J. R. Ward: Verisuudelma

J. R. Ward: Verisuudelma

(Mustan tikarin perintö #1)

Viisas Elämä, 2016

400 sivua

Suomentanut: Timo Utterström

(Blood Kiss, 2015)

Luettu: 6.4.2021

Mistä: kirjastosta

Vampyyrien kuninkaan lähimmän neuvonantajan tytär Paradise kammoaa tulevaisuutta, joka häntä odottaa hänen sukupuunsa perusteella. Glymeran (eli vampyyrien aateliston) ikiaikaisten perinteiden mukaan hänen tulisi opetella kirjontaa, noudattaa tarkkaan laadittua etikettiä, näyttää kauniilta juhlassa toisensa jälkeen ja synnyttää puhdasverisiä perillisiä jatkamaan hyvää sukulinjaa. Sen sijaan Paradise haluaa luoda itse oman tulevaisuutensa. Paradise saa tilaisuuden ravistella kultaisen vankilansa kaltereita kun hänet hyväksytään Mustan tikarin veljeskunnan sotilaiden koulutusohjelmaan, mutta onko kantaperheen hyvinkasvatetusta tyttärestä sotilaaksi?

Verisuudelma aloittaa Mustan tikarin perintö -sarjan, joka on Mustan tikarin veljeskunta -sarjan, öh, pikkusisko? Sivupolku? Oli mikä oli en ymmärrä miksi tämä on irrotettu omaksi sarjakseen. Päähenkilö Paradise ei kuulu veljeskuntaan, mutta hän on hän esiintynyt sarjassa aiemmin ja suuri osa tarinan henkilöistä on samoja kuin ns. pääsarjassa. Miksi Varjot on osa pääsarjaa, mutta Verisuudelma ei? Logiikka vähän ontuu.

 

Verisuudelma muistuttaa pääsarjaa myös juoneltaan. Oman kohtalon muuttaminen, rakkaushuolet, seksi ja sanailu ovat tässäkin pääosassa. Varsinaiset vampyyrien ja lessereiden väliset taistelut jäävät tässä vähemmälle tai ainakin lähinnä teorian tasolle, ovathan Paradise ja kumppanit opiskelemassa sotilaiksi. Tarinaan on mahdutettu myös erään vampyyrinaaraan väkivaltainen kuolema ja oletin, että sen selvittely saisi enemmän tilaa tarinassa, mutta tapaus tuntuu unohtuvan pitkiksi ajoiksi taustalle opiskelujen ja parisuhdeselvittelyjen taakse kunnes siihen palataan ihan lopussa. 

Tarina viihdytti, mutta alkaa olla siinä ja siinä toistaako sarja(t) jo liikaa itseään. Pääpaino ainakin on jo vähän liikaa romantiikassa ja seksissä, jos varsinainen juoni jää jatkossa yhtä ohueksi niin voi voi... Todennäköisesti jatkan sarjan parissa mikäli suomennoksia vielä tulee, mutta jos ei niin sitten sarjan lukeminen saa jäädä.

 

Sitaattikunniamaininnan saa:

"Älä aseta minua millekään jalustalle. Joudun vain putoamaan korkeammalta."

Helmet lukuhaaste 2021: 33. Kirjassa opetetaan jokin taito (Paradise ja hänen opiskelukaverinsa istuvat luennoilla ja opiskelevat  mm. räjähteiden käyttöä, taistelutaitoja jne, joten menköön tähän haastekohtaan!)

J. R. Ward: Peto

 

J. R. Ward: Peto
(Mustan tikarin veljeskunta #14)
Viisas Elämä, 2016
549 sivua
Suomentanut: Timo Utterström
(The Beast, 2016)
Luettu: 24.7.2020
Mistä: kirjastosta

 

Mustan tikarin veljeskunnan jäsenet ovat vanhan Brownswickin tyttökoulun laitamilla, valmiina hyökkäämään vihollistensa, lessereiden, tukikohtaan. Juuri ennen h-hetkeä jo valmiiksi malttamaton ja henkisesti kovilla oleva Rhage saa kuulla ennenäkyjä näkevältä veljeltään Vishousilta kohtalonsa. Rhage ei kuitenkaan pakene vaan ryntää suoraan kohti kohtaloaan. Rhagen lisäksi useampi Veljeskunnan jäsen on suurten kysymysten äärellä.

Räjähtävästä alusta huolimatta tässä oli paljon odottelua, milloin syntymän, milloin kuoleman ja välillä heräämisen. Esimerkiksi Xcorin osuus alkoi tuntua jopa tylsältä, aina kun häneen palattiin odotin, että jotain tapahtuu, mutta eipä juuri. Kaikesta paikallaan jumittamisesta huolimatta tarinassa tapahtui paljon, jopa yksi vampyyrimaailman peruspilareita (tässä tapauksessa vampyyrirodun luonutta Kirjurineitsyttä) horjuttava tapaus. Sivut kääntyivät taas kuin itsekseen, oli pakko lukea vielä yksi sivu, vielä yksi luku...

Ward (oikealta nimeltään Jessica Bird) tuo mukaan jälleen uusia henkilöitä kuten veriorja Markcuksen, aloittelevan toimittajan Jo Earlyn ja muutaman lapsen. Heihin takuulla palataan vielä. Henkilögallerian lisäksi Ward laajentaa myös tehokeinoarsenaaliaan, kiroilun, nopean sanailun ja kaikenlaisen roisiuden rinnalla vilahtelee risuaita-merkkiä tunnistesanoineen. Jotain uutta sarjassa, mutta #ehkävähäntyperää. 

Ilmeisesti Peto on tällä hetkellä viimeisin suomennettu Mustan tikarin veljeskunta -sarjan osa, joten joutunen odottamaan hetken aikaa ennen kuin pääsen seuraavan kerran haukkaamaan palan tätä luottoviihdettäni. Minulle sarja toimii mainiosti ajatusten nollaajana rankan tai muuten vain vakavamman kirjan jälkeen, lukujumin laukaisemiseen sekä tilanteeseen kun en vain osaa päättää mitä haluaisi seuraavaksi lukea. Pieni toisto ja ennalta-arvattavuuskaan ei haittaa kun ei lue sarjaa yhteen putkeen.

 

Sitaattikunniamaininna saa: 

 

Toisinaan kaikkein parasta oli se, kun sai vain istua ja katsella lapsensa pitävän hauskaa.

Helmet-lukuhaaste 2020: 33: Kirjassa tapahtuu muodonmuutos