Kalle Päätalo: Reissutyössä

Kalle Päätalo: Reissutyössä

(Iijoki #18)

Gummerus, 1988

666 sivua

Luettu: 8.3.2020

Mistä: oma ostos

Kalle on uuden edessä, opiskelu on ohi ja vastavalmistuneen rakennusmestarin on aika etsiä koulutusta vastaavaa työtä esimerkiksi nuorempana rakennusmestarina. Varasuunnitelmana Kallella on työskennellä pitkäaikaisen työkaverinsa Janne Mäkitörmän ottamalla omakotityömaalla ja tähän työhön hän aluksi ryhtyykin. Juhannukseksi Kalle, Laina sekä Janne lähtevät Taivalkoskelle, jossa Kalle ja Janne laskevat tarjouksen Hutun koulun rakennusurakasta. Lopulta työ vetää Kallen Taivalkosken sijasta Tampereen lähipitäjään, osuuskaupan myymälän rakennustyömaalle. Kalle joutuu heti tosipaikan eteen sillä työmaalle palkataan vain yksi mestari ja Kalle on siten yksin vastuussa rakennusurakasta. Etenkin Lainan harmiksi kyseessä on reissutyö eli Kalle on viikot töissä ja pääsee käymään kotona vain viikonloppuisin.

Kallen ja Lainan ensimmäinen ja ainoa Taivalkosken reissu sujui erittäin riitaisissa tunnelmissa ja Kallen viimeisin käynti kotimaisemissa oli Mannen hautajaisten takia kovin surun täyttämä, nyt olikin mukava päästä Taivalkoskelle hilpeämmissä tunnelmissa. Kallioniemessä vietetään juhannusta perisuomalaiseen tapaan, saunotaan, osa käy tansseissa ja osalla juhlijoista kupit (tai lompit kuten Kallioniemessä sanotaan) tyhjenevät siihen tahtiin, että juhlien kunniavieras, verokarhu K. A. Nevala pyöräyttä itsensä polkan päätteeksi lattialle mattotorven sisään! Ei Kallen kotona käynti silti ole pelkkää iloa ja onnea vaan luvassa on lisää suru-uutisia, lentävä keuhkotauti on kiertänyt myös Taivalkoskella ja eräs Kallelle tärkeimmistä tytöistä sekä iso osa tytön perheestä on menehtynyt tautiin. Kotiväki on halunnut säästää Kallen tunteita eivätkä ole toimittaneet hänelle suruviestiä Tampereelle.

Päätalo perehdyttää jälleen lukijaa rakentamiseen, tällä kertaa rakennusmestarin näkökulmasta. Vastaan tulee uudenlaisia ongelmia, jotka vaativat ratkaisua, on vastuuta muistakin kuin vain itsestä ja on paineita työn etenemisestä. Kalle on tottunut kovaan työhön eikä ainakaan näin ensimmäisellä johtamallaan työmaalla malta olla tarttumatta itse "lapion varteen". Rakennuskuvauksista tulee mieleen Antti Hyryn Uuni, sen verran perusteellisesti työvaiheita kuvataan. Kirja ei silti ole pelkkää (rakennus)tekniikkaa vaan kerronnassa mennään myös rakennusmestarin pään sisälle, Päätalo kuvaa rehellisesti uuden elämäntilanteen mukanaan tuomaa jännitystä ja pelkoa. Tilaa on myös haaveille.

Sitkeästi ponnistaen ja vaimoni korvaamattoman avun ja kannustuksen turvin olen tämän vuosikymmenen aikana päässyt sekatyömiehestä rakennusmestariksi. Se ei ole suuri arvonnousu sinänsä, mutta minulle se on aivan tarpeeksi, sillä on otettava huomioon, että en ole ollenkaan nero ja toiseksi olen omilla – tai oikein sanottuna – omillamme saavuttaneet tämän, sitkeällä työllä ja kieltäytymyksillä. Vaikka taloudellinen asemani onkin nyt näinkin hyvä, niin kuitenkaan en ole täysin tyytyväinen, koska luulen yhä vieläkin että varsinainen elämäntyöni on kirjailijan ammatti, työläisten maailman kuvaaminen.
      Jokohan tuleva vuosikymmen antaa tämän toiveeni ja unelmani toteutua?

Vaikka kirjassa keskitytään paljon Kallen valmistumisen jälkeiseen työnhakuun ja ensimmäiseen rakennusmestariurakkaan jäi tarinasta päällimmäisenä mieleen kaksi aiemmin mainittua Taivalkosken reissun tapausta, K. A. Nevalan mattopolkka ja Annin kohtalo. Tunteiden ääripäät. Ilo, suru ja niiden häilyvä tasapaino. Alut ja loput.

Juhannusjuhlien lomassa K. A. Nevala mainitsee, että (...) tästä Riitun ja Hermannin poijasta tuli ensimäinen taivalkoskelaissyntynen rakennusmestari. Mahtaako olla faktaa vai Päätalon keksimää?

Sitaattikunniamaininnan saa:

Janne alkaa kaivella tupakka-askiaan ja minä muistikuviani.

Pohjoinen lukuhaaste 2020: 3. Kalle Päätalon kirjoittama kirja

Helmet-lukuhaaste 2020: 46. Kirjassa on sauna