12 heinäkuuta 2025

Outi Hytönen: Kairojen kosmopoliitti - Annikki Kariniemen elämä ja teot



Outi Hytönen:
Kairojen kosmopoliitti - Annikki Kariniemen elämä ja teot
Gummerus, 2023
340 sivua
Luettu: 12.3.2025
Mistä: kirjastosta


Kairojen kosmopoliitti tiivistää Annikki Kariniemen, kastenimeltään Anni Terttu Tuulikki Kariniemen, elämän syntymästä 24.7.1913 Rovaniemellä Jenny ja Frans Emil Kariniemen perheeseen kahdeksantena lapsena kuolemaan 22.10.1984 Ylitorniolla kotonaan Sinisessä pirtissä. Kirjassa kuvataan Kariniemen taiteilijanuraa edeltävää työhistoriaa niin konttoristina, yksityissihteerinä, taloudenhoitajana kuin opettajana, aktiivisuutta eri järjestöissä kuten IKL, Lotta Svärd, Pohjoiset Kirjailijat ry, kolmea avioliittoa ensin lähes samanikäisen Viljo Alatalon kanssa, sen jälkeen 26 vuotta vanhemman Oiva Willamon kanssa ja kolmatta 31 vuotta nuoremman Taisto Heikan kanssa sekä uraa taiteilijana: rooleja näytelmissä, runojen kirjoitusta ja lausuntaa, näytelmien kirjoittamista ja ohjaamista, useita romaaneja, novelleja, näytelmiä, lehtiartikkeleita ja tekstejä. Kariniemen sanottiin olevan Lapin ensimmäinen naiskirjailija ja naiseräkirjailija. Kariniemen rakkaus Lappiin ja sen luontoon näkyi fiktiivisissä teksteissä, mutta myös luonnonsuojeluna, hän kirjoitti esimerkiksi Kemijoen patoamisesta ja sen vaikutuksista lohiin.

Kairojen kosmopoliitti piirtää kuvan persoonallisesta naisesta, jolla oli jo lapsena vahva tahto. Hytönen kertoo kirjassaan kuinka Kariniemi kutsui jo pienestä pitäen itseään ristimänimiensä sijaan Annikiksi ja ilmoitti, että hänestä tulee lappalainen. Kariniemi sai jo lapsena kuulla ystäviltään olevansa kummallinen ja erilainen kuin muut tytöt ja samantyyliset kommentit jatkuivat hänen elämänsä loppuun asti. Annikki Kariniemi ei sopinut muiden luomiin valmiisiin muotteihin vaan kulki omia polkujaan muiden mielipiteistä suuremmin välittämättä, koskivat arvostelut sitten esimerkiksi hänen miessuhteita, kirjailijan uraa, mielipiteitä tai ulkonäköä.

     Hän kehtasi korostaa ja kiittää itseään. Jos kerran muut eivät niin tehneet, niin jonkunhan sekin puoli piti hoitaa! Tilaisuuksiin tai vain yllätysvierailuille saapuessaan Annikki käänsi aina katseet puoleensa. Hän oli näky: satakiloinen nainen saamenpuvussaan, ja lisäksi hän puhui kovaa. Hän vain tuli ja valtasi koko tilan. Hän sanoi suoraan, mitä ajatteli.
     Mikä Annikkia riivasi? Miten hän kehtasi? Miksi hänen oli aina pakko napata pääosa? On helppoa leimata tempaukset julkisuudenkipeydeksi ja itsekkyydeksi, mutta jokin perimmäinen syy sellaisellekin halulle ja käytökselle on. Ehkä huomionhalu oli huuto yksinäisyydestä, tarvetta tulla nähdyksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi.
     Joskus ihmisten oli vaikea tietää, miten suhtautua tuohon poikkeukselliseen persoonaan.

Outi Hytösen Kairojen kosmopoliitti on elämäkerta ja siten faktoihin pohjautuva henkilöhistoria ja tietokirja, mutta hetkittäin Hytösen kuvaus tuntuu taipuvan vahvasti tulkinnan ja oletuksen puolelle. Hytönen ikään kuin kurkistaa Annikki Kariniemen tai Kariniemen toisen aviomiehen eversti-luutnantti Oiva Willamon päiden sisään kuvaten näiden ajatuksia. Hytönen myös ottaa kirjassaan puheeksi Rosa Liksomin romaanin Everstinna ja osittain kiistää tiettyjen ajatusten ja arvojen osalta Liksomin luoman kuvan Kariniemestä. Tämä tuntui hieman hassulta koska Everstinna ei ole elämäkerta vaan romaani, vaikka Everstinnan päähenkilö pohjautuu Annikki Kariniemeen eivät he ole yksi ja sama henkilö. 

Vaikka Kairojen kosmopoliitti tuntui hetkittäin hieman (tahattomasti vai tahallisesti?) puolueelliselta on kirja kirjoitettu kattavasti ja mukaansatempaavasti ja sitä oli kiinnostava lukea. Kariniemestä välittyy kuva paitsi oman tiensä kulkijasta ja monipuolisesta taiteilijasta, mutta myös lojaalista ystävästä, joka puolusti ystäviään jopa omasta maineestaan välittämättä. 


Sitaattikunniamaininnan saa (lause, joka sopisi hyvin elämänohjeeksi):

Annikki eli hetkessä ja tunteella, itsensä näköistä elämää.


Pohjoinen lukuhaaste 2025: 9. Henkilövetoinen kirja
Helmet 2025 -lukuhaaste: 11. Tietokirja, joka on julkaistu 2020-luvulla

10 heinäkuuta 2025

Lukumaraton #13



Kesäloman alkuun vapautui sopivasti lukumaratonin mentävä aukko, joten päätin tarttua tilaisuuteen ja keräsin kotoa ja kirjastosta pinon potentiaalista luettavaa maratonille. Aloitan lukemisen keskiyöllä ja jatkan koko vuorokauden, mutta pidän taukoja ja myös nukun välillä. Tarkoitus on myös päivittää tätä postausta lukumaratonin aikana. Kirja (kohta) käteen ja lukemaan.




Klo 4.33 / 207 luettua sivua
Aloitin lukumaratonin kesken olleella John Ajvide Lindqvistin Ystävät hämärän jälkeen -romaanilla, joka olikin pakko lukea loppuun yhdeltä istumalta. Nyt nukkumaan muutamaksi tunniksi, saa nähdä tulevatko vampyyrit uniin...

Klo 13.19 / 670 luettua sivua
Otin yöunien ja aamutoimien jälkeen luettavakseni Janne Kukkosen Voro 3 -sarjakuvan, viimeinkin sain tietää miten pienelle vorolle Liljalle kävi! Liljan, Seamusin ja kumppaneiden synkkää seikkailua oli mukava lukea helteisellä terassilla, viimeinkin tuntuu kesältä! Nyt valitsemaan seuraavaa kirjaa.

Klo 23.35 / 967 luettua sivua
Voron jälkeen tartuin Satu Leiskon Ihmisenhaltijaan ja sain sen juuri luettua. Lukumaratonista olisi vielä vajaa puoli tuntia jäljellä, mutta silmissäntuntuu siltä, että nyt taitaa lukeminen riittää. Ihan hyvä lukusaldo vuorokaudelle.