Gabrielle Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppias

Gabrielle Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppias

Gummerus, 2014

239 sivua

Suomentanut: Tero Valkonen

(The Storied Life of A. J. Fikry, 2014)

Luettu: 16.1.2019

Mistä: ennakkokappale kustantajalta

En tiedä mitä kirjan ilmestymisen aikoihin tapahtui, mutta jostain syystä Zevinin kirja painui aina vain alemmas lukupinossa kunnes unohtui yhden hyllyn nurkkaan pitkäksi aikaa. Viikko sitten muistin kirjan olemassaolon, tuli sopiva lukuhetki ja ahmaisin (erään sisäleikkipuiston sohvan nurkassa) yhdeltä istumalta suuren osan kirjaa ja loput pienempinä annoksina.

Joskus kirjat löytävät luoksemme vasta oikean hetken tullen.

A. J. Fikryn elämä on kääntynyt päälaelleen vaimon kuoleman jälkeen. Elämä ilman Niciä tuntuu tyhjältä eikä heidän yhteisen Island Books -kirjakaupan pyörittäminen yksin jaksa enää kiinnostaa. A. J. raahautuu läpi kirjahyllyjen, kirjanmerkkien, ennakkokappaleiden ja kustantamoiden myyntiedustajien tapaamisten värittämien työpäivien päästäkseen viimein yläkertaan omaan rauhaan, pakasteaterian ja humaltumisen pariin. Päivät toistuvat samanlaisina kunnes ensin A. J.:ltä varastetaan arvokas keräilykappale ja sitten, ikään kuin outona vaihtokauppana, hänen kauppansa hyllyjen välistä löytyy yllätys.

Omistaja palaa epäilemättä minä hetkenä hyvänsä täysin järkevän selityksen kera. Ehkä auto on hajonnut? Tai ehkä äiti sai äkillisen ruokamyrkytyksen. A. J.  päättää harkita ovilinjaansa uudelleen. Hän oli ajatellut vain että joku saattaisi varastaa jotain, ei suinkaan että joku saattaisi jättää jotain.

Kannatti jättää kirja hautumaan ja odottamaan sopivaa lukuhetkeä. Ympärillä raikuva hälinä ei häirinnyt kirjaan uppoutumista vaan eläydyin täysillä Fikryn kirjakauppaan keskittyvään tarinaan. Kirja tulvii kirjallisia viittauksia ja tarinaa rytmittää A. J.:n lukupäiväkirjamerkinnät. Nämä merkinnät toimivat lukuvinkkeinä lukijalle, mutta samalla ne myös ohjaavat tarinaa eteenpäin, A.J.:n muistiinpanot pitävät sisällään vihjeitä tulevista käänteistä hänen osoittaessaan merkintänsä jollekin henkilölle tai mainitsemalla niissä jonkun henkilön nimeltä.

Tuulisen saaren kirjakauppias on tarina rakkaudesta ja kirjoista, rakkaudesta kirjoihin ja lukemiseen, uusista aluista ja mahdollisuuksista. Tarina keikkuu tunteesta toiseen, kepeydestä haikeuteen ja onnesta suruun, se on ihastuttava ja lempeä. Kirja on kuin novelli, siinä on uusia alkuja ja loppuja. Tarina kiertää tavallaan kehää, elämän kiertokulku toistuu, mutta silti tarina ei toista itseään vaan uusiutuu. Vaikka tarina ei ollut yhtä iloa ja onnea se jätti jälkeensä hyvän mielen sekä halun mennä kirjakauppaan.

Hän kävelee kaupan poikki, ohi kirjojen joissa ei ole kuvia, ohi onnittelukorttien. Hän kuljettaa kättään pitkin lehden kantta, pyörittää kirjanmerkkitelinettä. Hyvää huomenta, lehdet! Hyvää huomenta, kirjanmerkit! Hyvää huomenta, kirjat! Hyvää huomenta, kauppa!

Sitaattikunniamaininnan saa:

He olivat keskustelleet pelkästään kirjoista, mutta mikäpä oli elämässä henkilökohtaisempaa kuin kirjat?

Helmet 2019-lukuhaaste: 32. Kirjan nimessä on ammatti

Pierre Lemaitre: Silmukka

Pierre Lemaitre: Silmukka

Minervan äänikirja, 2017

Kesto: 6 h 24 min

Lukija: Markus Bäckman

Suomentanut: Susanna Hirvikorpi

(Trois jours et une vie, 2016)

Kuunneltu: 9.1.2019

Mistä: oma ostos

12-vuotias Antoine Courtin on kuin kuka tahansa koulupoika. Hänellä on kavereita, joiden kanssa he ovat rakentaneet majaa metsään, hän haaveilee PlayStationista, sillä Kevinillä on sellainen ja heidän kaverinsa viettävät paljon aikaa Kevinillä pelaamassa, hän on myös ihastunut ystäväänsä Émilieen. Sitten tapahtuu jotain kamalaa. Ensin Antoine näkee naapurissa asuvien Desmedtien kiltin Odysseys-koiran kuoleman. Seuraavana päivänä, edelleen Odysseyksen kohtaloa surren, Antoine lähtee Saint-Eustachen metsään puumajalleen. 6-vuotias Rémi Desmedt saapuu paikalle ja yhtäkkiä Antoinen aivoissa sumenee, hän raivostuu, ottaa kepin ja iskee Rémiä päähän eikä mikään ole enää niin kuin ennen.

     Katastrofin laajuus sai hänet lamaantumaan. Parissa sekunnissa hänen elämänsä suunta oli muuttunut. Hän oli murhaaja.
     Kaksi seikkaa eivät käyneet yksiin: kukaan ei voinut olla kaksitoista ja murhaaja...
     Hänen surunsa oli niin syvää, että häntä huimasi.

 
Lemaitre luo silmien eteen rauhallisen Beauvalin pikkukaupungin, jossa jokainen tuntee toisensa ja heidän taustansa, kaupungin, jota kohtaa suuri tragedia. Pieni Rémi Desmedt katoaa jälkeä jättämättä juuri ennen joulua. Onko hän vain lähtenyt omille teilleen, eksynyt tai tippunut lampeen vai onko hänet siepattu? Rémin katoaminen yhdistää kaupunkilaisia, kaikki ovat valmiita auttamaan ja tekemään osansa tapauksen selvittämiseksi. Juorut liikkuvat ja epäilykset heräävät ja kun kerran on osoitettu syyttävällä sormella se jättää jälkensä.

Silmukassa lukijalle on siis alusta asti selvää kuka on murhaaja. Juoni on periaatteessa yksinkertainen, mutta tunnelmaltaan tarina on moniulotteinen. Lemaitre vie lukijan epätodennäköisen murhaajan pään sisään, vyöryttää lukijan koettavaksi koko sen tunnekirjon mitä Antoine kokee ymmärtäessään mitä on tehnyt, nuoren pojan mietteet siitä mitä seuraavaksi tapahtuu ja kuinka hänelle käy.

Antoine on ihan tavallinen, kiltti ja melko herkkä lapsi ja silti myös murhaaja. Asetelma on ristiriitainen, raadollinen ja hirvittävä. Miten elämä voikaan muuttua yhdessä silmänräpäyksessä, yhden raivokohtauksen myötä? Miten tällaista muutosta ja rikosta voi edes ymmärtää? Miten Antoine, murhaaja, kuitenkin saa lukijan tietyllä tapaa puolelleen kammottavasta rikoksestaan huolimatta? Tarina hiipii ihon alle, lukiessa vuoroin odottaa ja vuoroin pelkää, että Antoine jää kiinni. En haluaisi tuntea sympatiaa murhaajaa kohtaan, haluaisin, että pieni uhri, Rèmi, saisi oikeutta. Tunne on ristiriitaisuudessaan inhottava.

Tarina alkaa vuodesta 1999 ja päättyy vuoteen 2015. Noina vuosina Antoine kasvaa aikuiseksi ja samalla kasvaa myös hänen henkinen taakkansa, metsän tapahtumat ja Rémin muisto eivät ole koskaan kaukana Antoinen ajatuksista. Vaikka Silmukan jännite laskee sitä mukaa kun Antoine aikuistuu ja tarinassa on muutamia turhalta tuntuvia käänteitä on Lemaitren tarina ja etenkin sen tunnelma mieleenpainuva. Pidin tarinasta myös kielellisesti, Lemaitre esimerkiksi kuvaa hienosti Beauvaliin iskevää myrskyä, samalla kohtaus sopii myös Antoineen ja kuvaa hänen metsän tapahtumien jälkeistä henkistä pyörremyrskyään.

     Koko kaupunki oli jatkuvassa liikkeessä, se taipui ja vääntelehti ikään kuin se olisi ollut repeytymässä juuriltaan.
     Antoine kohottautui ja hänen valppautensa herpaantui hetkeksi. Se riitti, äkillinen tuulenpuuska tempaisi hänet ilmaan, ja hän rojahti maahan metrin päähän. Hän yritti pysyä jaloillaan, mutta vastassa oli hillitön voima, hän kieri maata pitkin puutarhan aidan luo, johon hän kolhaisi itsensä. Siihen hän kyyristyi ja painoi päänsä polvien väliin. Henki ei kulkenut.
     Hän keräsi voimia. Tuntui, ettei hän selviytyisi ikinä kotiovelle.

Rankasta aiheestaan huolimatta Silmukka ei mässäile väkivallalla vaan Lemaitre luottaa tunnelman luomiseen muilla keinoilla, hiipimällä murhaajan ja lukijan pään sisälle. Bäckmanin rauhallinen luenta vielä vahvistaa lukukokemusta.

Sitaattikunniamaininnan saa:

Kun jokin pääsi alkamaan, sitä ei pysäytetty yhtä helposti.

Helmet-lukuhaaste 2019: 2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä.

Kalle Päätalo: Nuorikkoa näyttämässä

Kalle Päätalo: Nuorikkoa näyttämässä

(Iijoki #14)

Gummerus, 1984

620 sivua

Luettu: 3.1.2019

Mistä: lahja

Kalle työskentelee rakennustoimisto Pilvinen & Kurun työmaalla rakennustyömiehenä, mutta mielessä pyörii haave pohjoiseen lähdöstä ja ryhtymisestä miinanraivaajaksi. Koti-ikävä vaivaa myös Kuusisten vuokra-asunnossa. Ikkunasta ulos katsoessaan Kalle kaipaa järvimaisemaa, veden välkettä, mutta katse tavoittaa vain vedettömän laakson. Vaikka pariskunnalla on koti, työpaikat ja elämä muutenkin päällisin puolin kunnossa ei elo Lainan kanssa olekaan niin ruusuista millaiseksi Kalle avioelämän nuoruuden haaveissaan kuvitteli. Mielessä käy jopa, että ehkä pohjoisessa odottaisi myös sopivampi vaimoehdokas. Kesän koittaessa Kalle pääse vihdoin rakkaisiin Taivalkosken maisemiin kun hän lähtee yhdessä Lainan kanssa kesälomalle Kallen kotiseudulle, pitäähän isä-Herkonkin päästä tapaamaan miniäänsä.

Tuntui, että kirja ei pääse millään vauhtiin ja kesti yllättävän kauan, ennen kuin tuttu tarinan imu tempaisi mukaansa. Kalle ja Laina tekevät lähtöä ja valmistatuvat niin pitkään ja perusteellisesti, että luulin heidän jämähtävän lopulta Tampereelle ja Taivalkosken reissusta vihjaavan nimen olevan vain Kallen unelmaa. Matkassa on monta mutkaa ja ilmassa on pariskunnan välillä niin paljon säähköä, että Kallen ja Lainan jatkuva nahistelu, toisilleen nälviminen ja syyttely alkoi jo kyllästyttää.
  

     – Tällainenko on mielestäsi hupailua? Kysyn taas kerran. Ei ole kulkuneuvoja. Joutuu kuulemaan monenlaista pilkkaa ja entiset heilasi ovat kuin herhiläisest kimpussasi...
     – Nyt en käsitä, kumpaa ruppean tekemään: alanko nauraa vain porreunko noitumaan. Ensinnäkin miksi meitä mielestäsi pitäisi pitäsi kuhtua? Sottain eillä kun näihin selekosiin tuli kesällä olleilemaan outoja viraita sanottiin niitä huppailijoiksi. Jotku puhu lystäilijöistä...
     – Kesälomalaisia me ollaan! Laina tiuskasi ja nousi jälleen istumaan suorana.
     – Yritä käsittää, että täällä on ihmiset erilaisia kun kaupunkiseuvulla. Tulevat kylläänni milloin joutavat, eli tullee assiata... 

Lopulta pariskunta sentään pääsee lähtemään, mutta matka tuntuu olevan täynnä vastoinkäymisiä. Kulttuurishokki ei iske vain kaupunkilaiselämään tottuneeseen Lainaan vaan myös Kalleen, kotiseutu ei olekaan se onnen, autuuden ja ystävällisten ihmisten tyyssija minkälaiseksi hän sen muisti. Lopulta matka saa Kallen silmät avautumaan ja hän tuntuu saavuttavan jonkinlaisen sisäisen rauhan, löytävän oman paikkansa.

Sisälläni oli tyytyväinen, peräti hienoinen ylpeyden tunne siitä, että olin kuin olinkin muttumassa messukyläläiseksi ja Kirkonmäki ja lähiympäristö olivat päivä päivältä tulossa yhä enemmän kotikyläkseni.

Vaikka ärsyynnyin Kallen ja Lainan riitelyyn tarjosi se värikkään ja koomisen parisuhdenäytelmän. Näin sieluni silmin Kallen riuhtomassa tavaroitaan ja viskaamassa vaarinkaljapulloa pitkin metsiä ja Lainan järkyttymässä suorapuheisten taivalkoskelaisten jutuista. Kallen koti-ikävän taittuminen ja kotiin saapuminen pursusi onnea ja Kallen kastematoprojekti puolestaan oli samaan aikaan hauska ja hellyttävä tapaus. Pitäähän kalastamiselle person velipojan syöttiasiat saada kuntoon, vaikka sitten rahtaamalla tamperelaisia matoja puolen Suomen halki ja istuttamalla ne Kallioniemen multiin. Matka Taivalkoskelle oli mukava, mutta hieman puuduttava, tässä olisi ollut vähän tiivistämisen varaa.

Kirjan lopusta löytyi hauska tuulahdus menneestä. Päätalo on kirjoittanut lukijalle jälkisanat liittyen kotimaisemiinsa ja hän kertoo Gummeruksen teettäneen kartan Kallioniemestä. Viimeiseltä aukeamalta löytyy esite kartasta sekä varauskortti (postimaksu on maksettu), jolla kyseisen kartan voi hankkia itselleen 22 markan hintaan. Varauskortissa kysytään yhteystietojen lisäksi montako Päätalon kirjaa kartan tilaajan kotikirjastosta löytyy. Ehkä Kallen huumori tarttuu, mietin mitäköhän Gummeruksella tuumattaisiin jos lähettäisin 35 vuoden takaisen tilauskupongin postitse...

Sitaattikunniamaininnan saa:

– Selvitä sinä, Laina. Sulla kun on kerkiävä kieli,eikä suussasi ole porstuvaa. Ainaskaa aina...

Helmet-lukuhaaste 2019: 7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt (Tampere ja Taivalkoski).

Kirjavuosi 2018

Kirjavuoden yksityiskohdat ehtivät kummasti vuoden mittaan unohtua, joten täytyy tehdä taas kurkistus menneeseen. Vuonna 2018 luin seuraavasti:

• 47 kirjaa. Perinteisesti tavoitteena oli 50 luettua kirjaa eli jäin hieman tavoitteesta. Lisäksi kesken jäi kaksi kirjaa, jotka luen loppuun vuoden 2019 puolella.
• 13 177 sivua (Goodreadsin mukaan), lisäksi kuuntelin noin 97,5 tuntia äänikirjoja.
• 25 kotimaista ja 22 ulkomaista kirjaa.
• Kirjoittajien sukupuolijakauma oli seuraavanlainen: 27 naiskirjailijaa, 22 mieskirjailijaa.
• Faktaa 4, fiktiota 36, jotain siltä väliltä 7. Luin romaaneja, tietokirjoja (mm. elämäkerta, matkapäiväkirjoja, elokuvakirja), novelleja, autofiktiota sekä myös sarjakuvia.
• Luettujen kirjojen alkuperä vaihteli seuraavasti: kirjastosta lainattuja 28, lahjakirjoja 4, ystäviltä tai kirjablogikollegoilta saatuja 2, itse ostettuja 8, arvostelukappaleita 3 (joko minulle tarjottu tai itse pyytämäni), ilmaiskappaleita 2 (esimerkiksi kirjaston ota/tuo/vaihda-kärrystä).
• Vuoden 2018 uutuuksia: 5.
• Luin ensimmäistä kertaa kirjoja seuraavilta kirjailijoilta: Pierre Lemaitre, Joni Skiftesvik, Pirjo Puukko, Jhumpa Lahiri, Michael Cunningham, Johanna Valkama, Jennifer Vanderbes, Rosa Liksom, Emmi Itäranta, Marko Annala (hänen musiikkinsa oli ennestään tuttua), Fred Vargas, Marcia Preston, Hanna Hauru, Kyllikki Villa, Kristiina Vuori, Torgny Lindgren, Mark Cotta Vaz, Clare Mackintosh, Antti Tuomainen, John Williams, Colm Tóibín, Jaana Ala-Huissi, Mervi Heikkilä, Marina Lewycka, Timo Kangasluoma, J. P. Delaney, Jari Järvelä ja Janne Kukkonen.
• Vanhoja tuttuja puolestaan oli Kalle Päätalo, Selja Ahava, Peter Franzén, Stephen King, Tiina Konttila, Anne Muhonen, J. R. Ward, Joel Haahtela, Tove Jansson, Marko Hautala, Alice Hoffman, Joanne Harris, Jessie Burton, Charlaine Harris ja Andrew Michael Hurley.
• Luin 36 ja kuuntelin 11 äänikirjaa. Tavoitteenani vuodelle 2018 oli opetella kuuntelemaan äänikirjoja ja se onnistui. Olen nyt vahvasti äänikirjakoukussa, työmatkat sujuvat kirjoja kuunnellen.
• Osallistuin lukuhaasteisiin pitkin vuotta. Kesän kirjankansibingoon (3 bingoriviä, yhteensä 12 kirjaa), marraskuun lukuhaasteeseen (1 491 sivua), koko vuoden kestävään Helmet-lukuhaasteeseen (43/50) ja myös kirjallista maailmanvalloitusta luin eteenpäin (Intia, Namibia, Argentiina, Chile, Irlanti, Serbia, Ukraina, Venäjä).
• Lisäksi kävin kerran kuukaudessa lukupiirissä, tästä on tullut minulle todella tärkeä juttu.

Kirjavuoden top 10 näyttää tältä, kuvat toimivat linkkeinä arvioihin. Ykköseksi nousi upea kotimainen pienoisromaani, Hanna Haurun Jääkansi:

Tässä muut vuoden 2018 suosikkini satunnaisessa järjestyksessä:

   

Vuodelle 2019 tein taas lukutavoitteen 50 kirjasta. Ajattelin myös osallistua tämänkin vuoden Helmet-lukuhaasteeseen ja jatkaa kirjallista maailmanvalloitusta.

Janne Kukkonen: Voro - Kolmen kuninkaan aarre sekä vuoden 2018 Helmet-lukuhaasteen koonti

Janne Kukkonen: Voro - Kolmen kuninkaan aarre

Like, 2016

280 sivua

Luettu: 25.12.2018

Mistä: kirjastosta

Oikein hyvää uutta vuotta! Ennen uusia lukusuunnitelmia ja kiinnostavia kirjamatkoja pitää kirjoittaa vielä viimeisestä vuoden 2018 puolella lukemastani kirjasta (pari kirjaa on vielä kesken, luen ne loppuun alkaneen vuoden alussa). Lukuvuoden 2018 sai kunnian päättää kotimainen sarjakuvaromaani.

Lilja on ollut Seamuksen opissa jo useamman vuoden. Pienet varkaudet ja murtokeikat eivät enää tyydytä Liljan nälkää vaan hän haluaisi päästä näyttämään varkaiden killan Kiltamestarille kyntensä, päästä viimein hyväksytyksi killan jäseneksi, tulla mestarivarkaaksi. Kun Kiltamestari ei ole valmis antamaan Liljalle mahdollisuutta ottaa Lilja ohjat omiin käsiinsä ja varastaa tältä toimeksiannon, mutta osoittautuuko tehtävä liian suureksi Liljalle?

Lilja on mainio hahmo, pieni ja pippurinen tyttö, joka ei jää sanattomaksi isojen ja karskien rosvojen uhoamisen alla eikä edes silloin kun vastassa on kuolleita kuninkaita. Itsenäinen, rohkea ja silti hyväsydäminen tyttö on kuin raikas tuulahdus varkaiden ja vallanpitäjien miesvaltaisessa joukossa. Pikkuvarkaalla ei ole aina onni myötä, Lilja joutuu kovien paikkojen eteen, hän näkee ja kokee monia raakuuksia eikä hän aina ole yhtä nokkela kuin millaiseksi itsensä kokee vaan tulee huomaamattaan vedätetyksi. Miksi ottaa neljännes ryöstösaaliista kun saa neuvoteltua osuuden viidennekseen...

Pidin Kukkosen piirrosjäljestä. Tarinassa on hyödynnetty monenkokoisia ruutuja pienistä koko sivun kokoisiin. Kunkin osan alussa tarinaa johdatetaan eteenpäin vanhahtavalla kielellä, lyhyin runoin voroista sekä kolmesta kuninkaasta ja heidän aarteestaan. Mustavalkoinen kuvitus sopii hyvin tarinan tunnelmaan. Lilja toimii varjoissa, hän vaanii ja vilahtaa kujilta linnan muureille ja vankityrmistä hautakammioihin sulavasti ja nopeasti. Taistelujen tuoksinassa lentää veri eikä vainajiltakaan voi välttyä, mutta silti kirjassa on myös iloa ja valoa. Sarjakuvan äänimaailmassa oli ehkä tahatonta komiikkaa, ne huvittivat välillä. GHH..! KLAK, NRRSK, THWIP, THUD, TWONK, *hukk*, RAAH!

Voro ei kiinnostanut meillä pelkästään minua vaan myös villasukkalapsia. Esikoinen ehti tämän jo lukea (tykkäsi), kuopus on kysellyt useamman kerran joko hän pääsee tarttumaan kirjaan. Tarina yltyy välillä raa'aksi, joten ihan pienimmille ja taisteluihin tottumattomille lukijoille en tätä suosittelisi, mutta seikkailuista pitäville tämä on nappivalinta.


Sitaattikunniamaininnan saa:

Kai sinä tiedät, että olen VORO enkä mikään VELHO!

Helmet lukuhaaste 2018: 12. Sarjakuvaromaani

- - -

Tässä vielä listaus vuoden 2018 Helmet-lukuhaasteeseen lukemistani kirjoista. Sain luettua 43 kirjaa 50:stä, aika hyvin ensikertalaiselta ilman sen kummempia ennakkosuunnitelmia. Muutama kirja jäi ilman osumaa, ehkä saattaisin saada nekin kuitattua, mutta en jaksa enää muuttaa alkuvuoden haasteosumia.

1. Kirjassa muutetaan: Kalle Päätalo: Tammerkosken sillalla
3. Kirja aloittaa sarjan: Charlaine Harris: Kuiskauksia haudan takaa
4. Kirjan nimessä on jokin paikka: Jennifer Vanderbes: Pääsiäissaari
5. Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit: Rosa Liksom: Hytti nro 6
6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa: Kyllikki Villa: Pakomatkalla - Toinen lokikirja
7. Kirja tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan: Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
10. Ystävän tai perheenjäsenen sinulle valitsema kirja: Fred Vargas: Jalattomat, elottomat
11. Kirjassa käy hyvin: Tiina Konttila & Anne Muhonen: Sirkus Rinkeli 2 - Suuri taikajahti
12. Sarjakuvaromaani: Janne Kukkonen: Voro - Kolmen kuninkaan aarre
14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan: Jhumpa Lahiri: Kaima
15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja: Joanne Harris: Appelsiinin tuoksu
16. Kirjassa luetaan kirjaa: Pierre Lemaitre: Irène
17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa: Clare Mackintosh: Annoin sinun mennä
18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä: Mark Cotta Vaz: Twilight: Uusikuu - virallinen kuvitettu elokuvaopas
19. Kirja käsittelee vanhemmuutta: Johanna Valkama: Linnavuoren tuuli
20. Taiteilijaelämäkerta: Timo Kangasluoma: Marco Hietala - Ruostumaton
21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi: Torgny Lindgren: Pylssy
22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin: Peter Franzén: Samoilla silmillä
23. Kirjassa on mukana meri: Tove Jansson: Muumipappa ja meri
24. Surullinen kirja: Hanna Hauru: Jääkansi
25. Novellikokoelma: Pirjo Puukko: Mutkanlukutaito
26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt: J. R. Ward: Vapautettu rakastaja
27. Kirjassa on sateenkaariperhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta: Michael Cunningham: Tunnit
28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä: J. R. Ward: Minun rakastajani
29. Kirjassa on lohikäärme: J. R. Ward: Uudestisyntynyt rakastaja
30. Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan: John Williams: Stoner
31. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa: Marko Hautala: Kuokkamummo
32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan: Kalle Päätalo: Pohjalta ponnistaen
33. Selviytymistarina: Alice Hoffman: Punainen puutarha
34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta: Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa
36. Runo on kirjassa tärkeässä roolissa: Johanna Valkama: Itämeren Auri
38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo: Peter Franzén: Särkyneen pyörän karjatila
39. Kirja on maahanmuuttajan kirjoittama: Marina Lewycka: Traktorien lyhyt historia ukrainaksi
40. Kirjassa on lemmikkieläin: Marko Annala: Värityskirja
41. Valitse kirja sattumanvaraisesti: Marcia Preston: Perhosten talo
42. Kirjan nimessä on adjektiivi: Joni Skiftesvik: Valkoinen Toyota vei vaimoni
43. Suomalainen kirja, joka on käännetty jollekin toiselle kielelle: Joel Haahtela: Perhoskerääjä
44. Kirja liittyy johonkin peliin: Stephen King: Viimeinen vartio
46. Kirjan nimessä on vain yksi sana: Kristiina Vuori: Siipirikko
47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta: Jari Järvelä: Kosken kahta puolta
48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö: Kyllikki Villa: Vanhan rouvan lokikirja
49. Vuonna 2018 julkaistu kirja: Jessie Burton: Muusa
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja: Antti Tuomainen: Mies joka kuoli

Lukematta jäi siis seuraavat kohdat:

2. Kotimainen runokirja

8. Balttilaisen kirjailijan kirjoittama kirja
9. Kirjan kansi on yksivärinen

13. Kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa

35. Entisen itäblokin maasta kertova kirja

37. Kirjailijalla on sama nimi kuin perheenjäsenelläsi

45. Palkittu tietokirja