Mikael Niemi: Karhun keitto
Like, 2018
409 sivua
Suomentanut: Jaana Nikula
(Koka björn, 2017)
Luettu: 11.4.2023
Mistä: kirjastosta
Rovasti Lars Levi Laestadius kohtaa ojanpientareella huonossa kunnossa olevan noin kymmenvuotiaan pojan, ottaa hänet hoiviinsa, antaa hänelle nimen ja syntymäajan sekä kastaa ja kirjaa Johan Sieppisen kirkon kirjoihin. Ajan kuluessa vähäpuheisesta Johanista eli Jussista tulee rovastille jotain ottopojan, apulaisen ja rengin väliltä, rovasti opettaa Jussin kirjoittamaan ja lukemaan, sivistää ja kasvattaa Jussia sekä pitää hänen puoltaan. Kylän arki järkkyy kun yksi Köngäksen kylän piioista, Hilda Fredrikintytär, katoaa. Paikalle kutsuttu rovasti ryhtyy Jussi apunaan selvittämään mitä on tapahtunut, nimismies Brahea tai hänen apulaistaan neljännesmies Michelssonia tapaus ei tunnu kiinnostavan. Yhden piian katoaminen on helppo laittaa tappajakarhun piikkiin, mutta kulkeeko kylässä karhu vai joku muu peto?
Karhun keitto on erikoinen yhdistelmä Jumalan sanaa ja sen levittämistä, historian ja luonnon kuvausta sekä rikosten selvittämistä. Ja kyllä, romaanin päähenkilönä tosiaan on Lars Levi Laestadius, 1800-luvulla elänyt todellinen henkilö, joka on tunnettu lestadiolaisuuden "isänä". Papin ja kasvitieteilijän roolien lisäksi Laestadius esittäytyy tässä romaanissa rikosten selvittäjänä ja tässä roolissa hän onkin melko mainio tapaus, tarkkasilmäinen johtopäätösten tekijä ja eri mahdollisuuksiin avoimesti suhtautuva järkeilijä. Myös oppipoika Jussi osoittautuu oivalliseksi johtolankojen seuraajaksi, toisin kuin nimismies Brahe, jonka Niemi kuvaa tarinassaan työhönsä välinpitämättömästi suhtautuvaksi epäpäteväksi vallantavoittelijaksi, jota kiinnostaa enemmän viina ja hauskanpito kuin rikosten selvittely.
1800-luvun puolivälin Torniojokilaaksoon sijoittuvasta tarinasta löytyy paitsi useita mielenkiintoisia henkilöhahmoja myös jännittäviä tapahtumia, mutta niitä täytyy malttaa jaksaa odottaa. Tarina nimittäin etenee verkkaisesti, rikosten selvittelyn lomassa ehditään tutkia kasveja, perehtyä maalaus- ja valokuvaustekniikoihin sekä ihmetellä ja maistella uutta Jumalaisen makuista (sic) makuelämystä, perunaa. Hitaudesta huolimatta tarina pitää otteessaan sillä Niemi solauttaa lukijan sujuvasti keskelle 1800-lukua, ihmettelemään sen ajan ihmisiä, tapahtumia ja tapoja. Loppujen lopuksi syyllinenkin selviää, mutta rikosten ratkaisua enemmän Karhun keitto sai ajattelemaan anteeksiantoa ja armoa, isoja ja tärkeitä asioita.
Sitaattikunniamaininnan saa:
Aluksi syksy oli vain loiva rinne, joka alkoi vähitellen viettää alaspäin yhä jyrkemmin, kunnes syöksyi valkeaan pimeyteen. Kaikessa elollisessa oli kiireen tuntua, kaipuuta pois.
Pohjoinen lukuhaaste 2023: 6. Torniojokilaaksoon sijoittuva romaani
Helmet-lukuhaaste 2023: 29. Kirjassa on minä-kertoja
