Liz Moore: Metsien jumala

 

Liz Moore: Metsien jumala

Tammi, 2025

525 sivua

Suomentanut: Aleksi Milonoff

(The God of the Woods, 2024)

Luettu: 22.1.2026

Mistä: lahja

Camp Emerson sijaitsee Van Laarin luonnonsuojelualueella, leirin perustajaperheen Van Laarin tiluksilla. Lastenleirillä opetellaan erätaitoja ja luonnossa selviytymistä puistonhoitaja ja leirinjohtaja T.J. Hewittin johdolla kun taas kilometrin päässä päätalolla nautitaan ylellisistä juhlista Van Laarien, heidän lähipiirinsä sekä valikoitujen taiteilijoiden ja mallien kesken. Vuonna 1961 perhettä kohtasi tragedia kun heidän poikansa katosi metsään ja nyt, 14 vuotta myöhemmin vuonna 1975, katoaa perheen tytär. Ovatko tapaukset sattumaa vai onko niillä jotain muutakin yhteistä kuin se, että kadonneet ovat saman perheen jäseniä? Mitä Peter IV:lle eli Bearille ja Barbaralle tapahtui?

Tarina etenee usean henkilön, kuten leiriohjaaja Louise Donnadieun, Barbaran leiritoveri Tracy Jewellin, Bearin ja Barbaran äiti Alice Van Laarin sekä rikostutkija Judita "Judy" Luptackin näkökulmasta. Hyppelyt henkilöstä ja ajasta toiseen ovat melko sujuvat sillä lukujen alussa mainitaan henkilö ja tapahtumien ajankohta. Ilman näitä tietoja kertojia olisi hankala erottaa toisistaan, sillä he eivät ole kovin erottuvia tai omaäänisiä.

Odotin syystä tai toisesta yliluonnolliseen ja kauhuun kallistuvaa tarinaa, mutta Metsien jumala on ennemmin dekkari. Toki Camp Emersonilla lasten keskuudessa kerrotaan kauhutarinoita salaperäisistä hahmoista kuten Leikkurista, seudulla riehuneesta rikollisesta ja Kauhu-Marystä, paikallisesta kummituksesta, kuten leirinuotioilla perinteisesti kuuluukin, mutta nämä hahmot eivät tee tarinasta yliluonnollista. Metsien jumalasta löytyy pahuutta, oman edun tavoittelua ja ilkeyttä, mutta ihmislähtöisesti. Moore kuvaa taitavasti perhesuhteita, niin biologisia kuin ei-biologisia, hyvässä ja varsinkin pahassa. Tarina on myös kuvaus siitä miten raha saattaa tuoda lisää omaisuutta ja valtaa, mutta sillä ei voi ostaa onnea. 

Pidin Metsien jumalasta. Se toi mieleen omassa lapsuudessa koetut leirit kauhutarinoineen ja omanlaisine tunnelmineen (onneksi ilman katoamisia!), mikä toi lukemiseen mukavaa nostalgiavirettä. Usean kertojan myötä tarinassa on paljon eri juonikulkuja, joille löytyy lopulta paikkansa ja selityksensä. Muutama yksityiskohta jäi hieman vaivaamaan, mutta suurimmaksi osaksi tarina vei mukanaan ja jännitys säilyi loppuun asti.

Sitaattikunniamaininnan saa:

"Kun joutuu paniikkiin, tekee metsästä vihollisen", TJ sanoi. "Kun pysyy rauhallisena, metsästä tulee ystävä."

Pohjoinen lukuhaaste 2026: 19. Kirjassa pelataan jotain 

Helmet-lukuhaaste 2026: 28. Kirjassa tanssitaan