Kalle Päätalo: Iijoelta etelään
(Iijoki #23)
Gummerus, 1993
693 sivua
Luettu: 24.5.2022
Mistä: lahja
Kalle jatkaa työskentelyä Taivalkosken kunnan rakennusmestarina, mutta nyt hänellä on uudelleenjärjestelyjen ansiosta apunaan vaimonsa Laina, joka työskentelee rakennustoimistossa puolipäiväisenä vapauttaen Kallen kiertämään ja valvomaan erinäisiä kunnan rakennusurakoita sekä kuntalaisten rakennusprojekteja. Lopulta Lainan apukaan ei riitä helpottamaan työpaineita, töitä on yhä niin paljon, että Kallella ei edelleenkään löydy aikaa kaunokirjallisille kirjoittamisyrityksille saati kotiväen auttamiselle. Sentään Kallioniemen päärakennus saadaan maalattua talkoilla. Kun lisäksi Kallen ja Lainan asumiskuviot kokevat jälleen kovan kolauksen on pariskunta jälleen lähtöpäätöksen äärellä.
Kirjan tapahtumat ajoittuvat vuoden 1952 keväästä saman vuoden syksyyn. Ajanjaksoon mahtuu monta merkittävää asiaa niin paikallisesti Taivalkosken näkökulmasta kuin myös laajemmin koko Suomea koskien ja myös maan rajojen ulkopuolelle ulottuen. Kalle saa moottoripyöräajokortin (kaikki ne ajot armeijasta alkaen ilman ajokorttia, oi aikoja, oi tapoja!), mutta enemmän huomiota saa hänen kaimansa työllä ja tuskalla hankkima ajokortti, setä-Kalle eli Kummun Patruuna herättää kauhua koko pitäjässä holtittomalla ajollaan uudenkarhean haun, Humber Hawk -henkilöautonsa ratissa. Inkeen koulun rakennusurakkaa päästään viimein jatkamaan valtion tuella, mutta Kallelle henkilökohtaisesti tärkeän Pesiönvaaran kunnalliskodin uudistaminen näyttää jäävän toteutumatta. Helsingissä järjestetään kesäolympialaiset, jotka puhututtavat myös Koillismaalla, puolesta ja vastaan. Sotakorvaukset puolestaan koskettavat koko maata, Suomi saa maksettua niiden viimeisen erän. Kaukana käytävä Korean sota heijastuu myös Taivalkoskelle, puusta on jopa puute ja hinnat nousevat korkeiksi.
Päätalo kuvaa näitä pieniä ja suuria tapahtumia kiinnostavasti ja mukaansatempaavasti eikä tekstiin jääneet muutamat toistot ja kirjoitusvirheet juurikaan vähennä lukunautintoa. Tarinasta on moneksi, on ripaus jännitystä kun Kalle ja Laina sekä Kallen sisar Eeti ja hänen miehensä Veikko lähtevät juhannuksen viettoon Julma-Ölkylle. On tunnelmaa keventävää tilannehuumoria kuten Kummun Kallen autoilut tai Kallen ja Romppas-Veikon sorsan (!) tuulastus. On perhedraamaa kun Kalle samoin kuin Laina kärsivät edelleen mustasukkaisuudesta, Kalle jopa suunnittelee käräyttävänsä Lainan ja Moilas-Veikon rysän päältä, mutta lähes samaan hengenvetoon tämä kaksinaismoralisti yrittää tavoitella Oulun Senjaa ja Tyyneä. Ja on surua, Pesiönvaaralla asuvan Annin Amerikkaan haikailut saavat karun päätöksen. Voi Annia...
En vielä tässäkään vaiheessa, sarjan loppumetreillä tunne minkäänlaista kyllästymistä, päin vastoin, alkaa hieman hirvittää, että tämä pitkä matka Kallen seurassa on ihan kohta ohi!
Sitaattikunniamaininnan saa:
– Lipsahti, perkele! Lipsahtaahan niitä vaikka mitä sanoja, kun ei ole suussa porstuata.
(Hieman samantapainen porstua-sitaatti oli myös 14. osassa Nuorikkoa näyttämässä, mutta haitanneeko tuo!)
Sekä:
Jos et ite pijä puoliasi, niin kuka pittää!
Pohjoinen lukuhaaste 2022: 22. Kirja keskiyön auringon juhlasta
Helmet-lukuhaaste 2022: 25. Kirjan nimessä on ilmansuunta
Koska äitini on kotoisin Päätalon maisemista, tiedän, että porstua on eteinen. Hauska ajatus, että suusta lipsahtelee kaikenlaista, kun ei ole sitä eteistä, joka estäisi. On tullut itselläkin päästettyä sammakoita suusta :)
VastaaPoistaMai, porstua on minullekin tuttu sana lapsuudesta. Suun porstuaa olisin tarvinnut ja tarvitsisin joskus itsellenikin :)
PoistaOlet siis tosiaan lukenut kaikki osat tähän asti? Täytyy hattua nostaa! Itseäni vaivaa käsitys, että nämä olisivat jotenkin puisevia kirjoja. Luin joskus Ihmisiä telineillä ja se oli ihan mukiinmenevä. Toisaalta sehän on esikoiskirja.
VastaaPoistaAnki, kyllä, kaikki 23 osaa + yksi kirja (Nälkämäki) joka tavallaan voisi olla sarjan 11 ja 1/2. osa olen lukenut. Tarkistin, että 1. osan luin loppuun 19.2.2014 eli en ole todellakaan mitään huimaa lukutahtia pitänyt. Kiitos hatun nostosta ;) Minusta sarja ei ole puiseva, päinvastoin, sarjassa on paljon tapahtumia, kiinnostavaa ajankuvaa ja persoonallisia henkilöitä.
PoistaHuomasin Storytelistä, että sarja alkaa ilmestyä myös äänikirjoina. Muistaakseni kolmelle tai neljälle oli julkaisupäivät ilmoitettu ja lisää varmaan tulee myöhemmin.
VastaaPoistaJos äänikirjoista tykkäät niin voit sarjan luettua aloittaa sen alusta kuunnellen.
Annukka, minulla tulee aika vähän kuunneltua äänikirjoja, mutta saattaisinpa hyvinkin palata Iijoki-sarjan pariin äänikirjojen parissa :)
PoistaMeillä oli lähipiirissä henkilö joka sai aina isänpäivä/joululahjaksi Päätalon. Kirjat meni jakoon ja saimme muutaman jotka luin ja onhan näissä oma viehätyksensä. Joitain olen haalinut kirppiksiltä.
VastaaPoistaJokke, Iijoki-sarjan osat ovat varmasti olleet monessa taloudessa lahjalistalla, niin myös minun mummulassa, josta nämä minun Päätalo-kirjat ovat peräisin. Papalta perittyjä kirjoja lukiessa mukana on vielä tietynlainen nostalgiakerroin :)
PoistaHienoa. Itse luin Iijoki-sarjan ekan kerran siinä järjestyksessä kun kirjoja löytyi käteen. Tämä oli toinen Nuoruuden savottojen jälkeen
VastaaPoistaKohta loppuu. Ei juonipaljastuksia, mutta yksi jäljellä olevista kirjoista on yhtä ahdistava kuin Kunnan jauhot...
Jormanen, on varmaan ollut mielenkiintoista lukea sarjaa sattumanvaraisessa järjestyksessä :)
PoistaJep, loppsuoralla mennään. Haluttaisi jo ottaa seuraava osa lukuun, mutta toisaalta taas haluttaisi vähän säästellä... Huh, mitähän sieltä vielä tulee!