Sivut

07 elokuuta 2013

Michael Ende: Tarina vailla loppua

Ennen kuin pääsen kirjoittamaan arviot kirjoista, jotka luin lukumaratonilla on kirjoitettava sana jos toinenkin maratonia edeltävänä päivänä loppuun lukemastani kirjasta. Varoituksen paikka, teksti saattaa sisältää rönsyilevää kerrontaa ja roppakaupalla hehkutusta. Lukeminen omalla vastuulla!




Michael Ende: Tarina vailla loppua
Otava, 2007
492 sivua
Suomentanut: Marja Kyrö
(Die unendliche Geschichte, 1979)
Luettu: 31.7.2013
Mistä: oma ostos


Michael Enden kirjoittama Tarina vailla loppua on yksi lapsuuteni suursuosikkeja, tosin Päättymätön tarina -nimisenä elokuvaversiona. Muistan kuin eilisen päivän sen tunteen, jonka vallassa elokuvaa lapsena katsoin. Siinä oli hämmästystä, ihastusta ja jotain selittämätöntä paloa uutta ja erikoista kohtaan. Elokuva oli siis ensimmäisiä kosketuksiani fantasian pariin (en edelleenkään ymmärrä, miksi silti kuvittelin pitkään ettei kyseinen genre ole minun juttuni, outo minä). Olen jo pitkään halunnut lukea kirjan ja kun viimein löysin huuto.netistä käytetyn, hyväkuntoisen kovakantisen kirjan olin muutamaa klikkausta myöhemmin sen onnellinen omistaja. Kirja nousi keikkuvan lukupinoni huipulle ja nyt tiedän kirjan toimivan myös luettuna.

     Bastian tajusi tuijottaneensa koko ajan kirjaa, jota herra Koreander oli äsken pitänyt kädessään ja joka nyt oli jäänyt nojatuoliin. Hän ei saanut silmiään irti kirjasta. Siitä lähti ikään kuin jonkinlaista vastustamatonta vetovoimaa.
     Bastian astui lähemmäs, ojensi varovasti kätensä ja kosketti kirjaa - ja samassa silmänräpäyksessä jokin hänen sisällään sanoi "klik!", aivan kuin ansa olisi lauennut. Bastian tajusi hämärästi, että jotakin peruuttamatonta oli tapahtunut, jotakin joka veisi vääjäämättömästi määrättyyn suuntaan.

Bastian Baltasar Bux, noin kymmenvuotias pieni ja pullea poika pakenee kiusaajiaan antikvariaattiin, joutuu kaupan omistajan läksyttämäksi ja tulee lopulta varastaneeksi vastustamattomannäköisen kirjan. Rikoksen tehtyään Bastian hiipii kirja kainalossaan koulunsa ullakolle. Miettiessään yksin tekoaan hän silmäilee kirjaa ja alkaa lukea sitä, Tarinaa vailla loppua, kirjaa, joka kertoo tyhjyyden uhkaamasta Fantaasian valtakunnasta. Bastian lukee mitä ihmeellisimmistä olioista ja uskomattomista paikoista, Atréjusta, Fuhhuurista ja heidän matkastaan.

Mitä pidemmälle tarina etenee sitä lähemmäs kaksi maailmaa tulee toisiaan kunnes Bastian huomaa kuuluvansa tarinaan ja olevansa Fantaasiassa. Bastianin harteille langetetaan tehtävä, Ikuisen Lapsuuden Valtiattaren uudelleennimeäminen, joka onnistuessaan pelastaa koko Fantaasian valtakunnan. Nimeäminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista,sillä vain oikea nimi antaa kaikille olennoille ja esineille niiden todellisen hahmon. Väärä nimi tekee kaiken epätodeksi. Aivan niin kuin valhe. Bastiania odottaa kuitenkin vielä toinen ja vaikeampi tehtävä - itsensä pelastaminen.

Voi minkä maailman Ende onkaan luonut! Fantaasian rajaton valtakunta on erittäin monitahoinen ja laaja kaikin tavoin, sekä ympäristöltään että kansaltaan. On Hopeavuoret, Surujen Suot, Kalman Kukkulat ja Amarganthin hopeakaupunki, muutamia mainitakseni. On kalliokalvajien heimoon kuuluvia kivisiä jättiläisiä, virvatulia, lepakoilla ratsastavia karvaisia painajaisia, villivaimoja (ei selvinnyt sen kummemmin mitä ne ovat), peikkoja, valkoinen onnea symboloiva lohikäärme, vaaleanpunainen ja -sininen elefantti (tokihan minun on tuollaiset mainittava). Fantaasian valtakunnan olemassaolo ei sekään ole itsestäänselvyys vaan sääntöjen sanelemaa.

Ende on kietonut upeaan, sadunhohtoiseen maailmaansa sellaisia aiheita, jotka eivät välttämättä avaudu samalla tavalla lapsi- kuin aikuislukijalle. Muistan tuon pelottavan, alati leviävän tyhjyyden vieneen lapsena huomioni kun taas nyt aikuisena kiinnitin enemmän huomiota ystävyyteen, rohkeuteen, valintoihin ja vallankäyttöön. Mahdoinkohan pysähtyä lapsena miettimään miten maailman kaikki tarinat koostuvat periaatteessa vain kahdestakymmenestäkahdeksasta kirjaimesta (*) tai sitä mitä kirjassa oikein tapahtuu niin kauan kuin se vielä on kiinni. Syvälliseksi menee. Olen ihastellut aiemmin Tove Janssonin taitoa saada (muumi)tarinat toimimaan sekä lapsi- että aikuislukijalle, sama taito on myös Endellä!

Täytyy vielä kehua kirjaa esineenä. Kirjan teksti on painettu kahdella värillä, punaisella ja sinisellä (tekstissä mainitaan sinivihreä, mutta väittäisin sitä siitä huolimatta siniseksi) ja väristä selviää kumman maailman tapahtumia kulloinkin kuvataan. Jokainen luku alkaa kauniilla ja erikoisella alkukirjaimella ja alkukirjaimet ovat aakkosjärjestyksessä, lukuja on siis saman verran kuin kirjaimia (*). Tekstin sininen ja punainen toistuvat vielä kansipapereiden alta löytyvästä kannesta (sininen) ja lukunauhasta (punainen). Kannessa on mitäpä muuta kuin toistensa hännistä kiinni pitävät käärmeet, jotka löytyvät myös Bastianin varastaman kirjan kannesta. Kirja kirjassa kertakaikkiaan!

Jos jollekin jäi tämän sanatulvan jälkeen epäselväksi mielipiteeni kirjasta, niin selvennettäköön se tässä: pidin kirjasta valtavan paljon! Kieltämättä arvioni (tai ainakin sen kirjoittaminen järkevään muotoon) tuntuu yhtä sekavalta kuin Slamuffien (eli koi-klovnien eli entisen Acharai-väen) puhetulva:

     "Minä olen teidän hyväntekijänne!" Bastian kiljui.
     Siitäkös puhkesi suorastaan naurettava tohina koi-klovnien parvessa, sana kulki suusta suuhun ja lopulta nuo lukemattomat pikku olennot, jotka tähän saakka olivat olleet hajallaan ympäri laaksonpohjukkaa, mönkivät ja lentää lepattivat yhdeksi sykkyräksi Bastianin ympärille ja kiljuivat toistensa suuhun: "Kuulittekos tuota? Ymmärsittekös, mitä se sanoi? Se on meidän tevänhykijä! Nastiban Baltebux! Ei kun Buxian Hykintevijä! Lorua, sen nimi on Tarasus Buxivol! Ei kun Baldrian Hix! Ja pyhx! Babeliini pykintekijä! Nix-nax! Puxpax! Pöx!"
     Koko seurakunta näytti olevan ihastuksesta vallan suunniltaan. Siinä puristettiin käsiä, nostettiin hattuja ja taputettiin hartioita ja vatsoja, niin että mahtavat tomupilvet pöllähtelivät.
     "Mitä onnenpekkoja me ollaankaan!" olennot huusivat. "Eläköön meidän Buxiniekka, Sansibar Bastihyvä!"

Niinpä, eläköön Bastian Baltasar Bux! Eläköön Fuhhuur ja Atréju! Elääköön Artax (jonka vuoksi taisin hieman kyynelehtiä sekä lapsena että nyt)! Eläköön Michael Ende ja Tarina vailla loppua! Eläköön huuto.net! Ja vielä kerran eläköön kirjasto, josta löytyi elokuvat dvd:nä! Niitä ei ollutkaan kaksi osaa kuten muistelin vaan neljä, ilmeisesti olen nähnyt elokuvasta vain osan. Luvassa on siis elokuvailt(oj)a. Morre ilmaisi asian arvioissaan enemmän kuin osuvasti: Jos et ole lukenut tätä teosta, niin kipin kapin pois koneelta ja kirja käteen!


Sitaattikunniamaininnan saa lause (en voi tähän lähes koko kirjaa siteerata), joka sopii elämänohjeeksi kunhan sen mieltää samalla tavalla kuin kirjassa:

TEE MITÄ TODELLA TAHDOT


Rumpujen pärinää (edellisen hehkutuksen lisäksi)! 10 klassikkoa -haaste on nyt osaltani suoritettu (10/10). Samalla nytkähti myös TBR100 -listani lukeminen eteenpäin (12/100).


16 kommenttia:

  1. Oi Tarina vailla loppua on ihana. ♥ Haluaisin kirjan omaankin hyllyyn, koska äidin kirjahyllystä sen luin useampaan kertaan. Oletko lukenut muita Michael Enden kirjoja? Minusta Momo ja Mielinkielinliemi ovat myös hyviä. Momon luulisin aikavarkaineen sopivan hyvin aikuiseenkin makuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annami, niin on <3 Toivottavasti löydät kirjan jostakin. Pokkariversiona on tätä näkynyt myynnissä useamman kerran, mutta onneksi maltoin odottaa ja sain lopulta kovakantisen version omakseni. En ole lukenut muita Enden kirjoja, mutta aion kyllä :)

      Poista
  2. Tulin iloiseksi tästä. Tarina vailla loppua on yksi lapsuuteni suurimmista lukukokemuksista. Joskus kerroinkin blogissani, että tapasin lukea kirjaa monena vuonna itsenäisyyspäivän aikoihin ja luin kirjan uudelleen aikuisena muutama vuosi sitten. Hieno, moniulotteinen fantasia.

    Annamin suosittelema Momo on myös hyvä.

    Ja kirja on tosiaankin kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kiva kuulla <3 Kävinkin lukemassa tuon sinun itsenäisyyspäivän postauksen uudelleen, sinulla on (ollut) ihana perinne!

      Momo täytyy siis ottaa luettavien listalle :)

      Poista
  3. Päättymätön tarina oli yksi lempielokuviani pienenä! Vieläkin mielessä pyörivät söpö Falkor ja kohtaus, jossa hevosparka uppoaa suohon. Jos kirjan jostain löydän, niin varmasti luen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, elokuva on ihana <3 En ole ihan varma lainasinko kirjasta sen "oikean alkuperäisen" filmatisoinnin, saattoi kyllä olla joku uusi versio :/ Jos on eri versio niin toivottavasti on yhtä ihana kuin se vanha... Apua, en yhtäkkiä muista kuka oli Falkor! Olikohan sitä/häntä kirjassa... Artaxin kohtalo oli kamalaa katsottavaa :´( Toivottavasti törmäät kirjaan ja luet sen :)

      Poista
  4. Voi mahtavuutta! (Hienoa kynsilakkaa, btw.)Päättymätön tarina oli myös minun lapsuuden WOW-kokemuksia; olisin melkein voinut itse kirjottaa nuo samat lauseet, jotka olet naputellut alkuun. Olen halunnut jo pitkään nähdä tuon elokuvan uudelleen, en ole sitä aikuisena nähnytkään. Ja kirja, voi että, olen senkin halunnut lukea vaikka kuinka kauan, mutta aina se on unohtunut jonnekin taka-alalle. Kiitos kaunis kun muistutit tämän ihanan kirjan olemassaolosta, yritän saada sen luvun alle, varsinkin näiden sinun kehujesi jälkeen en malta odottaa. (Tuoreessa muistissani ihanat Narniat, joita olen jotenkin jäänyt kaipailemaan, vaikkei lukemisesta ole kuin reilu kuukausi.) =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, niinpä :) (Kynsilakka oli joku Lumenen lakoista, se on nyt näemmä mystisesti kadonnut.) Hih, välissä näinkin päin, että minä muistutan sinua jostain luettavasta kirjasta ;) Hieman hirvittää katsoa tuo elokuva, kuten Marialle tuossa aiemmin sanoin se ei välttämättä olekaan Se Oikea Versio vaan uudempi. Entä jos se on aivan surkea???

      Oijoi, Narnia-tiiliskivi odottaa minulla vielä lukemistaan...

      Poista
  5. Ihanaa haltioitumista! Minä en ole tätä lukenut, mutta taitaa löytyä vanhempien luota siskon jättämänä... En ole koskaan edes avannut kirjaa, mutta tähänhän kannattaisi tutustua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Luru :) Toivottavasti tartut kirjaan, suosittelen erittäin lämpimästi!

      Poista
  6. Anna Maria, kirja jää ehdottomasti oman hyllyn aarteeksi <3

    Tarkoititko Entisten keisarien kaupunkia? Se oli tosiaan surullinen ja hyytävä paikka. Onneksi ei saanut Bastianista uutta asukasta ;)

    VastaaPoista
  7. Ei mikään ihme, kirjassa oli niin paljon paikkoja, että kuka niitä voi kaikkia muistaa :) Minunkin piti käydä tarkistamassa tuo nimi vaikka olin juuri kirjan lukenut :D

    VastaaPoista
  8. Tämä on yksi minun nuoruuden lempikirjoja, jonka olen lukenut monen monituista kertaa. Ende on kyllä luonut lumoavan fantasia maailman. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aletheia, minä luen tämän varmasti toisen ja useammankin kerran <3

      Poista
  9. Kirja odottaa lukemista. Syystä, että minun silmilleni tuo punainen teksti on tosi inhaa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pyry Kyrö, kieltämättä tuohon punaiseen (ja myös siniseen) tekstiin kesti hetken aikaa tottua. Toivottavasti punainen teksti ei osoittaudu mahdottomaksi lukemisen kannalta :)

      Poista