Veikko Huovinen: Lentsu -
Kertomus suomalaisten räkätaudista
Otava, 1978
Luettu: 20.10.2020 (#9 lukumaratonilla)
Mistä: kirjastosta
Lentsu on kertomus siitä kuinka virus tarttuu joulun alla Rinteelän Aleksiin ja lähtee leviämään ensin Kainuussa ja sitten vähän kauempanakin.
Tähän asti Lentsu oli minulle tuttu ainoastaan lapsena nähdystä tv-sarjasta, jota esitettiin (Wikipedian mukaan) vuonna 1990 MTV-kanavalla. Sarjasta on piirtynyt hyvin vahva muistijälki ja lukiessani kuulin mielessäni tv-sarjan kertojana toimineen Heikki Kinnusen äänen sarjasta tuttuine äänenpainoineen ja -poljentoineen, lukeminen siis muistutti äänikirjan kuuntelua. Päänsisäisen heikkikinnusradion lisäksi monet kirjan kohtaukset piirtyivät lukiessa silmien eteen tv-sarjasta tuttujen näyttelijöiden kasvoin, joten lukukokemus oli varsin hämmentävä ja elävä.
Tarina ei kuitenkaan ole pelkkä sairauskertomusten sarja vaan influenssaviruksen rinnalla tehdään katsaus Suomen tilanteeseen, talouteen ja politiikkaan, jopa maailman tolaan asti. Kirja toimiikin mielenkiintoisena katsauksena Suomen lähihistoriaan. Tarinan kautta pääsee kurkistamaan esimerkiksi pientilallisen, opettajan, lääkärin ja pankinjohtajan arkeen sekä seuraamaan miten raskas työ ja raju tauti nujertavat erään autoilijan. Näiden henkilöiden välillä hyppelee ilkikurinen ja itsekäs virus. Huovisen romaani on pelottavan ajankohtainen, lukiessa ei voi välttyä vertaamasta Huovisen virusta nykyhetkessä ympäri maailmaa jylläävään korona-virukseen, vaikka Lentsussa epidemian mittakaava on pienempi.
Influenssa on ottanut vallan koko kylässä, koko pitäjässä, koko läänissä. Virukset, nuo kurttunahkaiset ja karvaiset, nuo kekälesilmäiset ja terävähampaiset, reutovat ihmislihaa kuin närhi haaskalla – päätänsä puistellen, kiskoen ja hakaten.Kaikkialla yskitään, aivastellaan, tungetaan pumpulitukkoja korviin ja kiedotaan villavaatetta kolottavien nivelien suojaksi. Turvonneet, punanenäiset pärstät kurkkivat alakuloisina, tympääntyneinä ruudun takaa kylmää talviluontoa ja niitä viimeisiä terveitä ihmisiä, jotka vielä uskaltavat liikkua ulkona lakki korvilla ja huivi suun yli kiedottuna. Kilometrien päähän kuuluu kylän rykiminen kuin koiralauman haukku.
Pidin Huovisen taitavasta luonnon, ajan ja henkilöiden kuvauksesta, tarkasta ja sivaltavasta kritiikistä sekä huumorista, politiikasta en edelleenkään juurikaan innostunut. Olen iloinen, että tutustuin viimein tähän suomalaiseen ääneen ja teokseen, Huovista voisi lukea joskus lisää.
Sitaattikunniamaininnan saa:
»Helevettiäkö te outatte, mitä te outatte. Teijän pittää ellää joka päivä, pittää hiplotella!»
Pohjoinen lukuhaaste 2020: 21. Romaani, joka sijoittuu Kainuuseen
Helmet 2020 -lukuhaaste: 1. Kirja on vanhempi kuin sinä
Mainio hyvänmielen postaus! Ajankohtaisuuskin - valitettavasti - kohillaan...
VastaaPoistaSitten Havukka-ahon ajattelijan on samoista syistä Huovisen tuotanto jaksanut herättää hersyviä tuntemuksia.
Voisi melkein todeta, että hän on ihan oma genrensä.
Metsänhoitajuus paistaa luontorakkautena leppeästi läpi kautta linjan.
Hiplottelemisiin:)
Kiitos Takkutukka.
PoistaHavukka-ahon ajattelijaan täytyy tutustua jossain vaiheessa, vaikuttaa melkoiselta persoonalta hänkin.
Luontorakkaus kirjallisuudessa (ja ylipäätään!) on hyvä juttu, hyvin kirjoitettu luontokuvaus saa ainakin tämän lukijan sielun lepäämään.
Hiplottelemisiin 😀
Tämä kirja sopisi hyvin kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen.
VastaaPoistaAjankohtainen kirja, kun korona jyllää lentsuoireineen ympäri maapallon.
Mai, en ole osallistunut kyseiseen haasteeseen, mutta Lentsu tosiaan sopisi siihen hyvin.
PoistaMietin hetken, että tuleeko virusähky jos luen tämän nyt, mutta ei tullut. Huovisella on hauska ja omääninen kirjoitustyyli eikä tarina ollut vain räkimistä ja sairastamista.
Hyvä kirja, kuten koko tuotantonsa. Itse fanitan varsinkin Huovisen 70-luvun kirjoja, niitä tuli lapseeudenkotiin joulu- ja isänpäivälahjoina.
VastaaPoistat. Jormanen
Jormanen, Huovinen on tainnut olla aikoinaan ns. vakiolahja niin kuin Päätalon tuotantokin. Taidan lukea joskus lisää Huoviselta.
PoistaHuovisen tuotannossa on hyvin erilaisia kirjoja. Humoristisia lyhyttarinoita, mukavaa kertomakirjallisuutta, yhteiskuntakritiikkiä, jopa synkkiä vakavia dystopioita. Ehkäpä aina oppositiossa kunkin vuosikymmenen aatetrendejä vastaan? Veitikka on ihan oma lukunsa, jota en lapsena parodiaksi ymmärtänyt.
VastaaPoistaJormanen
Kiitos vinkistä Jormanen! Jäin vielä miettimään Lentsua, en muista tv-sarjasta politiikkaa, mutta todennäköisesti sitä siinä oli kuten romaanissakin. Eli sama juttu kuin sinulla Veitikan kanssa, politiikka varmaan meni minulta lapsena ohi kun en sitä ymmärtänyt.
Poista