Satu Rämö & Katja Lahti: Vuoden mutsi
Avain, 2012
303 sivua
Äitiyskirjojen ja vauvalehtien lukemisen kulta-aikani on 4- ja 6 vuotta täyttävien (TJEU; kuvassa näkyvissä synttäritilpehööriä) lasten äitinä jo ohi, mutta kun kuulin Vuoden mutsista lisäsin sen samantien luettavien listalleni. Olen seurannut Salamatkustaja -blogia ja siitä tiesin mitä odottaa. Kun Avaimelta pyytämäni arvostelukappale -kiitos siitä!- löytyi postilaatikosta sai muu lukeminen väistyä ja siirryin muistoissani vauva-arkeen.
Vuoden mutsi on erilainen äitiyskirja. Salamatkustaja-, Project Mama- ja myös Vuoden mutsi -blogeista tutut Satu Rämö ja Katja Lahti raottavat vauvantuoksuista äitiyden verhoa ja räväyttävät silmille niin raskaana olemisen, synnyttämisen, imetyksen, vauvatarvike(kilpa)varustelun kuin parisuhteenkin ihanuutta ja kamaluutta. Neuvoja, vinkkejä ja tunnelmia on kirjattu tikulle pissaamisen jälkeisestä kahdesta viivasta aina yksivuotispäivään asti, unohtamatta pohdintaa pikkukakkosesta. Erilaisen kirjasta tekee se, että perinteiset näkökulmat on heitetty romukoppaan ja asioita lähestytään ronskilla huumorilla. Tästä varoitellaan myös takakannessa, jotta totisemmat tietävät varautua.
En päässyt alkusanoja pidemmälle kun Rämö ja Lahti olivat jo voittaneet minut puolelleen. Kun nämä äiti-ihmiset puhuvat aiheista astianpesukoneen kokoinen pötsi, trampoliinilla hyppiminen ilman tenaa tai vaikka lapsen puurosuuhalaukset, on suojamuurit kaadettu ja häveliäisyyden joutavat rajat rikottu. Niinhän se on, että äitiys muuttaa ihmistä ennalta-arvaamattomilla tavoilla ja tuo elämään uusia ulottuvuuksia ja yllätyksiä.
Huumorista huolimatta kirjasta löytyy mm. lapsiperheelle tarpeellisia yhteystietoja. Kirja on jaoteltu eri aihe-alueisiin ja navigointia helpottaa vielä erilaiset symbolit. Löytyypä kirjasta myös kaavioita, testejä ja tilaa omille muistiinpanoille. Paikoitellen epäselvä kaunokirjoitusfontti ja musta teksti voimakkaan värisellä taustalla hieman häiritsi, mutta iloiset kirjailijoita kuvaavat maatuskahahmot värityksineen ja vahvat kannet sekä sivut paikkasivat tilanteen.
Kirjassa on keskitytty enemmän äitiyden ja pikkulapsiajan varjopuoliin. Kaipasin välillä niitä asteikon plussapuolelle jääviä asioita, mutta toisaalta kirjan ideana onkin kertoa niistä asioista, joista yleensä vaietaan ja jotka usein ensimmäisenä unohdetaan. Nauroin välillä vedet silmissä jutuille, jotka eivät takuulla naurattaneet silloin kun ne osuivat omalle kohdalleni, esimerkkeinä järkyttävät pulauttelut ja niskakakat. En tiedä olisinko halunnut lukea kirjaa odottaessani esikoistamme, tiedä miten olisin raskaushormonien vaikutuksen alaisena kirjan jutut ottanut ;) Raskaana olevillekin voin suositella kirjaa mikäli kantti kestää huumoria ja eritteitä eikä seuraava lainaus aiheuta paniikkia tai paheksuntaa:
Minä ainakin säilön Vuoden mutsin kirjahyllyymme. Siihen on hyvä palata sitten kun vauva-arki on unohtunut.
Korjattakoon tässä myös kirjailijoiden kokema vääryys siitä, että kustantamo luokitteli Vuoden mutsin tietokirjaksi. Tunnisteissani ei ole mutu-kirjoja, mutta sekalaisia vastaava Kirjavaa -tunniste löytyy. Lisään vielä muutaman muunkin. Arvon mutsit, jos koette luokitteluni vääräksi niin toivon pikaista korjauspyyntöä ;)
Kirja on luettu jo useassa blogissa, mm. Ina suosittelee kirjaa äitienpäivälahjaksi, Amma piti hauskana mutta toisaalta kritisoi hieman kyynisyyttä ja Maria nauroi kirjan jutuille välillä hysteerisesti.
Huumorista huolimatta kirjasta löytyy mm. lapsiperheelle tarpeellisia yhteystietoja. Kirja on jaoteltu eri aihe-alueisiin ja navigointia helpottaa vielä erilaiset symbolit. Löytyypä kirjasta myös kaavioita, testejä ja tilaa omille muistiinpanoille. Paikoitellen epäselvä kaunokirjoitusfontti ja musta teksti voimakkaan värisellä taustalla hieman häiritsi, mutta iloiset kirjailijoita kuvaavat maatuskahahmot värityksineen ja vahvat kannet sekä sivut paikkasivat tilanteen.
Kirjassa on keskitytty enemmän äitiyden ja pikkulapsiajan varjopuoliin. Kaipasin välillä niitä asteikon plussapuolelle jääviä asioita, mutta toisaalta kirjan ideana onkin kertoa niistä asioista, joista yleensä vaietaan ja jotka usein ensimmäisenä unohdetaan. Nauroin välillä vedet silmissä jutuille, jotka eivät takuulla naurattaneet silloin kun ne osuivat omalle kohdalleni, esimerkkeinä järkyttävät pulauttelut ja niskakakat. En tiedä olisinko halunnut lukea kirjaa odottaessani esikoistamme, tiedä miten olisin raskaushormonien vaikutuksen alaisena kirjan jutut ottanut ;) Raskaana olevillekin voin suositella kirjaa mikäli kantti kestää huumoria ja eritteitä eikä seuraava lainaus aiheuta paniikkia tai paheksuntaa:
Voi helvetti. Dead lineistä on tapana informoida etukäteen! Mistä minä voin tietää, milloin epiduraalia viimeistään pitää älytä pyytää. Taisin huutaa kätilölle -akupunktioneula otsassani väpättäen- jotain hyvin sopimatonta. Pyysin häntä tuomaan jotain aisteja turruttavaa, vaikka kossuvissyn. Pyyntööni ei suostuttu. Pyysin kätilöä pitämään kättään kohdunsuullani, se vähentää kipuja ja ehkä saa kohdunsuunkin aukeamaan nopeammin. Käsi römpsään -pyyntöni oli kuulemma järjetön. Kohdunsuu yleensä aukeaa itsestään.
Minä ainakin säilön Vuoden mutsin kirjahyllyymme. Siihen on hyvä palata sitten kun vauva-arki on unohtunut.
Korjattakoon tässä myös kirjailijoiden kokema vääryys siitä, että kustantamo luokitteli Vuoden mutsin tietokirjaksi. Tunnisteissani ei ole mutu-kirjoja, mutta sekalaisia vastaava Kirjavaa -tunniste löytyy. Lisään vielä muutaman muunkin. Arvon mutsit, jos koette luokitteluni vääräksi niin toivon pikaista korjauspyyntöä ;)
Kirja on luettu jo useassa blogissa, mm. Ina suosittelee kirjaa äitienpäivälahjaksi, Amma piti hauskana mutta toisaalta kritisoi hieman kyynisyyttä ja Maria nauroi kirjan jutuille välillä hysteerisesti.
Ai niin, mainittakoon vielä, että 10% kirjan tuotosta lahjoitetaan MLL:n vanhempainpuhelimen toimintaan.
