Mustat morsiamet

Sirpa Kähkönen: Mustat morsiamet

Otava, 1998

288 sivua

Sain painavat suositukset tutustua Sirpa Kähkösen kirjoihin, joita olin tähän asti ennakkoluuloisesti vältellyt. Päätin ottaa selvää mikä Kähkösen kirjoissa oikein viehättää ja lainasin Kuopio -sarjan aloitusosan Mustat morsiamet kirjastosta. Seuraavia osia en kuitenkaan vielä lainannut, vaikka olenkin (tapani tuntien) jo etukäteen valmistautunut lukemaan koko sarjan. Toivoinkin, että morsiamet ei tuota pettymystä.

Kirjan tapahtumat alkavat 20-30 luvun taitteesta jatkuen aina talvisodan alkumetreille vuoteen 1939. Nuori maalaistyttö Anna lähtee kaupunkiin tohtori ja rouva Petterssonille piiaksi. Hän asettuu taloksi  tohtorilan keittiöön huolehtimaan lapsettoman pariskunnan taloudesta ja osittain myös pitämään seuraa talon emännälle. Eräänä tammikuisena iltana Anna, vielä kaupunkielämään tottumattomana, säikähtää lähelle tunkevaa humalaista. Tämä kohtaaminen muuttaa Annan elämän sillä silloin hän tapaa ensimmäistä kertaa myös mustasilmäisen miehen, Lauri Tuomen. Toisen kohtaamisen myötä heidän kohtalonsa on sinetöity.

     - Mikäs teillä on, mies sanoi ystävällisesti.
     - Ee mikkään, Anna vastasi. Hän jätti kantimensa ja meni vajan ovelle. Kirkkaus viilsi kuumottavia silmiä, ja poskelle vierähti yksinäinen kyynel. Anna pyyhkäisi sen nopeasti sormellaan. Mies tuli hänen perässään ja katsoi häntä tarkkaan.
     - Mistäs minä teijät tunnen?
     - Minä kerran tuolla laivoja kahtelin, Anna sopersi. - Työ ystävällisesti - ja se Jalamari - vuan onhan siitä jo kauvan.
     - Nii, mies huudahti. - Se lappusen kantaja. Nii! Päivee!
     Ja mies tarttui hänen käteensä ja ravisteli sitä tarmolla.
Anna pyrki vetämään kättään pois vaan mies ei päästänyt.
     - Työ että tiiäkkään mitä minä oon ajatellu, mies sanoi ja veti häntä lähemmäs.
     - Misteepä sitä minä, Anna kuiskasi. Henki pyrki kauemmas, sanoi ettei saanut antautua tuolla lailla pideltäväksi, vaan ruumis oli jo pehmennyt. Ja siihen hän jäi, melkein mieheen kiinni.

Heti kirjan alusta lähtien nautin Kähkösen taidosta kuljettaa tarinaa eteenpäin vähäeleisesti, mutta silti niin väkevästi ja kauniisti. Suomen lähihistorialla on vahva osansa kirjassa ja Kähkönen onnistuu sen kuvauksessa hyvin. Vaikka Kuopio ei ole minulle se tutuin kaupunki tuntui kirjaa lukiessa kuin olisin hypännyt ajassa taaksepäin ja kävellyt Annan jalanjäljissä kaupungin katuja. Morsiamet on samanaikaisesti arkinen ajankuvaus, riipaiseva rakkaustarina sekä erilaisten elämänkatsomusten vuoropuhelu, olematta kuitenkaan tippaakaan siirappinen tai saarnaava. Murrekin soljui mukavasti korvissa.

Myönnän siis ilomielin olleeni väärässä Kähkösen suhteen ja julistaudun täten Kähköskäännynnäiseksi. Kiitos vain suosittelijoille, ilman teitä tuskin olisin kirjaan tarttunut :) Odotan innolla, että pääsen jatkamaan sarjan lukemista. Morsiamia on luettu viimeaikoina ahkerasti muissakin blogeissa, yksi tuoreimmista arvioista on Suketukselta. Hänen postauksensa lopusta löytyy linkkejä muihinkin kirjasta tehtyihin arvioihin. Nappaan kirjan mukaan Kuusi kovaa kotimaista -haasteeseen, sillä morsiamet ehti olla hetken aikaa luettavien listalla ennen kuin viimein tartuin siihen.


Sitaattikunniamaininnan saa (monien ehdokkaiden joukosta):

Hän oli silmu kylmässä, silmu tumman kuoren alla.

Kuusi kovaa kotimaista -haaste (4/6)