Victor Dixen: Vampyria - Pimeyden hovi

Victor Dixen: Vampyria - Pimeyden hovi

(Vampyria #1)

Otava, 2024

459 sivua

Suomentanut: Taina Helkamo

(Vampyria - La Cour des ténèbres, 2020)

Luettu: 8.1.2024

Mistä: lahja

Vampyria - Pimeyden hovi hyppäsi välittömästi luettavien listalleni kun se osui kirjatutkaani, Victor Dixen nimittäin tarjoilee tarinassaan sen verran kutkuttavalta vaikuttavan ja erilaisen näkemyksen Ranskan historian merkkihenkilöstä. Ja tämä on vasta alkua, sillä Pimeyden hovi on Vampyria-trilogian avausosa.

Ranskan Aurinkokuningas Ludvig XIV on nykyään Ludvig Muuttumaton, pimeyden kuningas, joka hallitsee Vampyrian valtakuntaa verisellä otteella. Aivan kirjaimellisesti, sillä kuningas muutettiin vampyyriksi vuonna 1715 ja hänen valtakautensa on jatkunut jo lähes kolmensadan vuoden ajan. Vampyriassa vampyyrit kuuluvat ylimpään säätyyn ja alimmassa eli neljännessä aatelittomien säädyssä ovat kuolevaiset, ihmiset, jotka joutuvat luovuttamaan kuukausittain osan verestään vampyyreille.

Yksi aatelittomista, nuori Jeanne menettää eräänä yönä kaiken kuninkaan joukkojen saapuessa hänen perheensä kotiin ja Jeanne pakenee vannoen kostoa. Jeanne päätyy kuninkaalliseen sisäoppilaitokseen, jonne hänellä ei taustansa puolesta olisi mitään asiaa, mutta koska sattuma tai kohtalo tarjoaa mahdollisuuden hän päättää käyttää sen hyväkseen. Ympärillä liikkuvista aatelisista ja vampyyreistä sekä kaikesta juonittelusta ja vaaroista huolimatta Jeannella on sisäoppilaitoksessa paremmat mahdollisuudet kostoon.

" Pimeyden hovissa on sääntönsä ja hengenvaaralliset ansansa, ja pienemmästäkin virheestä saa maksaa verisen hinnan..."

Kirjan yksityiskohtainen kullan sävyinen kansikuva ja kannen sisäpuolen henkilögalleria ovat hienot ja tyylikkäät. Myös ensimmäisillä sivuilla oleva kartta ja Vampyrian valtakunnan lait sopivat kokonaisuuteen. Valitettavasti mustissa pehmeissä kansissa näkyy välittömästi avaamisen jäljet naarmuina ja taitoksina. Sivut ovat mattapintaista karkeahkoa ja huokoista paperia, joka tuntuu käsissäni epämiellyttävältä. Näistä syistä johtuen kirjasta esineenä tulee hieman halpa ja kertakäyttöinen vaikutelma, mikä on harmi.

Tarina alkaa toiminnantäyteisesti ilman pidempiä alkulämmittelyjä ja tempaisee mukaansa ensi sivuilta lähtien. Tapahtumat sijoittuvat lähelle nykyaikaa, mutta aika hämärtyy, on kuin aika olisi toisaalta pysähtynyt hetkeen jolloin kuninkaasta tuli vampyyri, mutta toisaalta taas jatkanut kulkuaan. Menneisyys ja nykyisyys sekoittuvat erikoisella tavalla, oikeastaan se sopii tarinaan. 

Välissä kuvailu ja huutomerkkien käyttö tunnelman tehostamiskeinona lähtee rönsyilemään. Kielikuvat ovat erikoisia ja huudahdukset tuntuvat kömpelöiltä, ne onnistuvat ennemmin latistamaan kuin lisäämään jännitystä. Dixon on kirjoittanut vetävän tarinan, jonka varrella henkilöhahmoista paljastuu melkoisia yllätyksiä. Tarinan henkilöt kehittyvät välillä suuntaan, joista en lukijana kovin pidä, mutta muutokset ovat kuitenkin tarinan kannalta perusteltuja. Tämän tarinan parissa ei ollut tylsää! Jatko-osat on ehdottomasti luettava.

Sitaattikunniamaininnan saa:

Häikäisevän, ikuisesti muuttumattoman yhdeksäntoistavuotiaan ulkokuoren alla hänen sisuksensa ovat muinaisen muumion.

Pohjoinen lukuhaaste 2024: 25. Kirjassa paetaan tai karataan

Helmet-lukuhaaste 2024: 28. Kirjailija on Välimeren maasta (Ranska)

Kirjavuosi 2023

Tuntuu vähän hassulta listata edellisen vuoden lukutilastoja kun on juuri siirrytty kesäaikaan ja eletään jo huhtikuuta, mutta tästä koosteesta on muodostunut minulle tapa. Joten tässä tiivistettynä listaus vuonna 2023 lukemistani kirjoista:

• Luin vain 21 kirjaa (sama ns. pohjanoteeraus kuin vuonna 2022)

• Minulla on kesken kolme kirjaa, jotka jäivät luettavaksi loppuun tämän vuoden puolella.

• Goodreadsin mukaan luin 8672 sivua, omien muistiinpanojeni mukaan 8843 sivua.

• Lukemistani kirjoista kotimaisia oli 10 ja ulkomaisia 11.

• Lukemieni kirjojen kirjoittajista 15 oli naisia ja 6 miehiä. Naisiin on laskettu myös Carolyn Keene, Neiti Etsivä -sarjan kirjailijapseydonyymi. Wikipedian mukaan Mildred Wirt Benson on kirjoittanut 23 Neiti Etsivä -kirjaa, myös viime vuonna lukemani sarjan 2. osan. Carolyn Keene -pseudonyymin takaa löytyy useita kirjailijoita, niin naisia kuin miehiä.

• Luetuista fiktiota oli 17, faktaa 3 ja autofiktiota 1. Tähän joukkoon mahtui (tuon yhden autofiktion lisäksi) romaaneja, omaelämäkerta ja elämäkertoja.

• Luin kaikki kirjat suomeksi ja painettuina kirjoina. Yksi äänikirja ja yksi e-kirja on kesken, mutta niille ei ole oikein löytynyt aikaa tai innostusta.

• Lukemieni kirjojen alkuperä jakautui seuraavasti: kirjastosta lainattuja 14, itse ostettuja 4, muualta kuin kirjastosta lainattuja 1, tarjottuja arvostelukappaleita 1, lahjaksi saatuja 1.

• Vanhin lukemani kirja oli alunperin vuonna 1818 julkaistu Mary Shelleyn klassikko Frankenstein, uusimmat lukemani kirjat eli Riikka Sandbergin Ørja ja Annie Lyonsin Pommisuojan lukupiiri julkaistiin vuonna 2023.

• Luin ensimmäistä kertaa seuraavien kirjailijoiden kirjoja: Eowyn Ivey, Laura Juntunen, Kim Leine, Annie Lyons, Charlotte McConaghy, Riikka Sandberg, Mary Shelley, Steinunn Sigurđardóttir, Pajtim Statovci, Antti Tuuri.

• Seuraavien kirjailijoiden tuotannon pariin palasin myös vuonna 2023: Jessie Burton, Carolyn Keene, Stephen King, Rosa Liksom, Mikael Niemi, Kalle Päätalo, Elina Rouhiainen, J. K. Rowling.

• Vuoden 2023 pohjoisen lukuhaasteeseen sain täytettyä 13 kohtaa 25:stä ja vuoden 2023 Helmet-lukuhaasteeseen 21 kohtaa 50:stä. Pitkään kestänyt kirjallinen maailmanvalloitukseni vei minut Kosovoon ja Tanskaan, kokonaistilanteeni on 43 maata 257:stä. Marraskuun lukuhaasteen 30 sivua päivässä -tavoite ei ihan joka päivä toteutunut, mutta luin kuitenkin marraskuussa yhteensä 1277 sivua.

• Osallistuin vuoden 2023 aikana viisi kertaa lukupiiriin ja pääsin taas kulkemaan uusille kirjapoluille jonne en olisi välttämättä itsekseni lähtenyt.

• Oulun Muusajuhlat ovat aiempina vuosina levittyneet myös Iihin, vuonna 2023 tapahtuma oli Iissä nimellä Taiteiden illat, tosin edelleen yhteistyössä Oulun Muusajuhlien kanssa. Sanotaan, että rakkaalla lapsella on monta nimeä, miksei siis myös tapahtumalla. Joka tapauksessa kävin kuuntelemassa KulttuuriKauppilan piha-alueella sekä tanskalais-norjalaista Kim Leineä (kuvassa oikealla), jota haastatteli Tomi Kiilakoski...

... että Risto Isomäkeä (kuvassa vasemmalla), jota haastatteli Jyri-Jussi Rekinen.

 

• On pakko mainita vielä kesäinen kirjaväristys, jonka koin lomareissulla Norjassa. Kävimme ilta-ajelulla Senjan ympäri ja teimme pysähdyksen erään majakan lähelle. Pienen kävelyreitin varrella oli vanhan nikkelikaivoksen rauniot. Kurkistaessani pimeään louhosluolaan koin epämiellyttäviä vilunväreitä. Nyt taidan tietää missä Se / Pennywise / Penninvenyttäjä (pääpahis Stephen Kingin Se- kirjasta) majailee kun ei ole Derryssä saalistamassa lapsia... Hrr!

Samaisella Norjan reissulla ihastelin Tromssassa sillan kupeessa sijaitsevaa kirjakaapiksi muutettua puhelinkoppia!

 

Sitten vielä koosteena kirjavuoden 2023 suosikit. Kuvat vievät kirjoista kirjoittamiini arvioihin. Paras vuonna 2023 lukemani kirja oli Laura Juntusen Subutex-kaupungin kasvatit. Rehellinen ja ravisteleva kuvaus kolmikymppisestä Henkasta, joka on käyttänyt huumeita ison osan elämästään.

Sijoille 2-5 olisi ollut muitakin ehdokkaita, mutta lopulta, tämän päivän mielipiteellä, suosikeiksini nousivat seuraavat kirjat:

          

 

Nyt kun kirjavuosi 2023 on koostettu voin siirtyä vuoden 2024 luettuihin, niitä on jo ehtinyt kertyä muutama odottamaan postausta. Ihanaa kevättä!