Kim Leine: Ikuisuusvuonon profeetat sekä elokuiset Taiteiden illat

Kim Leine: Ikuisuusvuonon profeetat

Tammi, 2014

631 sivua

Suomentanut: Katriina Huttunen

(Profeterne i Evighedsfjorden, 2012)

Luettu: 14.10.2023

Mistä: kirjastosta

26-vuotias norjalainen Morten Pedersen haaveilee lääketieteen opinnoista, mutta hautaa haaveensa ja lähtee isänsä painostuksesta opiskelemaan papiksi. Matkalla pappisopintoihin Kööpenhaminaan Morten ottaa itselleen sukunimen Falck, joka on peräisin menestyneemmästä sukuhaarasta. Opintojen päätyttyä 31-vuotias Morten lähtee Kööpenhaminasta lähetystyöhön, papiksi Grönlantiin Sukkertoppenin siirtokuntaan. Siellä häntä odottaa erilainen ympäristö ja uudet tuttavuudet. Kumpi voittaa, uudet tuulet ja kristinusko vai villi Grönlanti asukkaiden vanhoine tapoineen ja jumalineen?

Kirjan tapahtumat ajoittuvat 1700-luvun loppuun ja epilogin osalta 1800-luvun alkuun. Prologin ja epilogin välissä on kolme osaa, joista ensimmäinen ja kolmas osa on jaettu lukuihin ja toinen osa käskyihin. Lisäksi kertojat vaihtelevat, Morten Falckin eli tarinan päähenkilön lisäksi tapahtumia kuvataan niin leski Lydian, katekeetta Bertelin, harhaoppisten profeettapariskunta Maria Magdalenen ja  Habakukin, kauppiaan rouva matami Haldora Kragstedtin kuin kauppakomppanian virkailija Rasmus Bjergin näkökulmasta. Useamman luvun alussa menikin hetki ennen kuin selvisi kenen silmin tapahtumia katsotaan. Monen kertojan käyttö on kuitenkin ihan hyvä ratkaisu sillä se tuo tarinaan moniulotteisuutta ja väriä.

Grönlanti on minulle melko outo maaperä, olen lukenut hyvin vähän sinne sijoittuvia kirjoja eikä sen historia ole minulle kovinkaan tuttua. Olikin kiinnostavaa sukeltaa Morten Falckin matkassa menneisyyden Grönlantiin, seuraamaan isäntämaasta tulleiden ja paikallisten uskon, tapojen ja kulttuurin kohtaamista sekä ihmettelemään ja ihastelemaan Grönlannin luontoa, sen kasveja ja vuonoja, joita Leine kuvaa elävästi. Kristinuskon levittämisestä Leine näyttää vahvasti sen varjopuolen, pakottamisen ja hyväksikäytön.

Ikuisuusvuonon profeetat on melkoinen tiiliskivi, jossa tapahtumat etenevät hitaasti. Silti kirjaan tarttui joka kerta innolla sillä vastaan tuli erikoisia ja yllättäviä henkilöitä ja tapahtumia, jotka pitivät kiinnostusta yllä. Tässäkin tapauksessa pätee vanha sanonta tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka. Mortenin matka onkin todella polveileva ja vaiherikas, sen varrella koetellaan Mortenin uskoa ja terveyttä, niin fyysistä kuin henkistä. Samalla saa muodostettua kuvan Grönlannin historiasta. Pidin Leinen kerronnasta, myös siellä täällä vilahtelevasta hieman synkästä ja kuivasta huumorista.

Ps. Suureen sivumäärään on ymmärrettävästi jäänyt jonkin verran kirjoitusvirheitä. Yhdessä kohtaa kuitenkin vuosi 1795 vaihtui 1975:ksi, vaikka Mortenilla oli monia vaiheita ja sattumuksia ei hän ehkä sentään aikamatkaaja ollut.

Sitaattikunniamaininnan saa:

Milloin se oli, hän miettii, miksi hän toimi niin, ja onko olemassa anteeksiantoa sille vahingolle mitä ihminen tekee itselleen?

Helmet-lukuhaaste 2023: 1. Kirjassa on kartta

Kirjallinen maailmanvalloitus: Tanska

- - -

Palataanpa Leinen ja Ikuisuusvuonon profeettojen muodostaman aasinsillan kautta alkusyksyyn. Iissä järjestettiin 17.-18.8.2023 ensimmäistä kertaa Taiteiden illat (aiemmin muusajuhlien nimellä, nytkin kirjailijavierailujen osalta yhteistyössä Oulun muusajuhlien kanssa). Kim Leine ja Risto Isomäki olivat osana Taiteiden iltoja 18.8. vierailemassa KulttuuriKauppilassa, jonka idyllisellä pihalla heitä haastateltiin. Isomäeltä olen lukenut Viiden meren kansan, mutta Leineltä en mitään, joten Taiteiden iltojen kirjailijavierailu toimi sysäyksenä tutustua myös Leinen tuotantoon.

Kim Leineä (kuvassa oikealla) haastatteli Tomi Kiilakoski ja oli todella mielenkiintoista kuulla Leinen taustoista. Vaikka Ikuisuusvuonon profeetat on fiktiota (tosin epilogin mukaan osalla tapahtumista ja henkilöistä voi olla vastineensa todellisuudessa) löytyy siitä tiettyjä yhtymäkohtia myös Leinen omaan elämään, ainakin uskonto, Tanska, Grönlanti ja päihteet. Leine on kasvanut Norjassa jehovantodistajien parissa, sieltä hän muutti Tanskaan isänsä luo ja myöhemmin hän asui pitkään Grönlannissa. Päihteidenkäyttö painoi Leinen pohjamutiin ja oli viedä häneltä kaiken henkeä myöten. Leine kuitenkin pääsi kuiville ja entinen sairaanhoitaja työskentelee nykyisin kirjailijana. Ikuisuusvuonojen profeetasta tuttu huumori pilkisti myös Leinen jutustelusta.

Risto Isomäen (kuvassa vasemmalla) haastattelijana toimi Jyri-Jussi Rekinen, tosin keskustelu kävi ympäristöasioista niin vilkkaana, että haastattelija ei ehtinyt esittää kovin monta kysymystä. Isomäen haastattelusta kävi myös ilmi hänen kytköksensä Iihin ja myös KulttuuriKauppilan "kotitaiteilija" Sanna Koivistoon, Isomäen Gilgamešin tappio -kirjan kannessa on nimittäin Sanna Koiviston maalaus Juhlat tuulessa. Isomäki tunnusti, että kirjan julkaisun yhteydessä Sanna Koiviston kappale kirjasta oli jäänyt toimittamatta Koivistolle.

Haastattelupaikan vieressä oli Sanna Koiviston vuoden 2019 Iin IlmastoAreenaan valmistama norppa-taideteos, joka kurkistelee kesäisin ohikulkijoita Iijoella ja joka oli syksyn tullen nostettu pois vedestä Taiteiden iltojen yleisön iloksi. 

Tässä vielä sama norppa kesäpaikassaan hieman eri paikoista kuvattuna.

Mary Shelley: Frankenstein

 

Mary Shelley: Frankenstein

Basam Books, 2021

(ensimmäinen suomennos 1973)

335 sivua

Suomentanut: Hannu Poutiainen

(uusi ajanmukainen suomennos, perustuu v. 1831 editioon)

(Frankenstein; or the Modern Prometheus, 1818)

Luettu: 4 10.2023

Mistä: kirjastosta

Rujo, pulttikaulainen, kädet eteen ojennettuna huojuen kävelevä hirviö on varmasti monelle tuttu hahmo, niin myös minulle. En kuitenkaan ole lukenut Mary Shelleyn Frankenstein-romaania aiemmin enkä ole mielestäni katsonut romaaniin perustuvia elokuviakaan, joten mielikuvani pohjautunee mediassa nähtyihin kuviin ja mahdollisesti johonkin animaatioversioihin. Siksi olikin hyvä tarttua viimein tähän klassikkoromaaniin ja saada mielikuva päivitettyä.

Frankensteinin taustatarina on lähes yhtä kiinnostava kuin romaani itse. Romaani on saanut alkunsa Sveitsissä kesällä 1816 Mary Shelleyn ja hänen tulevan aviomiehensä Percy Bysshe Shelleyn vierailulla lordi Byronin sekä Byronin henkilääkäri John Polidorin luona. Sään sulkiessa seurueen neljän seinän sisään Byron ehdotti leikkimielistä kilpailua, jossa jokaisen tulisi kirjoittaa pelottava, yliluonnollinen tarina. Mary Shelley ei keksinyt tarinaa heti, mutta kuunneltuaan Percy Bysshe Shelleyn ja lordi Byronin keskusteluja tieteellisistä kokeista hän koki nukkumaan mentyään unenomaisen näyn, jossa tiedemies herättää kokoamansa hirviön henkiin jonkinlaisen koneen ja sähköreaktion avulla. Koska näky säikäytti Mary Shelleyn hän ajatteli sen pelottavan myös muita ja niin hän alkoi kehittää tarinaansa tiedemies Victor Frankensteinista ja Frankensteinin hirvittävästä ideasta luoda elävä olento. Loppu onkin historiaa. Runoilijat Percy Bysshe Shelley ja lordi Byron eivät onnistuneet kirjoittamaan tarinoitaan valmiiksi, John Polidorin kirjoittama The Vampyre sai mainetta, mutta Mary Shelleyn tarina Frankensteinista hirviöineen elää ja pelottelee yhä edelleen. Nuori nainen peittosi kokeneemmat kirjailijamiehet ja tuli kirjoittaneeksi klassikoksi nousseen kauhutarinan, joka katsotaan myös olleen ensimmäinen tieteiskirjallisuuden teos.  

Olen ollut siinä luulossa, että hirviö on nimeltään Frankenstein, mutta ei suinkaan, Victor Frankenstein on hirviön luoja eikä hirviö. Ensimmäinen yllätys tuli vastaan siis aivan romaanin alkumetreillä. Nuori sveitsiläinen Victor Frankenstein lähtee opiskelemaan ulkomaille ja innostuu luonnonfilosofiasta ja -tieteistä niin paljon, että uppoaa kiihkossaan täysin tutkimuksensa ja kokeensa pariin. Hän tuntuu menettävän kaiken suhteellisuudentajunsa ryhtyessään hankkimaan ruumiinosia niin anatomiansaleista, teurastamoista kuin hautausmailta rakentaakseen osista ihmisen ja saadakseen tämän kojeillaan elämään.

Niinhän siinä käy, että Frankenstein onnistuu tavoitteissaan kasata ruumis ja herättää luomansa olio henkiin. Frankensteinille käy hyvin nopeasti ilmi, että hyvä ajatus ja huolella toteutettu suunnitelma eivät takaa haluttua lopputulosta ja että ihminen on paljon muuta kuin osiensa summa. Frankenstein joutuu pohtimaan tekojensa seurauksia kun hänen luomansa olio ei vastaakaan sitä mielikuvaa, joka hänelle on projektinsa lopputuloksesta muodostunut. Haaveet murenevat hetki hetkeltä ja tilalle astuvat pelko ja kauhu. Vuodet vierivät, mutta olion varjo häilyy yhä Frankensteinin liepeillä, hetki hetkeltä lähempänä... Mitä Frankenstein tulikaan tehneeksi, kumpi lopulta onkaan tarinan hirviö, olio vai sen luoja?

Frankenstein on kauhu- ja tieteiskirjallisuuden klassikko, mutta se ei ole kamalan pelottava eikä tiukan tieteellinen ja siksi kirja toimii hyvänä tutustuttajana molempiin genreihin, se on helposti lähestyttävä ja luettava. Tunnelma on hetkittäin tiheä ja jännittävä, mutta kumpi lopulta aiheuttaa enemmän pelkoa, se mitä Frankensteinin luoma olio tekee vai ajatus siitä kuinka pitkälle Frankenstein olisi valmis menemään ja mitä siitä seuraisi? Olio herättää toki pelkoa, mutta myös sääliä, se on lopulta vain yksinäinen, hyväksyntää hakeva olio. Tiede on tarinassa suuressa osassa sikäli, että Frankenstein saa olion eloon tieteen avulla, mutta lopulta luomisprosessiin ei juuri keskitytä vaan olio vain yhtäkkiä herää. Odotin, että tiedepuoleen ja olion henkiin herättämiseen olisi paneuduttu enemmän. Lisäksi ihmettelin olion kehittymisen ja oppimisen epäsuhtaa, muutaman sivun sisällä olio ihmettelee tulta ja keskustelua, mutta sitten kuitenkin tuntee kellon ajat. Frankenstein on silti hieno tarina, joka on kestänyt aikaa hyvin.

Seuraavaksi voisin katsoa romaanin pohjalta tehdyn elokuvan. Vuonna 1994 julkaistu Robert De Niron tähdittämä Mary Shelleyn Frankenstein on kuulemma uskollinen romaanin juonelle. Kuulostaa hyvältä!

Sitaattikunniamaininnan saa:

Eräänä kolkkona marrasyönä sain viimein katsella työni tulosta.

Helmet-lukuhaaste 2023: 21. Kirja on scifiä eli tieteiskirjallisuutta