Elif Shafak: Rakkauden aikakirja
(The Forty Rules of Love, 2009)
Gummerus, 2010
535 sivua
Tämä paljon kehuttu kirja päätyi kirjahyllyyni jo alkuvuodesta, mutta nyt Satun minihaasteen myötä tuli hyvä hetki kurkata Jenni Noposen suunnittelemien kauniiden kansien väliin.
40-vuotias amerikkalaisnainen Ella Rubinstein on omistanut elämänsä perheelleen, unohtaen itsensä enemmän tai vähemmän jonnekin taustalle. Ehkä kohtalolla on sormensa pelissä kun Ella saa käsiinsä Amsterdamissa asuvan Aziz Z. Zaharan 1200-luvulle ajoittuvan teoksen Suloinen rienaus. Samalla kun Ella lukee Zaharan käsikirjoitusta oppineesta runoilijaksi muuttuvan Maulana Jaladdinin eli Rumin ja dervissi Shams-i-Trabizin tarinaa, alkaa hän nähdä itsensä ja elämänsä uudessa valossa.
Jos kivi putoaa jokeen, joki kohtelee sitä vain yhtenä uutena häiriönä jo ennestään kuohuvassa virrassaan. Ei mitään epätavallista. Ei mitään hallitsematonta.
Mutta jos kivi putoaa järveen, järvi ei ole enää koskaan entisensä.
Kirjan punaisena lankana on rajat ja ajat ylittävä rakkaus, kaikissa muodoissaan. Romanttisena, platonisena, aatteellisena, järkevänä, toivottomana. Shams, rakkauden lähettiläs ja lukemattomien tarinoiden mies, avaa sydämiä ja ajatuksia minne meneekin. Rumin lisäksi niin noviisi, portto, juomari, kerjäläinen kuin mestarikin katsoo maailmaa hieman eri tavalla Shamsin kohdattuaan. Kirjan (ja kirjan sen sisässä) edetessä henkilöt ja aikakaudet lähenevät toisiaan mennen limittäin, yhdistyen ja sekoittuen.
Verkkainen, lempeä, lohduton, toiveikas, hiljainen, kaunis, vahva kirja. Shamsin ajatukset ja säännöt kelpaisivat elämänohjeiksi. Teki mieli ottaa yliviivaustussi käteen ja merkitä sillä tärkeimmät kohdat, aivan kuin opiskeluaikoina. Tämän kirjan voisin ajatella ohjenuoraksi ja sielukirjaksi, ottamatta kantaa uskontosuuntiin. Rakkauden aikakirja ansaitsi paikkansa kirjahyllyssä jo pelkästään ensimmäisen kolmanneksen perusteella. Olen hieman hämmentynyt ja sanaton.
Myös Norkku on lukenut kirjan tälle syksylle, hänen postauksestaan löytyy linkkejä muihin arvioihin.
Sitaattikunniamaininnan saa:
Rakkautta ei voi selittää, ja kuitenkin se selittää kaiken.
Kirjallinen maailmanvalloitus: Turkki
Satun minihaaste 5/12: Lähi-itä
TBR 7/100
Tämä on mulle sellainen kirja jota olen pompotellut lukulistalle ja sieltä pois. Kun alun perin näin kirjan kustantajan katalogissa, ajattelin että tämä on ehdottomasti luettava, mutta sitten luin arvioista että tässä on paljon filosofisia mietteitä yms, joita en oikein jaksa, joten kiinnostus hiipui - mutta ei kuitenkaan kokonaan kadonnut, joten harkitsen edelleen...
VastaaPoistaSatu, minullakin tämä on keikkunut luettavien listalla niin pitkään, että en enää edes muista miten se sinne päätyi :D Viimeinen niitti tosiaan oli se, että sain tämän pelkillä kirjakerhobonuspisteillä ilman "välirahaa". Olen vältellyt tästä kirjoitettujen arvioiden lukemista enkä siis tiennyt hirveästi sisällöstä, vain sen että paljon tätä on kehuttu. Minulle tämä oli positiivinen yllätys, enkä kokenut filosofisten mietteiden nousevan korostetusti esille, ne soljuivat tarinan mukana. Suosittelen ainakin kokeilemaan :)
PoistaVillasukka kirjahyllyssä, tämä kirja oli ilmestymisvuonnaan blogini vuoden paras kirja. Sinäkin olet vaikuttunut, sen huomaa tekstistäsi: "...rajat ja ajat ylittävä rakkaus kaikissa muodoisaan. Romanttisena, platonisena,aatteellisena, järkevänä, toivottomana. / Verkkainen, lempeä, lohduton, toiveikas, hiljainen, kaunis, vahva kirja."
VastaaPoistaMinä unohdin tässä säännöt ja ohjeet, muuten olisin muistanut liikaa Coelhosta..., josta en niin perusta. Annoin kirjan rakkaustarinan viedä silti kuunnellen Rumia. Eikös Rumi ole nyt ihan muotia? Minusta Hämeen-Anttila olisi suomentanut häntä tms.
En pääse Shafakista. Hän kirjoittaa kuin loitsien...
Leena, kyllä, todellakin vaikutuin :)
PoistaCoelhon romaaneja en ole lukenut, ainoastaan hänen Rakkaus - ajattomia mietelauseita -kirjan. Tunnustan, että Rumi oli minulle aivan uusi tuttavuus, joten en osaa sanoa onko hän muodissa ;) Kirjan 1200-luvulle sijoittuvat osuudet olivat minulle juurikin sitä parasta antia, sääntöineen kaikkineen. Kuten tuossa aiemmin Satulle mainitsin, säännöt ja filosofia soljui tarinan mukana eikä ns. hyppinyt silmille.
Jostakin syystä minulle tämän kirjan lukeminen oli melkoista tarpomista. On totta, että yliviivaustussi olisi saanut olla kädessä, sillä välillä vastaan tuli hienoja ajatuksia, mutta jotenkin tarina ei vetänyt, ja minusta kirja oli ihan liian paksu! Ehkä odotin tältä enemmän kuin se pystyi antamaan, ja siksi pettymys oli kohtalainen. Olen silti iloinen, että tämä tuli luettua. Mukavaa, että sinä pidit!
VastaaPoistaPaula, kävinkin lukemassa hienon kirjoituksesi tästä ja kommentoimassa :) Minusta oli ihanaa uppoutua pitkästä aikaa tiiliskiveen, edes verkkainen eteneminen ei haitannut. Minulla ei myöskään ollut juurikaan lukemista häiritseviä ennakko-odotuksia, joten kaikin puolin tämä tuli luettua oikeaan aikaan :)
PoistaPaula sanoikin oikeastaan jo kaiken mitä ajattelin. :)
VastaaPoistaNorkku, kiva että kävit huikkamassa :)
Poista(*huikkaamassa. Bloggarilla on vissiin ollut puutetta vokaaleista...)
PoistaMinulla tämä on lukulistalla, mutta olen odotellut sopivaa aikaa. Tätä kehuttiin jossain välissä niin paljon, että odotukset nousivat ihan kattoon, enkä silloin heti halunnut tähän tarttua. Luulen, ettei vieläkään ole tälle sopivin aika, sillä pelkään pettyväni näiden ylistävien arvioiden jälkeen. Hauska silti kuulla, että aika moni kirjasta on pitänyt!
VastaaPoistaKatri, tämä vaatiikin sopivan mielentilan lukemiseen :) Kerrankin maltoin kuunnella itseäni ja luin hiljalleen, ilman kiirettä ja ajatuksella. Eihän tämä varmasti kaikkia miellytä, mikäpä kirja siinä onnistuisikaan ;) Mielenkiinnolla odotan mahdollista postaustasi tästä!
Poista