Fred Vargas: Sinisten ympyröiden mies

Fred Vargas: Sinisten ympyröiden mies

 (Komisario Adamsberg #1)

Gummerus, 2007

301 sivua

Suomentanut: Marja Luoma

(L´Homme aux cercles bleus, 1996)

Luettu: 10.1.2020

Mistä: kirjastosta

Aloitin Komisario Adamsbergiin tutustumisen tapojeni vastaisesti keskeltä sarjaa. Ensitapaaminen vakuutti ja päätin tutustua häneen paremmin ja tällä kertaa ensimmäisestä osasta alkaen.

Pariisin viidennen kaupunginosan poliisipiiri on hiljattain saanut uudeksi komisarioksi 45-vuotiaan Jean-Baptiste Adamsbergin. Pian uudessa työssä aloitettuaan Adamsbergin huomio kiinnittyy pariisilaisia puhuttavaan ilmiöön, Pariisin kaduille nimittäin on alkanut ilmestyä sinisellä liidulla piirrettyjä ympyröitä, joiden keskelle on asetettu erilaisia esineitä. Ympyrät tuntuvat ilmestyvän sattumanvaraisesti ilman mitään muuta yhteistä tekijää kuin se, että ympyrän keskellä on aina joku esine ja ympyrän ulkopuolella on aina sama, kauniilla käsialalla kirjoitettu lause: ´Viekas Victor, lurjus kuriton, miks' paikkas' ulkona on?´. Adamsberg on varma, että juttu paisuu ja pian yhdestä ympyrästä löytyy ruumis. Adamsberg ryhtyy tutkimaan tapausta yhdessä ylikonstaapeli Adrien Danglardin kanssa.

Adamsberg on tumma, pieni ja vanttera. Hän on varsinainen persoona, omalaatuinen ja hajamielinen, hän vetäytyy välillä syrjään ja uppoutuu omiin ajatuksiinsa, hän yllättää kollegansa milloin häipymällä yhtäkkiä omille teilleen, milloin erikoisilla tokaisuillaan. Myös Adamsbergin oikeaksi kädeksi muodostuva ylikonstaapeli Adrien Danglard on kiinnostava tuttavuus. Hän on viiden lapsen yksinhuoltaja, hän ei oikein kestä nähdä ruumiita ja hän on viinaan (etenkin valkoviiniin) menevä eikä häneen siksi voi luottaa iltapäivisin. Tarinassa on myös muita herkullisia hahmoja kuten ohikulkijoita tarkkaileva, jaksojen mukaan elävä syvänmerentutkija Mathilde Forestier vuokralaisineen.

Tarina keskittyy vahvasti Adamsbergiin ja Danglardiin tutustumiseen, mutta sinisten ympyröiden piirtäjän tapaus kulkee sujuvasti rinnalla. Tapauksen ratkaisu tuntuu ikään kuin vain tupsahtavan esiin ilman, että Adamsbergin pään sisälle pääsisi kurkistamaan ja seuraamaan johtolankoja ja rikoksen selvittelyn prosessia kovin syvällisesti. Lopussa tapausta käydään vielä läpi ja langanpätkät solmitaan. Murhista huolimatta tarina ei vaivu tunnelmaltaan liian synkäksi vaan mukana on sopivasti huumoria ja omalaatuisia henkilöitä. Sinisten ympyröiden mies ei ehkä jää pitkäksi aikaa mieleen, mutta se on viihdyttävä välipala. Ja tietysti lisäpisteet Pariisista!

Sitaattikunniamaininan saa:

– En voi oikein hyvin tänä iltana, Adamsberg selitti. – Kuolema kävelee edestakaisin pääkopassani.

Osallistun jälleen Pohjoiseen lukuhaasteeseen, jonka etenemistä päivitän Keskeneräiset haasteet -välilehdelle. Tällä kirjalla rastitan kohdan 13. Kirja, jossa käydään kirjastossa, antikvariaatissa tai kirjakaupassa (Adamsberg käy kirjastossa kerran, mutta sehän riittää).

Helmet-lukuhaaste 2020: 6. Kirjan nimi alkaa ja päättyy samalla kirjaimella. Sopii myös kohtaan 7. Kirjassa rikotaan lakia.

Stephanie Garber: Valenda

Stephanie Garber: Valenda

(Caraval #2)

WSOY, 2018

376 sivua

Suomentanut: Kaisa Kattelus

(Legendary, 2018)

Luettu: 2.1.2020

Mistä: lahja

Sarjan ensimmäinen osa oli niin vetävä, että en ymmärrä miten saatoin jättää jatko-osan odottamaan kokonaiseksi vuodeksi kirjahyllyyn. Nyt unohdus on paikattu ja jatkokin jo pedattu, sarjan kolmas osa on nimittäin ilmestynyt viime syksynä ja tilasin kirjan verkkokaupasta (yhdessä Stephen Kingin uusimman kanssa, oi tätä kirjaonnea!).

Edellinen Caraval, mestari Legendin järestämä salaperäinen esitys tai paremminkin peli, on vasta päättynyt kun yllättäen heti sen perään järjestetään seuraava peli keisarinna Elantinen 75-vuotispäivän kunniaksi. Osallistujat kutsutaan Meridiaanin keisarikunnan pääkaupunkiin Valendaan, Kohtaloiden kaupunkiin. Edellisestä pelistä hengissä selvinneet Dragnan sisaret Scarlett ja Donatella matkaavat Valendaan, mutta tällä kertaa peliin osallistuu sisaruksista vanhempi, Tella, jonka tavoitteena on selvittää Legendin henkilöllisyys saadakseen tietoja äidistään. Nytkään kyse ei ole pelkästä huvituksesta vaan pelissä on paitsi Tellan elämä myös Tellan ja Scarlettin seitsemän vuotta sitten kadonneen äidin sekä myös itsensä Legendin ja koko Caravalin kohtalo.

     Ompelijatar pudisti päätään ja mutisi taas jotain sen suuntaista, ettei Tella ymmärtänyt yhtään, millaisessa pelissä oli mukana.
     Tella kuitenkin tiesi täsmälleen, millaisessa pelissä oli mukana: sellaisessa, joka tuhoaisi hänet ja hänelle rakkaat ihmiset, jos hän ei voittaisi sitä. 

Samalla kun peli vaihtuu Caravalista Valendaan vaihtuu myös kertoja tässä sarjan toisessa osassa Tellaan. Vaihdos tuntui toimivalta ja oli kiinnostavaa päästä näkemään erinäisiä asioita Tellan näkökulmasta. Garber on luonut molemmille sisaruksille omalta kuulostavat äänet (toisin kuin esimerkiksi vasta lukemassanni Bragin Sumussa, jossa kertojien samanäänisyys ärsytti todella paljon). Tarinaan tulee mukaan uusia hahmoja ja varsinkin Kohtalot ovat kiinnostavia tapauksia.

Valenda osoittautui loistavaksi tarinaksi, ehkä vielä aloitusosaa paremmaksi. Heti alusta asti tarina veti kuin häkä. Garberin kuvaus on värikästä, runsasta ja täyteläistä, siinä on taikaa niin kuin Legendin pelissä. Aisteja hivelevät kuvaukset tuovat hetkittäin mieleen Joanne Harrisin Pieni suklaapuoti -romaanin jatko-osineen ja edelleen myös Erin Morgensternin Yösirkuksen. Tarinassa on vauhtia, jännitystä, romantiikkaa, salaisuuksia ja valintoja, kaikkea sopivassa suhteessa. Pelin edetessä ja Legendin henkilöllisyyttä arvuutellessa Garber pyörittää lukijaa miten haluaa ja tarinan tunnelma pysyy tiiviinä loppuun saakka eivätkä salaisuudet paljastu ennen aikojaan. Kirjaa ei meinannut malttaa laskea käsistä, olisin halunnut ahmaista sen kerralla alusta loppuun. Miten mahtava aloitus uudelle kirjavuodelle!

Tulisi jo se kirjapaketti...

Sitaattikunniamaininnan saa:

Ilma maistui ihmeiltä. Se oli kuin karamelliin kastettuja, sokeriseittiin takertuneita perhosensiipiä, kuin onnella kuorrutettuja juopuneita persikoita.

Osallistun jälleen Helmet-lukuhaasteeseen, jonka etenemistä päivitän Keskeneräiset haasteet -välilehdelle. Valendalla rastitan kohdan 44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa. Kirja sopii myös kohtaan 30. Kirjassa pelastetaan ihminen.

Kirjavuosi 2019

 

Vuoden vaihduttua tekee mieli katsoa myös hieman taaksepäin eli on aika päästää listaintoilija irti ja tehdä perinteinen kooste päättyneestä kirjavuodesta. Tässä kirjavuosi 2019 tiivistettynä, luin:

• 38 kirjaa. Olen useampana vuonna pitänyt tavoitteena 50 kirjaa, näin kauas tavoitteesta en ole jäänyt pitkään aikaan.

• 32 perinteistä painettua kirjaa ja 6 äänikirjaa.

• 14 345 sivua (Goodreadsin mukaan), äänikirjoja kuuntelin noin 61,5 tuntia sekä yhden 9 cd-levyä sisältävän kirjan (en löytänyt kestoa enkä tullut laittaneeksi ylös kuunneltua aikaa).

• 16 kotimaista ja 22 ulkomaista kirjaa.

• 21 naisten ja 17 miesten kirjoittamaa kirjaa.

• 4 faktaa, 29 fiktiota ja 5 jonnekin näiden välille sijoittuvaa teosta.

• 23 kirjastosta lainattua, 4 lahjana saatua, 6 omaa ostosta, 2 kustantajan lähettämää ennakkokappaletta, 1 pyytämääni arvostelukappaletta, 2 ilmaiskappaletta.

• uutuuskirjoja eli vuonna 2019 julkaistuja kirjoja 4 kappaletta. Eniten luin vuonna 2018 julkaistuja kirjoja, joita oli 14. Muut lukemani kirjat on julkaistu vuosina 1984-2017.

• minulle uusia tuttavuuksia oli Gabrielle Zevin, Owen King, Minna Maijala, Mohsin Hamid, Olli Lindholm, Ilpo Rantanen, Gin Phillips, Tapio Koivukari, Elena Ferrante, Terhi Tarkiainen, Risto Isomäki, Mariette Lindstein, C. J. Tudor, Jari Korkki, Sanna Hukkanen, Inkeri Aula, Niina Repo, Antti Halme, Katja Kettu, Meeri Koutaniemi, Maria Seppälä, Clare Mackintosh, Louise Penny, Elizabeth Strout ja Steinar Bragi.

• vanhoja tuttuja taas oli Kalle Päätalo, Pierre Lemaitre, Stephen King, Gillian Philip, J. R. Ward, Alexander McCall Smith, Matti Rämö, Laurent Gaudé, Jennifer Clement, J. K. Rowling (aeb eli aikaan ennen blogia), Johanna Valkama ja Joanne Harris.

• Lukuhaasteissa jatkoin kirjallista maailmanvalloitusta, jossa valloitin Vietnamin, Färsaaret, Islannin, Italian ja Kanadan. Vuoden mittaan luin Helmet 2019 -lukuhaasteeseen 32/50 kirjaa ja Pohjoinen lukuhaaste 2019 -lukuhaasteeseen 17/25 kirjaa. Pohjoisen lukuhaasteen minihaasteeseen, kesäbingoon, luin 9 kirjaa eli sain bingoruudukon täyteen. Osallistuin myös Oksan hyllyltä -blogin kesäiseen kirjankansibingoon, sain rastitettua 13 ruutua ja täyteen tuli 2 bingoriviä. Olin mukana myös marraskuun lukuhaasteessa, johon luin 1232/900 sivua. Näistä haasteista löytyy tarkempaa tietoa Suoritetut haasteet -välilehdeltä ja edelleen jatkuva kirjallinen maailmanvalloitus puolestaan löytyy Keskeneräiset haasteet -välilehdeltä.

• Lisäksi osallistuin kirjaston lukupiiriin, kävin kuuntelemassa Joni Skiftesvikiä ja Karoliina Timosta sekä juhlistin Kalle Päätalon juhlavuotta (kuuntelemalla ääneenluettuja otteita Päätalon tuotannosta sekä haitarilla soitettuja Kallen suosikkikappaleita, seuraamalla Päätalo-tietovisaa ja lukemalla Päätalon Iijoki-sarjaa). Toteutin myös pitkäaikaisen haaveen seinän kokoisesta kirjahyllystä.

Tässä vielä kirjavuoteni suosikit, kuvat toimivat linkkeinä arvioihin. Ykköseksi nousi Jennifer Clementinupea ja vahva Rakkaudesta aseisiin.
 

Vuoden 2019 Top 10 -listalleni mahtuivat myös seuraavat kirjat, satunnaisessa järjestyksessä:

   

 

   

10 parhaan kirjan valinta oli yllättävän vaikeaa siksi, että jouduin jättämään listalta pois hyviä kirjoja kuten Kalle Päätalon Iijoki-sarjaa, Elena Ferranten Napoli-sarjan aloitusosan, Olli Lindholmin ja Ilpo Rantasen Yhden Yön tarinan sekä Sanna Hukkasen ja Inkeri Aulan Metsänpeiton. Top 10 -lista onkin hetken tuote, se saattaisi näyttää erilaiselta vaikkapa viikko sitten tai kuukauden päästä katsottuna.

Vuodelle 2020 asetin taas saman 50 luetun kirjan tavoitteen. Aion myös osallistua rennolla otteella lukuhaasteisiin, jatkan kirjallista maailmanvalloitusta ja aloitan ainakin Helmet 2020- sekä Pohjoinen lukuhaaste 2020 -lukuhaasteet.

Oikein hyvää alkanutta vuotta, toivottavasti vuoteen mahtuu paljon hienoja lukuelämyksiä!