Karl Ove Knausgård: Aamutähti

Karl Ove Knausgård: Aamutähti

(Aamutähti #1)

Like, 2021

Suomentanut: Jonna Joskitt-Pöyry

(Morgenstjernen, 2020)

666 sivua

Luettu: 31.12.2024

Mistä: lahja

Kuumuus lepää Norjan yllä kun taivaalle syttyy uusi tähti. Yksi toisensa jälkeen ihmiset keskeyttävät myöhäisillan askareensa ja pysähtyvät ihmettelemään taivaalla loistavaa aavemaista näkyä. Samaan aikaan sekä eläimet että ihmiset alkavat käyttäytyä kummallisesti. Sadat ravut ryömivät kuivalla maalla metsässä, petolintu lentelee kaupungilla saalista vaanien, mäyrä tunkeutuu sisälle mökkiin, metsästä löytyy valtavan suuri luotu nahka, ketut ja saksanhirvet lähestyvät ihmisiä, leppäkertut parveilevat valtavassa laumassa. Elävät kuolleet kulkevat elävien joukossa, ihmiset ovat levottomia, nähdään ihmiskasvoisia, suomullisia lintuja ja ihmisenkaltaisia olioita, jotka eivät ole ihmisiä... Mikä on totta ja mikä kuvitelmaa tai harhanäkyä? Mitä uuden tähden syntymän myötä onkaan käynnistynyt?

Knausgård läväyttää uuden tähden lukijan verkkokalvoille hyvin nopeasti ja tekee sen sitten uudelleen, uudelleen ja vielä uudelleen, aina uuden henkilön näkökulmasta niin, että henkilömäärä tuntuu jo melkoiselta ohimarssilta. On mökkinaapurit, lomalla kirjaa kirjoittava ja taiteilijavaimonsa Toven alkavaa psykoosia lapsilta piilotteleva Arne ja dokumenttielokuvia tekevä filosofointiin taipuvainen Egil, avio- ja osittain myös uskon kriisiä poteva pappi Kathrine, työpaikassaan päiväkodissa tapahtunutta tapaturmaa piilotteleva Emil, kaupan kassalla työskentelevä herra Jumalan kohtaava Iselin, sairaalassa osastonhoitajana ja kotona Parkinsonin tautia sairastavan äitinsä omaishoitajana toimiva Solveig, kulttuuritoimittajaksi alennettu viinaan ja naisiin menevä Jostein ja hänen ahdistuskohtauksista kärsivä kehitysvammaisten tukiasunnossa hoitajana työskentelevä vaimonsa Turid sekä näiden perheenjäsenet ja ystävät. Ja juuri kun henkilögalleria tuntuu vakiintuneen liittyy kirjavaan joukkoon vielä vanhemman puolisonsa 60-vuotispäivää valmisteleva Vibeke. Osa henkilöistä saa enemmän tilaa kuin toiset kun taas joidenkin henkilöiden merkitys tarinalle jää melko mitättömäksi. Osa henkilöistä myös linkittyy toisiinsa mutkien kautta, osa jää irrallisiksi hahmoiksi. Mitä metallibändin jäsenille lopulta tapahtui, ketkä tai mitkä pitivät metsässä kummaa kalinaa? Tarina herätti paljon kysymyksiä, mutta vain vähän vastauksia niihin.

Aamutähti on sarjan aloitusosa ja suuri henkilömäärä selittynee sillä, että Knausgård haluaa esitellä henkilöt heti alussa, mutta valitettavasti tarina sirpaloituu tarinan hyppiessä henkilöstä toiseen. Juuri kun lukemisessa pääsee yhden henkilön matkassa vauhtiin hypätäänkin jo seuraavaan henkilöön. Minulle tarinan suurin kompastuskivi oli Egil ja hänen evoluutio-, uskonto-, vapaus- ja filosofiapohdintansa, näiden osuuksien kohdalla tarina tyssäsi täysin ja juoni tuntui karkaavan jonnekin syvällisten jorinoiden sivuraiteille. Myös itsekeskeinen ja tunteeton Jostein sai minut puhisemaan ärtymyksestä. Josteinin kokemat mustat aallot, jonkinlaiset kohtaukset tai rajatilakokemukset eivät oikein avautuneet minulle. Kiitos henkilöiden mukaan nimettyjen lukujen tarinaa on kuitenkin hieman helpompi seurata. Lisäksi pirstaleista rakennetta paikkaavat kiinnostavat tapahtumat ja tiivis, uhkaava tunnelma, joka ei kuitenkaan missään vaiheessa oikein saavuta huippuaan.

Odotukseni Karl Ove Knausgårdin Aamuntähteä kohtaan olivat korkealla. Kirja vaikuttaa kuvauksensa perusteella stephenkingmäisen kauhealta ja salaperäiseltä, myös kansi uhkaavine korppeineen on varsin houkutteleva kauhun ystävän näkökulmasta. Lieneekö myös (suomennoksen) sivumäärä, 666 sivua, tarkkaan harkittu viittaus pedon lukuun? Pidin kovasti kirjan ideasta, taivaalle nousevasta uudesta tähdestä, jonka ilmestyminen saa aikaan erikoisia ilmiöitä ja kauhean, jotakin vielä selittämätöntä odottavan tunnelman. Tarina ei kuitenkaan oikein etene vaan jää junnaamaan paikoilleen, en oikein saa siitä kiinni. Takakannessa viitataan syvälle kätkettyihin mysteereihin, osa mysteerien sydänjuurista oli piilotettu niin hyvin, että ne jäivät minulta kokonaan löytämättä.

On varmaan pakko lukea seuraava osa, jotta selviää mistä tässä kaikessa on kyse, onko Knausgårdin Aamutähti-sarja lintu vai kala ja katoaako tarina mielestä yhtä nopeasti kuin tähdenlento vilahtaa taivaalla.

Sitaattikunniamaininnan saa:

     Pahuuden palvonta oli todella pöljää. Vähän kuin palvoisi aurinkoa. Se tuli kyllä joka päivä ihan palvomattakin. Sama päti pahuuteen. Pahuus oli jo täällä, ja sillä meni hyvin.

Pohjoinen lukuhaaste 2024: 20. Kirjan tarinaan liittyy maapallon ulkopuolista elämää

Helmet-lukuhaaste 2024: 17. Kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo