kirjaa. Sain luettua 48, eli jäin hieman tavoitteestani. Tosin sain luettua lisäksi puolet kesken olevasta kirjasta, mutta puolikkaita ei lasketa.

Kotimaisia 19, ulkomaisia 29

Naiskirjailijoilta 34, mieskirjailijoilta 13, lisäksi 1 jossa molemmat (toim.)

Faktaa 8, fiktiota 39, 1 siltä väliltä

Yhteenvetona voisi sanoa, että parhaimpia lukukokemuksia oli Stephenie Meyerin Houkutus/Twilight -sarja sekä suomeksi että englanniksi. Luin enemmän omaelämäkertoja tai ylipäätään faktapitoisia kirjoja kuin ennen. Aloitin myös novelleihin tutustumisen, jota aion jatkaa myös nyt alkaneena vuonna.

Oikein ihanaa, lukurikasta ja onnellista alkanutta vuotta 2012!