Sivut

28 toukokuuta 2023

Rosa Liksom: Everstinna


 
Rosa Liksom: Everstinna
Like, 2017
194 sivua
Luettu: 29.3.2023
Mistä: kirjastosta


Pakkasen hiipiessä öiseen hirsipirttiin vanha nainen muistelee elämäänsä ja etenkin kahta suurta rakkautta, sitä joka vei nuorelta tytöltä jalat alta ja oli kaikessa huumaavuudessaan raastava ja sitä joka iski kypsemmällä iällä, kesti ja kukoisti sekä muutti muotoaan vuosien saatossa. 

Everstinna on melko ohut kirja, mutta siihen mahtuu hirvittävän (ihan kirjaimellisestikin) paljon. Päähenkilön, everstinnan, elämän myötä käsitellään myös Suomen ja laajemminkin Euroopan oloja ja sotia. Everstinna kokee taisteluja henkilökohtaisella tasolla etenkin toisessa avioliitossaan, kansallisella tasolla talvisodassa Neuvostoliiton tykistötulituksen alla ja jopa Euroopan tai ehkä koko maailman tasolla todistaessaan toista maailmansotaa. Everstinna oppii natsismin aatetta jo isältään ja näkee sen aiheuttamia konkreettisia kauheuksia aikuisena Puolan vierailullaan. Everstinnan suhtautuminen natsismiin on hätkähdyttävä, en muista lukeneeni näin myönteistä suhtautumista natsismiin, ainakaan suomalaisen naisen näkökulmasta

Isä teki minusta valkosen Suomen tyttären, Eversti natsin.

En häpeä kumpaakhaan.

Everstinna onnistui hämmentämään. Minulla oli aluksi vaikeuksia päästä kirjan imuun, tapahtumien sijoittaminen aikajanalle tuntui vaikealta ja onnistuin myös sekoittamaan alussa pari henkilöä. Pätkissä lukeminen teki hallaa lukukokemukselle enkä ehkä keskittynyt tarinaan tarpeeksi. En ehtinyt osallistua kirjaa käsittelevään lukupiiriin, mutta onneksi pääsin vaihtamaan yhden lukupiiriläisen kanssa ajatuksia kirjasta ja sain kipinän aloittaa kirjan alusta. Tällä kerralla keskityin tarinaan pitempiä pätkiä kerrallaan ja se kannatti. Everstinnan tarina alkoi avautua aivan eri tavalla, aikajana ja henkilöt selkeytyivät ja pystyin keskittymään Liksomin taitavaan kielenkäyttöön ja kuvaukseen. 

Everstinna on elinvoimainen, se tunkee iholle ja uppoaa sen alle. Everstinnan tarina on rankka, mutta ei retosteleva, runsas, mutta silti pelkistetty. Meän kieli tuo tarinaan oman lisämausteensa ja everstinnaan henkilönä ihan oman ulottuvuutensa. Sanat ja kieli luovat voimaa.

Tarinan everstinnan taustalta löytyy todellinen henkilö, Annikki Kariniemi, joka oli ensimmäisiä suomalaisia naiseräkirjailijoita. Vaikka Liksomin everstinnan ja Kariniemen tarinoista löytyy yhtymäkohtia ei Everstinna kuitenkaan ole elämäkerta vaan romaani. En ole lukenut Kariniemen teoksia, mutta kiinnostukseni heräsi. Annikki Kariniemelle on pystytetty patsas Aavasaksan jylhiin maisemiin, kävin katsomassa sitä viime syksynä ja Kariniemen nimi jäi tuolloin mieleeni.




Sitaattikunniamaininnan saa (lause, joka on kuin hyvästit talvelle):

Palavan koivupuun pauhu nousee savupiippua pitkin ja tiivistyy valkoiseksi paadeksi pakkastaivaalle.


Pohjoinen lukuhaaste 2023: 15. Kirja, jossa on kielletty romanssi
Helmet-lukuhaaste 2023: 16. Kirjassa kirjoitetaan kirjaa

4 kommenttia:

  1. Minähän ostin tämän kirjan HalpaHallin kirjakorista. En ole jaksanut aloittaa. Lainasin noita Annikki Kariniemen kirjoja ja aloitin Laestadiuksesta kertovaa teosta, mutta ei se edennyt paljon syntyä syvemmälle. Olisi varmaan pitänyt valita luettavaksi se eränovellien kokoelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ketjukolaaja, minua kiinnostaisi juuri nuo Kariniemen erätarinat, vaikka novellit eivät olekaan suosikkejani.

      Poista
  2. Liksomilla on sana hallussa. Upea murrekirja kamalasta aiheesta. Kiinnostuin lukemaan melkein heti perään Annikki Kariniemen teoksen Erään avioliiton anatomia. Voi kauhia miten miehet voivat tehdä julmaa perheväkivaltaa, no jotkut naisetkin tekevät.
    Pitäisi lukea jotain muutakin Kariniemeltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, Erään avioliiton tarina on varmasti rankka jos on yhtään Liksomin kuvaaman everstinnan kokemusten kaltainen...

      Poista