Enid Blyton: Viisikko kesälomalla

Enid Blyton: Viisikko kesälomalla (#5)

(Five Go Off in a Caravan, 1946)

Tammi, 2004

189 sivua

Lapset aloittelevat kesälomaansa Annen, Dickin ja Leon kotona miettien mitä lomallaan tekisivät. Kun ohitse kulkee sirkusseurue hauska Nobby-poika mukanaan saa Pauli idean retkeilystä. Pian on kaksi asuntovaunua vuokrattuna ja viisikko suuntaa kohti kukkuloita ja Merran-järveä tarkoituksenaan tutustua samalla sirkusväkeen. Vastaanotto ei kuitenkaan ole Nobbya lukuunottamatta ystävällinen, sillä sirkuksen klovni ja akrobaatti harmistuvat lasten ilmestymisestä heidän leirinsä läheisyyteen. Jostain syystä lasten valitsema leiriytymispaikka kauempana solassa ei sekään tunnu miehiä miellyttävän, vaan he yrittävät ajaa viisikon tiehensä keinoja kaihtamatta. Lapset päättävät selvittää miksi sola on miehille niin tärkeä.

     - Oi miten pidän kesäloman ensimmäisistä päivistä, sanoi Leo.
- Silloin ihan tuntuu, etteivät ne lopu koskaan.
     - Aika kuluu ensin niin hiljaa ja huomaamatta, mutta sitten se kyllä alkaa mennä oikeaa pikajunavauhtia, yhtyi hänen pikkusisarensa Anne.
     Muut nauroivat. He tiesivät täsmälleen mitä hän tarkoitti.

Kirjaan tarttuminen tuntui jostain syystä aluksi hieman työläältä (syksyinen ajankohta? sarjan lukemisen aiheuttama kisaväsymys?), mutta heti ensimmäisiltä sivuilta tuttu tunnelma löytyi. Kukkulat, kanervikko, retkieväitä ja seikkailu, voiko syysiltoina kirjalta muuta vaatia? Varsinkaan kun tarinassa on mukana norsu, joka tunnetusti aiheuttaa tämän bloggarin sydämessä läikähdyksen ♥ Toista asuntovaunua vetää sisarusten hevonen Dobby, josta tuli auttamatta mieleen Harry Pottereista tuttu samanniminen kotitonttu, pienenä sivuhuomautuksena mainittakoon.

Näistä viidestä ensimmäisestä Viisikosta tämä nousi suosikikseni siitäkin huolimatta, että Anne vaikutti saaneen liika-annostuksen kanaemomaisuutta ja Leon vastuuta alleviivattiin jatkuvasti. Salaisuuden selvittelyssä nämä luonteenpiirteet tasoittuivat, onneksi. Blyton tuntuu kirjoittavan rikollisensa yhä ilkeämmiksi ja raakalaismaisemmiksi, mikä ei ainakaan aikuislukijaa haittaa yhtään. Välillä jopa jännitti, sillä lailla sievästi. Neljä seuraavaa Viisikkoa on lainattuna kirjastosta, joten enköhän ainakin ne lue vielä lähiaikoina, katson sitten luenko sarjaa eteenpäin vasta myöhemmin. Myös Aino on jatkanut Viisikoiden lukua.

Jäin vain ihmettelemään mistä kellarista Anne nousee kesken retkeilyn? Solassa ei ainakaan minun tietääkseni sellaista ollut ja tuskin myöskään asuntovaunuissa.


Sitaattikunniamaininnan saa:

Nyt juoksemme taas pari kierrosta, ja sitten syömme kakkua.