Käärinliinat

Marko Hautala: Käärinliinat

Tammi, 2010 (alunperin julkaistu 2009)

279 sivua

Kun Sinisalon novellikokoelma oli minun valintani lomalukemiseksi, otti mies mukaan Marko Hautalan Käärinliinat. Ehdimme sopivasti lukea omat kirjamme, joten teimme välissä vaihdon. Luin myös "muumiokirjan" -joksi tytöt kirjaa kutsuivat- lähes loppuun reissussa. Käärinliinat on ollut pitkään luettavien listallani, joten kuusi kovaa kotimaista -haaste sai nopeasti jatkoa.

Käärinliinojen päähenkilönä häärii mielisairaanhoitajana työskentelevä Mikael Siinto sekä hänen potilaansa, iäkäs lapsentappaja Olavi Finne, mutta myös muutamat muut saaat toimia kertojana. Tapahtumat sijoittuvat suurimmaksi osaksi Högholmin mielisairaalaan, mutta välillä pistäydytään niin Mikaelin kotona, baarissa kuin Finnen muistoissakin. Kirjassa käsitellään myös ihmismieltä ja sen sairauksia, niin näkyviä kuin piileviäkin. Mielenterveys on häilyvä käsite, kuka on sairas ja kuka terve -tai vielä sairaampi?

Mikael laskeutui takaisin lattiatasoon. Täällä ei lennelty. He olivat valkeita ankkureita, jotka estivät liihottelijoita karkaamasta kiertoradalle.

Päästyäni lukemisen vauhtiin odotin koko ajan, että Siinto selvittäisi mikä Finne on miehiään ja mihin hänen egyptipainotteiset harhansa liittyvät. Aineksia oli vaikka mihin, ajattelin, että tästähän voi tulla mielenkiintoista. Tarina kuitenkin pyöri mielisairaalan potilaiden ja hoitajien ympärillä ja sivut sen kuin vain vähenivät.

En tiedä jäikö Hautalalla tarinan langanpätkät solmimatta yhteen vai tiputinko itse lukijana langat käsistäni, mutta aloin jo epäillä jäikö minulla joitain sivuja välistä. Jostain syystä minulle jäi vaikutelma kuin Hautala olisi lopettanut kirjan kiireellä ja unohtanut tarinasta osan. Vaikka pidänkin avoimemmista lopuista, tuntuu kuin minulle ei olisi jäänyt kirjasta käteen juuri mitään. Kun kirjasta oli jäljellä 30 sivua huomasin mihin kirja on menossa, mutta kysymyksiä jäi liikaa ja yhteenveto puuttui. Varsinkin Finne jäi irralliseksi hahmoksi loppuun nähden.

Jäin miettimään vuoden -95 jääkiekon MM-kisoja ja Ville Peltosen pelinumeroa, joka oli 16. Ehkäpä silläkin oli joku merkitys, mutta jäi vain minulta huomaamatta.

Kuusi kovaa kotimaista -haaste (2/6)

Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita

Johanna Sinisalo: Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita

Teos, 2010 (alunperin julkaistu 2005)

481 sivua

Lähdimme viime viikolla lomamatkalle Teneriffalle ja mietin pitkään mitä ottaisin mukaan lukemiseksi. Halusin mukaan pokkarin, josta riittäisi lukemista vähän pitempään. Lopulta Tessa helpotti valintaani suosittelemalla tätä kevyttä tiiliskiveä. Valintaa puolsi myös se, että olen aikonut tänä vuonna venyttää lukumukavuusalueeni rajoja - novelleja ei ole hirveästi tullut luettua. Samalla sain korkattua Morren ideoiman Kuusi kovaa kotimaista -haasteen, jonka liitän myöhemmin keskeneräisten haasteiden välilehdelle.

Johanna Sinisalon novellikokoelma koostuu viidestätoista tarinasta, joissa kaikissa on paljon tuttua ja ripaus jos toinenkin erikoisia aineksia. Olen lukenut useita blogiarvioita Sinisalon kirjoista ja tiesin odottaa omalaatuisia tarinoita, mutta silti kirjailija pääsi yllättämään. Ensimmäistä kertaa blogihistoriani aikana en kirjoittanut kirjasta ensimmäistäkään kommenttia, sivunumero/sitaattimainintaa tai muunkaanlaista muistiinpanoa. Eikä kyse ollut lukuympäristöstä, sillä luin kirjaa lähinnä iltaisin hotellissa, muistilappu kirjan välissä ja kynä vieressä.

Sadia tiesi heti mitä tehdä. Hän keskittyi, hakien karhun ajatuksia risteilevien mielilankojen keskeltä, ja tavoitti ne. Pojan horjahdellessa Sadiaa kohti karhu hidasti juoksuaan, nousi takajaloilleen ja urahteli. Sitten se laskeutui taas neljälle jalalle ja Sadia näki sen olevan selvästi tsirnikan piirissä.

Novellikokoelman aloittava Lukko sai minut heti innostumaan kirjasta. Toinen novelli Palvelukseen halutaan kokenut neitsyt ja samaan aiheeseen liittyvä Metsän tuttu vetosivat johonkin alkukantaiseen ja ehkä johonkin esiäitien perimän osaan minussa. Etiäinen puolestaan aiheutti erinäisiä paniikkitiloja ja painajaisia, ehkä siitäkin syystä, että ne ovat itsellenikin jollain tasolla tuttuja.

Myös niissä novelleissa, joista en hirveästi pitänyt (mm. Me vakuutamme sinut, Valkoinen hiiri) oli joku elementti, ajatus tai kritiikki, joka nosti novellin eri tasolle. En tiedä mikä kielipoliisi minussa nostaa päätään, mutta puhekielen käyttö useissa novelleissa alkoi ärsyttämään. Se olikin ainoa negatiivinen asia kirjassa.

Jos lukukokemusta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi "Oho!". Sinisalon novellikokoelma toimii aivotuuletuksena, ajatukset on tarinoiden myötä pakotettava uusille urille ja uomiin. Tarinat herättelevät ja ravistelevat, tähän liittyen erityisesti päätösnovelli Yhdeksän ruukkua toimisi malliesimerkkinä. Sinisaloa on ehdottomasti luettava lisää!

Täällä vielä Tessan mietteet kirjasta, suosittelut osui ja upposi!

Kuusi kovaa kotimaista -haaste (1/6)

Näkymättömät kädet

Ville Tietäväinen: Näkymättömät kädet

WSOY, 2011

216 sivua

Tämän  vuoden tavoitteenani on laajentaa lukemistani, poistua välillä mukavuusalueelta ja tutustua vähemmän lukemaani kirjallisuuteen. Kun Satun luetut -blogissa pyörähti jälleen käyntiin minihaastesarja aloitusaiheena sarjakuvat, päätin vihdoin hakea luettavakseni paljon bloginäkyvyyttä saaneen Ville Tietäväisen Näkymättömät kädet.

Sarjakuva-albumin päähenkilö on köyhä marokkolainen Rashid, joka yrittää elättää perhettään huonohkolla menestyksellä. Kun Rashid saa mahdollisuuden lähteä tienaamaan rahaa Eurooppaan, hän päättää tarttua tilaisuuteen ja lähtee etsimään uutta suuntaa elämälleen.

Näkymättömät kädet vaatii ehdottomasti tietynlaiset puitteet lukemiselle, eli riittävästi valaistusta ja rauhallisen lukupaikan. Lasten lähellä tätä albumia ei kannata lukea, sen verran "levotonta" kuvitus välillä on. Väritys on hyvin synkkää ja tummaa liikkuen lähinnä ruskean, harmaan ja mustan sävyissä.

Sarjakuvan mielenkiintoisesta aiheesta huolimatta en oikein ihastunut. En tiedä oliko syynä aiemmin mainitsemani synkkä ja yksityiskohtainen kuvitus vai rönsyilevä puhe taustalauluineen, -rukouksineen (?) ja äännähdyksineen, mutta hieman kylmäksi se kuitenkin jätti. Tietäväinen on selvästi tehnyt taustatyönsä, mutta odotin kuitenkin selkeämpää tarinaa ilman dialogiin jääviä "aukkoja". Myös piirrosjälki on sinänsä hyvää, mutta väritys teki lukemisesta raskasta. Ehkä mielipiteeseeni vaikuttaa se, että en ole tottunut lukemaan tämänkaltaisia sarjakuva-albumeja.

Jotain vaikutusta albumilla silti oli, sen lisäksi että loppu pysäytti minut täysin. Mietin vihannestiskillä kaksi kertaa mitä valitsen.

... Teette työt, joihin eurooppalaiset eivät suostu. Seutu kuhisee työttömiä, mutta vain te jaksatte kasvihuoneilla. Teidän ja kanssaveljienne kasvattamat hedelmät ja vihannekset täyttävät Euroopan markettien hyllyt... Te olette perusta taloudelle, jota EU tukee miljardeilla! Yli 16 000 jalkapallokentän kokoista kasvihuonetta näkyvät kuuhun asti!

Näkymättömät kädet on lukenut myös Booksy, Norkku ja Maija, muutamia mainitakseni.  

Satun minihaaste 1/12: Sarjakuvat
Kirjallinen maailmanvalloitus: Espanja

Kirjahyllyn täytettä ja jos minä saisin valita

En aikonut edes kurkata verkkokirjakauppojen kirja-aleja, mutta Adlibriksen hyvin suunniteltu markkinointi toimi jälleen. Pikkuisen puolivahingossa napsautin sähköpostimainoksen alelinkkiä ja no... sanotaanko, että sisäinen kirjahamsteri pääsi irti... Seitsemän ylintä on Adlibriksesta (ale on vielä voimassa, vierailu sivuilla ihan omalla vastuulla!), neljä alinta on sitten kahdesta kirjakerhosta. Liityin kirjakerhoihin ennen kuin löysin verkkokirjakaupat, nyt alkoi tuntua, että en jaksa peruutusrumbaa. Käytinkin kertyneet bonukset/bonusrahat ennen jäsenyyksien lopettamista.

Ódinnin ratsu - Skandinaaviset jumaltarut (toim. ja suom. Anni Sumari)

"Huikeaa mytologista draamaa groteskilla huumorilla höystettynä" lupailee takakansi. Tätä ei voinut vastustaa, todennäköisesti kiinnostaa sekä minua että miestä. Kreikkalainen mytologia on tutumpaa, mutta skandinaaviseen mytologiaan täytyy ehdottomasti tutustua!

Käärinliinat (Marko Hautala)

Kirja on ollut pitkään luettavien listalla, nappasin ostoskoriin kun kerran halvalla sai... Suosittelin jo miehellekin vaikka en ole itsekään lukenut ;) 

Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita (Johanna Sinisalo)

Lupasin itselleni, että luen tänä vuonna lisää novelleja. En ole Sinisaloonkaan vielä tutustunut, joten kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Ilmeisesti luvassa on vinksahtaneita ja päälaelleen kääntyneitä asetelmia, kuulostaa hyvältä!

Kenttäharmaita naisia (Irja Virtanen)

Naisten tuntemattomaksi sotilaaksi nimetty teos näyttää sodan naisten näkökulmasta. Tämä menee äidille syntymäpäivälahjaksi, mutta voisin itsekin lukea sen jossain vaiheessa.

Lumikko ja yhdeksän muuta (Petri Ilmari Jääskeläinen)

Kirjablogeissa on kehuttu Jääskeläisen kirjoja niin paljon, että pakko aloittaa tutustumaan hänen tuotantoon!

Paperitalo (Carlos Maria Dominguez)

Nainen jää auton alle kun syventyy liikaa juuri ostamaansa kirjaan. Lukeminenko vaarallista? Tästä täytyy ottaa selvää... 

Epätavallinen lukija (Alan Bennett)

Pikkuisen samaa sarjaa kuin Paperitalo. Kuningatar muuttuu lukutoukaksi ja hovi sekoaa. Ainakin Hannan ja Maijan arviot saivat kiinnostumaan tästä. 

Harry Potter ja Azkabanin vanki (J.K. Rowling)

Tämä ei ollut edes alennuksessa, mutta kun käytin bonusrahan niin sain edullisemmin. Kohta on kaikki Potterit kasassa, vain H.P. ja Viisasten kivi sekä H.P. ja salaisuuksien kammio puuttuvat. Sitten luen koko sarjan uudelleen. 

Kirjavaras (Markus Zusak)

Yksi suosikkikirjoistani, joka oli saatava omaan kirjahyllyyn! 

Rakkauden aikakirja (Elif Shafak)

Paljon kehuttu kirja, erittäin kaunis kansi. Muita syitä ei tarvinnut. 

Koston enkelit (David Baldacci)

Miehen valinta. Hyllystä löytyy pari muutakin Baldaccin kirjaa, joten sinne vain rivin jatkoksi. Pitää itsekin lukea sopivassa välissä.

Sitten haastejuttuja. Sain useammassakin blogissa kiertäneen Jos minä saisin valita -haasteen Maijalta ja ANNIlta, kiitos! Pidemmittä puheitta, jos minä saisin valita:

• Kenenkään ei tarvitsisi nähdä nälkää tai kärsiä sodista.
• Työt jakautuisivat tasaisemmin; miksi joidenkin pitää tehdä järkyttävän pitkiä päiviä samalla kun toiset ovat kokonaan ilman työtä?
• Ihmisistä pidettäisiin huolta elämän alusta loppuun saakka, ihmisarvoisella tavalla.
• Suvaitsevaisuus ja tasa-arvo eivät olisi vain sanahelinää tai ihanne, vaan arkipäivää ja todellisuutta.
• Lapset saisivat turvallisen lapsuuden ilman alkoholinhuuruisia humalaisia vanhempia ja perheväkivaltaa.
• Ihmiset ymmärtäisivät olla onnellisia siitä mitä on eikä aina haikailla sitä mitä ei ole.

Listaan voisi vielä lisätä valinnat kovien pakkasten lopettamisesta, uudesta kirjahyllystä ja monesta muusta, mutta tuo viimeinen mainitsemani valinta sai muuttamaan mieleni. Meillä kuitenkin on katto pään päällä, mahdollisuus lämmittää leivinuunia, suurentaa lämmitystä ja kirjoillekin on hyllyt (ja jo se, että kirjoja edes on...) niin ei voi valittaa :)