J. R. Ward: Halu

J. R. Ward: Halu

(Langenneet enkelit #1)

Basam Books, 2012

541 sivua

Suomentanut: Tanja Kielinen

(Covet, 2009)

Luettu: 19.6.2022

Mistä: kirjastosta

Jim Heron elää vaatimatonta matalan profiilin elämää Caldwellissa ja työskentelee rakennusmiehenä. Työtapaturman seurauksena Jim kuolee, mutta hänen tarinansa ei kuitenkaan ole lopussa. Jimistä tulee langennut enkeli, jonka on palattava maan pinnalle suorittamaan tehtävää, pelastamaan seitsemän ihmistä seitsemältä kuolemansynniltä. Tehtävää suorittaessaan Jim tutustuu rikkaaseen työnantajaansa Vin diPietroon, joka ei olekaan niin paskiainen kuin Jim luuli, di Pietron upeaan naisystävään Devina Avaleen, johon Jim on törmännyt hetkeä aiemmin 40-vuotispäivänään sekä Iron Mask -yökerhossa työskentelevään yksinhuoltajaan Marie-Terese Boudreauhun, joka on Jimin tavoin paennut menneisyyttään. Mutta kenen sielu Jimin on pelastettava ja miltä synniltä? Tehtävä tuntuu vaikealta varsinkin kun langenneen enkelin ominaisuudet ja pelisäännöt eivät ole Jimille tuttuja.

Halu aloittaa J. R. Wardin uuden Langenneet enkelit -sarjan, joka on jonkinlainen spin off -sarja Wardin aiemmalle Mustan tikarin veljeskunta -vampyyrisarjalle (tuttavallisemmin lyhennettynä Mtvk). Olen lukenut Mtvk:n suomennetut osat ja kaipasin samantyylistä vauhdikasta ja yliluonnollista romantiikalla höystettyä viihdettä, joten päätin tutustua myös tähän Wardin uuteen sarjaan. Aloitusosan tapahtumat sijoittuvat samaan Caldwellin kaupunkiin kuin Mtvk ja tässäkin käydään Iron Mask -yökerhossa, jota pyörittää vanha tuttu Trez Latimer eli yhtäläisyyksiä löytyy heti alkuun. Halu osoittautui sellaiseksi kuin odotin, painopiste on nyt toisissa yliluonnollisissa olioissa, mutta tyyli on hyvin samanlainen kuin Mtvk:ssa. Jim Heron, hänen taivaalliset kollegansa ja myös maanpäälliset tuttavuutensa vaikuttavat kiinnostavilta tyypeiltä. 

     Seurasi painostava, synkkä ja merkityksellinen hiljaisuus.

     Ja jonka Jim rikkoi huitomalla käsiään ja hoilottamalla »Booga-wooga!»

Halua lukiessa törmäsin spin off -sarjojen kompastuskiveen eli mihin vetää raja alkuperäisen ja uuden sarjan välille, kuinka paljon hyödyntää alkuperäisen sarjan henkilöitä, paikkoja ja juonenkäänteitä? Esimerkiksi Jim Heron ja kumppanit vierailevat Mustan tikarin veljeskunnan vakipaikassa Iron Maskissa, joten olisi voinut olettaa, että veljeskunnan jäseniä olisi näkynyt myös tässä kirjassa. Itse asiassa veljeskunnan jäsenten olisi ollut lähes pakko puuttua eräisiin klubin tapahtumiin, mutta heitä ei näkynyt. Halusta (samoin kuin aika monesta muusta spin off -sarjasta, anteeksi yleistys) jää kieltämättä vähän sellainen olo, että Ward on kirjoittanut alkuperäisen sarjan ideat loppuun, mutta ei ole ollut ihan vielä valmis päästämään luomistaan hahmoistaan kokonaan irti, jos vaikka sattuukin, että heille on vielä käyttöä uudessa sarjassa. Sen verran koukuttava sarjan avaus Halu kuitenkin on, että aion lukea ainakin seuraavan osan. Toivottavasti se osoittaa, että Wardilla on vielä uusia ässiä hihassaan eikä Langenneet enkelit osoittaudu pelkästään Mtvk:n jälkilämmittelyksi.

Sitaattikunniamaininna saa (lause, joka lataa melkoiset suorituspaineet uuteen työhön):

»Jim Heron, sinä tulet pelastamaan maailman.»

Helmet-lukuhaaste 2022: 20. Kirjan hahmoilla on yliluonnollisia kykyjä 

Kalle Päätalo: Iijoelta etelään

Kalle Päätalo: Iijoelta etelään

(Iijoki #23)

Gummerus, 1993

693 sivua

Luettu: 24.5.2022

Mistä: lahja

Kalle jatkaa työskentelyä Taivalkosken kunnan rakennusmestarina, mutta nyt hänellä on uudelleenjärjestelyjen ansiosta apunaan vaimonsa Laina, joka työskentelee rakennustoimistossa puolipäiväisenä vapauttaen Kallen kiertämään ja valvomaan erinäisiä kunnan rakennusurakoita sekä kuntalaisten rakennusprojekteja. Lopulta Lainan apukaan ei riitä helpottamaan työpaineita, töitä on yhä niin paljon, että Kallella ei edelleenkään löydy aikaa kaunokirjallisille kirjoittamisyrityksille saati kotiväen auttamiselle. Sentään Kallioniemen päärakennus saadaan maalattua talkoilla. Kun lisäksi Kallen ja Lainan asumiskuviot kokevat jälleen kovan kolauksen on pariskunta jälleen lähtöpäätöksen äärellä.

Kirjan tapahtumat ajoittuvat vuoden 1952 keväästä saman vuoden syksyyn. Ajanjaksoon mahtuu monta merkittävää asiaa niin paikallisesti Taivalkosken näkökulmasta kuin myös laajemmin koko Suomea koskien ja myös maan rajojen ulkopuolelle ulottuen. Kalle saa moottoripyöräajokortin (kaikki ne ajot armeijasta alkaen ilman ajokorttia, oi aikoja, oi tapoja!), mutta enemmän huomiota saa hänen kaimansa työllä ja tuskalla hankkima ajokortti, setä-Kalle eli Kummun Patruuna herättää kauhua koko pitäjässä holtittomalla ajollaan uudenkarhean haun, Humber Hawk -henkilöautonsa ratissa. Inkeen koulun rakennusurakkaa päästään viimein jatkamaan valtion tuella, mutta Kallelle henkilökohtaisesti tärkeän Pesiönvaaran kunnalliskodin uudistaminen näyttää jäävän toteutumatta. Helsingissä järjestetään kesäolympialaiset, jotka puhututtavat myös Koillismaalla, puolesta ja vastaan. Sotakorvaukset puolestaan koskettavat koko maata, Suomi saa maksettua niiden viimeisen erän. Kaukana käytävä Korean sota heijastuu myös Taivalkoskelle, puusta on jopa puute ja hinnat nousevat korkeiksi.

Päätalo kuvaa näitä pieniä ja suuria tapahtumia kiinnostavasti ja mukaansatempaavasti eikä tekstiin jääneet muutamat toistot ja kirjoitusvirheet juurikaan vähennä lukunautintoa. Tarinasta on moneksi, on ripaus jännitystä kun Kalle ja Laina sekä Kallen sisar Eeti ja hänen miehensä Veikko lähtevät juhannuksen viettoon Julma-Ölkylle. On tunnelmaa keventävää tilannehuumoria kuten Kummun Kallen autoilut tai Kallen ja Romppas-Veikon sorsan (!) tuulastus. On perhedraamaa kun Kalle samoin kuin Laina kärsivät edelleen mustasukkaisuudesta, Kalle jopa suunnittelee käräyttävänsä Lainan ja Moilas-Veikon rysän päältä, mutta lähes samaan hengenvetoon tämä kaksinaismoralisti yrittää tavoitella Oulun Senjaa ja Tyyneä. Ja on surua, Pesiönvaaralla asuvan Annin Amerikkaan haikailut saavat karun päätöksen. Voi Annia... 

En vielä tässäkään vaiheessa, sarjan loppumetreillä tunne minkäänlaista kyllästymistä, päin vastoin, alkaa hieman hirvittää, että tämä pitkä matka Kallen seurassa on ihan kohta ohi!

Sitaattikunniamaininnan saa:

– Lipsahti, perkele! Lipsahtaahan niitä vaikka mitä sanoja, kun ei ole suussa porstuata.

(Hieman samantapainen porstua-sitaatti oli myös 14. osassa Nuorikkoa näyttämässä, mutta haitanneeko tuo!)

Sekä:

Jos et ite pijä puoliasi, niin kuka pittää!

Pohjoinen lukuhaaste 2022: 22. Kirja keskiyön auringon juhlasta

Helmet-lukuhaaste 2022: 25. Kirjan nimessä on ilmansuunta