Ville Tietäväinen: Näkymättömät kädet
WSOY, 2011
216 sivua
Tämän vuoden tavoitteenani on laajentaa lukemistani, poistua välillä mukavuusalueelta ja tutustua vähemmän lukemaani kirjallisuuteen. Kun Satun luetut -blogissa pyörähti jälleen käyntiin minihaastesarja aloitusaiheena sarjakuvat, päätin vihdoin hakea luettavakseni paljon bloginäkyvyyttä saaneen Ville Tietäväisen Näkymättömät kädet.
Sarjakuva-albumin päähenkilö on köyhä marokkolainen Rashid, joka yrittää elättää perhettään huonohkolla menestyksellä. Kun Rashid saa mahdollisuuden lähteä tienaamaan rahaa Eurooppaan, hän päättää tarttua tilaisuuteen ja lähtee etsimään uutta suuntaa elämälleen.
Näkymättömät kädet vaatii ehdottomasti tietynlaiset puitteet lukemiselle, eli riittävästi valaistusta ja rauhallisen lukupaikan. Lasten lähellä tätä albumia ei kannata lukea, sen verran "levotonta" kuvitus välillä on. Väritys on hyvin synkkää ja tummaa liikkuen lähinnä ruskean, harmaan ja mustan sävyissä.
Näkymättömät kädet vaatii ehdottomasti tietynlaiset puitteet lukemiselle, eli riittävästi valaistusta ja rauhallisen lukupaikan. Lasten lähellä tätä albumia ei kannata lukea, sen verran "levotonta" kuvitus välillä on. Väritys on hyvin synkkää ja tummaa liikkuen lähinnä ruskean, harmaan ja mustan sävyissä.
Sarjakuvan mielenkiintoisesta aiheesta huolimatta en oikein ihastunut. En tiedä oliko syynä aiemmin mainitsemani synkkä ja yksityiskohtainen kuvitus vai rönsyilevä puhe taustalauluineen, -rukouksineen (?) ja äännähdyksineen, mutta hieman kylmäksi se kuitenkin jätti. Tietäväinen on selvästi tehnyt taustatyönsä, mutta odotin kuitenkin selkeämpää tarinaa ilman dialogiin jääviä "aukkoja". Myös piirrosjälki on sinänsä hyvää, mutta väritys teki lukemisesta raskasta. Ehkä mielipiteeseeni vaikuttaa se, että en ole tottunut lukemaan tämänkaltaisia sarjakuva-albumeja.
Jotain vaikutusta albumilla silti oli, sen lisäksi että loppu pysäytti minut täysin. Mietin vihannestiskillä kaksi kertaa mitä valitsen.
... Teette työt, joihin eurooppalaiset eivät suostu. Seutu kuhisee työttömiä, mutta vain te jaksatte kasvihuoneilla. Teidän ja kanssaveljienne kasvattamat hedelmät ja vihannekset täyttävät Euroopan markettien hyllyt... Te olette perusta taloudelle, jota EU tukee miljardeilla! Yli 16 000 jalkapallokentän kokoista kasvihuonetta näkyvät kuuhun asti!
Satun minihaaste 1/12: Sarjakuvat
Kirjallinen maailmanvalloitus: Espanja
Kirjallinen maailmanvalloitus: Espanja
Minun mielestäni ehkä tärkeimpiä tämän sarjakuvan ansioita on, että vaikka siitä ei niin pitäisikään niin se pysähdyttää: espanjalaisten tomaattien näkemisessä on ihan uusi sävynsä.
VastaaPoistaKiva että kuitenkin lähdit matkalle mukavuusalueen toiselle puolen :)
Minäkään en tähän rakastunut. Luulin jo, että vika on yksin minussa, mutta ehkä ei sittenkään, koska sinäkään et hirveästi ihastunut.
VastaaPoistamä luin tänä kanssa enkä oo saanu tuotua blogiin juurikin samoista syistä, eli tää oli minulle vähän liian synkkä ja tumma ja raskas.
VastaaPoistaOlen jo muiden kommenttien perusteella, vielä kirjaa itse lukematta alkanut vältellä espanjalaisia tomaatteja.
VastaaPoistaHarmi ettet lumoutunut, vaikka toisaalta sen oman odottavan lukukokemukseni vuoksi olenkin iloinen siitä että näitä vähemmän hehkuttavia arvioitakin on ilmaantunut. Jos vaikka pysyisivät ne omat odotukset paremmin maan pinnalla! :)
Minäkään en juuri lue sarjakuvia ja mietin, että miksi. Tietäväisen kirjasta olen lukenut paljon ja innostunutkin siitä, mutta silti jonkinlainen sarjakuvaan tarttumisen vaikeus vaivaa minua. Äh.
VastaaPoista(Espanjalaisia tomaatteja olen onneksi vältellyt jo aika kauan. :))
Minä aloin viime vuonna tutustua vähän muihinkin sarjakuviin kuin vain johonkin " Viivi ja Wagner...Baby blues jms"-osaston sarjiksiin ;)
VastaaPoistaTämän lukemista olen miettinyt ja luulen, että synkkyydestä huolimatta haluan tämän kyllä lukea.
Linnea/pigeonnaire:
VastaaPoistaOlen ihan samaa mieltä. Sarjakuva teki siis tehtävänsä. Mukavuusalueen rajojenvenyttämisprojekti jatkukoon! Jos sitä seuraavaksi saisi luettua vaikka runoja...
Maija:
Minuakin vähän ihmetytti kun suurin osa oli hehkuttanut tätä ja itse kuitenkin petyin. Meillä taitaa olla aika samanlainen kirjamaku.
anni.M:
Jopa alkoi ei-ihastuneita löytymään ;) Synkkä, tumma ja raskas kuvaa Näkymättömiä käsiä hyvin. Täytyy ensi kerralla sarjakuvia lainatessa katsoa myös kansien sisälle, nyt valitsin ihan vain blogisavujen perusteella ilman tarkempaa kurkkailua kuvitukseen.
Satu:
Kiva jos voin tasapainottaa ennakko-odotuksia ;) Mukavampihan se on aloittaa lukeminen vähän kuin puhtaalta pöydältä...
Katja/Lumiomena:
Minäkään en ole ennen lukenut sarjakuvaromaania (olikohan Näkymättömät kädet sellainen vai kuvittelenko vain...), mutta haluan jatkossakin laajentaa sarjakuvatietämystäni. Ei lyhyissä strippisarjakuvissa ole mitään vikaa, mutta tietääpähän mitä muutakin on tarjolla.
Susa:
Minäkin luen enimmäkseen strippisarjakuvia, mutta kuten juuri Katjalle mainitsin, haluan tutustua myös vähän pidempiin sarjakuviin. Viivi & Wagner, Kiroileva siili, Karvinen ja kumppanit ovat edelleen sarjakuvien parhautta minulle :)
Tämä oli ensimmäinen ei niin ihastunut arvio Tietäväisen kirjasta. Kiitos! On mukava saada erilaisia näkökulmia! Haluan lukea tämän ehdottomasti, ja uskon, että tämä on minun kirjani. Olen synkkä ja tumma ;-D...
VastaaPoistaMinustakin on kiva lukea ei-niin-ihastunut arvio, vaikka itse tykkäsinkin. Tuon huomiosi synkkyydestä ja aukoista voin itsekin allekirjoittaa, vaikka loppujen lopuksi en niistä niin piitannut. :)
VastaaPoistaPaula:
VastaaPoistaKiitos, kai :D Totta puhuen itsekin ilahdun (kieroutuneesti?) kun paljon hehkutettu kirja saaa negatiivisiakin kommentteja. Helpottaa omia ennakko-odotuksia. Odotan innolla mielipidettäsi albumista. Nyt muuten alkoi pyöriä päässä Paula (hih!) Koivuniemen Tumma nainen... Apua!
Booksy:
Minua vähän epäilytti tuo aukkojen mainitseminen, pelkäsin, että kukaan ei ymmärrä mitä tarkoitin sillä :)
En onnistunut näkemään noita kasvihuonevirityksiä lentokoneesta matkalla Teneriffalle ja takaisin. Teneriffalla kuitenkin näkyi vastaavanlaisia kasvihuonevirityksiä kuin sarjakuvassa oli kuvattu. Tuijotin niitä linja-auton ikkunasta enkä voinut olla miettimättä hoidettiinko niitä samoissa oloissa kuin Näkymättömissä käsissä...
VastaaPoistaNyt tämän lukeneena voin tosiaan todeta, että vau!
VastaaPoistaSusa:
VastaaPoistaKävinkin juuri lukemassa arviosi ja kommentoimassa.
Kirjailija oli aikoja sitten eräässä radiohaastattelussa, jonka myötä teoksen nimi tuli kirjoitettua muistiin ja uteliaisuus heräsi. Vaikkei positiivisia ylistyksiä niin kamalasti ole kuullutkaan, täytynee tsekata jossain välissä. Kiitos vinkistä, täytyy sulkeutua tämän kanssa sitten muulta maailmalta keskittyäkseen ;D
VastaaPoistaPia:
VastaaPoistaMinä taas olen nähnyt lähes pelkästään ihastuneita arvioita - siitä syystä olikin vähän kumma olo kun oma lukukokemus jäi vähän vaisuksi ;) Eipä silti, eihän kaikkien tarvitsekaan olla samaa mieltä...