Jukka Itkonen: Viisi vuodenaikaa - runoja
Kirjapaja, 2018
93 sivua
Luettu: 8.9.2022
Mistä: kirjastosta
Runojen lukeminen on jäänyt viime aikoina (vuosina!) hävettävän vähälle, mutta kiitos lukupiirin ja miksei samalla myös lukuhaasteiden (Pohjoinen lukuhaaste 2022, Helmet-lukuhaaste 2022) nyt tuli pitkästä aikaa luettua runoja.
Jukka Itkosen Viisi vuodenaikaa on runokokoelma, jossa nimensä mukaisesti eletään koko vuodenkierto ja siinä samalla käydään läpi ihmisen ilot ja surut, koko ihmiselämä, mutta myös mm. osallistutaan eläinten juhliin ja pohditaan olevaisuuden kysymyksiä. Lukija voi myös pohtia mikä onkaan se viides vuodenaika?
Minulla ei kirjaan tarttuessani ollut oikeastaan minkäänlaista muisti- tai mielikuvaa Itkosen runoista, siksi hämmästyin kun runot tai ainakin Itkosen kieli tuntui kovin tutulta. Onkohan Itkosen lastenrunoja luettu joskus päivähoidossa tai koulussa, vai olenkohan itse lukenut näitä jossain vaiheessa omien lasteni kanssa, en osaa sanoa, mutta tätä kokoelmaa lukiessa tuntui lähes kotoisalta.
Osan kokoelman runoista tuntee syvästi ja ne hiipivät sydämeen kuten VOISIN OLLA, jossa on yhtä aikaa lapsuuden huolettomuutta, aikuisuuteen kurkottavan kasvukipuja, riittämisen ja riittämättömyyden ristiriitaa, toivoa ja lämpöä. Osan runoista vain lukaisee ilman kummempia tunnereaktiota. Jotkut runoista ovat hyvin henkilökohtaisia, osa hyvin syvällisiä ja jopa uskonnollisia elämän tutkiskeluja kuten PSALMI. Useammassakin runossa pilkahtelee osia lauluista, ehkä nämä ovat kumarrus Itkosen musiikkiuran puoleen. Ilahduin kovasti löytäessäni PÄIVÄ ON KOHTA JO PITEMPI -runosta lohikäärmeen luolassa vietettävistä eläinten talvipäivänseisaustanssiaisista suosikkibändini HIMin. Yllättävää! Monessa runossa onkin leikkisyyttä, niin myös kokoelman riemastuttavassa viimeisessä runossa KUMMA, jossa seikkailee piste.
Tuolla se menee .Antaa sen elää.
Teoksen runot ovat siis keskenään erilaisia ja siksi kokoelma ei tunnu välttämättä kovin kokonaiselta, mutta monipuolinen, leikkisä ja tunteikas se on. Jos runot herättävät lukijassa näin monenlaisia tunteita se on minusta hyvän runoteoksen merkki.
Sitaattikunniamaininnan saa ote pitkästä VOISIN OLLA -runosta, jonka voisi kirjoittaa jokaiselle nuorelle matkaevääksi maailmalle, niin hieno se on. Tässä siis pieni ote siitä.
(---)Voisin olla tarun synkkä haamu,joka keskiyöllä ilmestyy.Voisin olla ilta taikka aamu,voisin olla seuraus tai syy.(---)Voisin olla pelkkä hiekanmuru,voisin olla tähti taikka kuu.Voisin olla ilo taikka suru,koska kaikki niihin palautuu.(---)
Pohjoinen lukuhaaste 2022: 14. Runokirja, jossa on jotain talvesta
Helmet-lukuhaaste 2022: 12. Runokirja, joka on julkaistu viiden viime vuoden aikana
