Elena Ferrante:
Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät
(Napoli #3)
WSOY:n äänikirja, 2018
Kesto: 16 h 39 min
Lukija: Erja Manto
Suomentanut: Helinä Kangas
(Storia di chi fugge e di chi resta, 2013)
Kuunneltu: 8.4.2021
Mistä: kirjastosta
Lila on edelleen kadoksissa ja Elena jatkaa heidän muistojensa ylös kirjaamista. Elena palaa muistoissaan heidän aikuisvuosiinsa, aikaan, jolloin hän itse on kihlautunut Pietro Airotan kanssa, suunnittelee häitään ja markkinoi ahkerasti esikoiskirjaansa. Aikaan, jolloin Lila, jätettyään miehensä Stefano Carraccin, asuu poikansa Rinon ja vanhan ystävänsä Enzo Scannon kanssa ja käy töissä makkaratehtaassa. Näinä vuosina sekä Elena että Lila ajautuvat Italian ajan pyörän hampaisiin ja saavat osansa mielenilmauksista, mellakoista, huonoista työoloista ja taistelusta niiden parantamiseksi, vallankumouksesta, naisen asemasta ja sen puolustamisesta, miesten vallasta niin perheessä kuin yhteiskunnassa.
Vähäeleistä, mutta samaan aikaan pinnan alaisia ystävyyden ja yhteiskunnan kuohuja osuvasti välittävää tarinaa oli ilo kuunnella. Italian yhteiskunnan olot ovat toki kiinnostavaa ajankuvaa, mutta minä sain edelleen eniten irti Elenan ja Lilan ystävyydestä. Kuinka ystävyys kestää aikuisuuden, muuttuvat elämäntilanteet ja ajan tapahtumat? Mikä saa ystävät pysymään toistensa rinnalla vaikka ulkopuolisesta ystävyys näyttää hyvinkin epäsuhtaiselta, toisen (Lilan) vaikuttaessa selvästi dominoivalta, komentelevalta sekä ilkeältä ja toisen (Elenan) altavastaajalta, sanalliset iskut mukisematta hyväksyvältä? Onneksi Elenasta näytetään kovempi puoli hänen puolustaessaan ystäväänsä ja Lilasta puolestaan esitetään myös herkempi puoli hänen ollessaan kipeänä ja tukeutuessaan ystäväänsä.
Kun lähdin huoneesta, Lila säpsähti ja sanoi puoliunessa:"Vartioi minua , kunnes nukahdan. Vartioi minua aina, silloinkin kun lähdet Napolista. Kun tiedän, että näet minut, olen levollinen."
Ystävyyden lisäksi kirjan kiinnostavinta antia ovat parisuhteet ja rakkaus. Kuinka yksi rakkaus pysyy vuodesta toiseen ja kasvaa kun taas toinen rakkaus ei koskaan tunnu pääsevän kukoistukseensa ja jää jonnekin järjen ja tapojen jalkoihin? Minä ilahduin suuresti Elenan lapsuudenrakkauteen liittyvästä juonenkäänteestä, tosin pahoin pelkään, että se ei tule päättymään hyvin.
Elenan ja Lilan tarinan kolmas osa oli minulla kesken todella pitkään.
Äänikirjan kuuntelulle ei vain tuntunut löytyvän tarpeeksi aikaa ja
kuuntelin kirjaa lähinnä pieninä pätkinä. Tämä ei tehnyt oikeutta
tarinalle sillä henkilöt ja tapahtumat eivät pysyneet niin selkeänä
mielessä, mutta pienikin hetki Elenan ja Lilan seurassa tuntui
nautinnolliselta aikamatkalta Italian lähimenneisyyteen.
Niinä muutamina kertoina kun pystyin keskittymään kuunteluun pidemmäksi
aikaa tarina imaisi mukaansa tehokkaasti.
Halusin tarkistaa muutaman sitaatin (ja ottaa kuvan kirjan kannesta), joten lainasin vielä kirjastosta painetun kirjan. Huomasin ilokseni, että painetun kirjan alussa on henkilöluettelo ja kirjan aikaisempien osien tapahtumia. Tämä on todella hyvä ja tarpeellinen lisä tarinaan, jossa on useita osia ja paljon henkilöitä. Äänikirjassa tällaista listaa on vaikea toteuttaa ja pelkästään jo tuon listan vuoksi haluttaisi lukea neljäs osa painettuna kirjana äänikirjan kuuntelun sijasta, mutta tuntuisi vähän oudolta vaihtaa tapaa tässä vaiheessa. Seuraava osa onkin jo lainattu äänikirjana.
Sitaattikunniamaininnan saa:
(...) kuinka monta minää minussa oikein oli? (...)
Pohjoinen lukuhaaste 2021: 1. Kirja, jonka nimessä on yli kuusi sanaa
Helmet-lukuhaaste 2021: 4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
