Russell Edwards & Jari Louhelainen: Viiltäjä-Jack - Kuinka paljastimme murhaajan

Russell Edwards & Jari Louhelainen:

Viiltäjä-Jack - Kuinka paljastimme murhaajan

Gummerus, 2015

396 sivua

Suomentanut: Tero Valkonen

(Naming Jack the Ripper, 2014)

Luettu: 2.1.2016

Mistä: kirjastosta

Yksi rikoshistorian kuuluisimmista sarjamurhatapauksista, Viiltäjä-Jack ja hänen hirmutekonsa vuonna 1888 Lontoossa, tarkemmin sanottuna East Endin Whitechapelissa, päätyivät jälleen otsikoihin Russell Edwardsin ja Jari Louhelaisen yhteistyön ansiosta. Kiinnostuin heidän kirjastaan ja varasin sen kirjastosta. Viime viikot ovatkin kuluneet kirjallisella matkalla menneisyyden Lontoossa sen pimeitä katuja ja kujia kulkiessa, välillä hypäten nykyaikaan Louhelaisen olkapään taakse kurkkimaan hänen hämmästyttäviä laboratoriotutkimuksiaan.

Edwards tutustui ja ihastui Lonton East Endiin opiskeluaikoinaan, mutta vasta nähtyään Johnny Deppin tähdittämän From Hell -elokuvan hän ymmärsi kulkeneensa Viiltäjä-Jackin tekemien murhien tapahtumapaikoilla. Edwards kiinnostui tarinasta ja päätyi lopulta ostamaan huutokaupasta saalin, jonka väitettiin kuuluneen yhdelle Viiltäjä-Jackin uhreista, Catherine Eddowesille. Edwards haaveili selvittävänsä murhaajan henkilöllisyyden ja päätyi monen mutkan kautta yhteistyöhön suomalaisen dna-tutkijan Jari Louhelaisen kanssa. Loppu onkin historiaa, kaksikko käytti paljon aikaa ja vaivaa selvittääkseen saalin historian ja ja onnistuivat Louhelaisen tutkimusten avulla todistamaan, että saalis todella liittyi Eddowesin murhatapaukseen.

    Tiesimme että saali sisälsi myös muuta ihmisperäistä materiaalia, emmekä me tällä kertaa pyrkisi osoittamaan todistusaineiston perusteella vain sitä, että saali oli aito ja rikospaikalla, vaan me halusimme selvittää kaikkien aikojen suurimman murhamysteerin: Viiltäjä-Jackin todellisen henkilöllisyyden.

Kirja alkaa Louhelaisen alkusanoilla, joissa hän kertoo kuinka projekti alkoi dokumenttiohjelman kuvauksista ja jatkui Edwardsin ja Louhelaisen omiin tutkimuksiin ja kirjaprojektiin. Kirjan lopussa Louhelainen kertoo mediapyörityksestä, johon he kirjan julkaistuaan joutuivat ja myös kritiikistä, jota he ovat saaneet tutkimusten myötä osakseen. Myös Edwards kertoo oman osuutensa projektin taustoista, jonka jälkeen hän kertoo vuoden 1888 murhista ja siirtyy sen jälkeen kuvaamaan hänen ja Louhelaisen tutkimuksia saalin ympärillä.

Kirjasta löytyy Whitechapelin kartta ja kuvia saalista, tutkimuslaboratoriosta, kirjan tekijöistä, tapahtumapaikoista, uhreista, tutkimuksiin liittyneistä poliiseista sekä mielisairaaloista, joissa Viiltäjä-Jackia pidettiin. Mukana on myös otteita Viiltäjä-Jackiin liittyvistä asiakirjoista. Osa murhiin liittyvistä kuvista on piirroksia, kuten sen ajan sanomalehdissä oli yleistä, mutta osa on aitoja valokuvia. Tässä vaiheessa onkin hyvä varoittaa, että näiden valokuvien ja murhien tarkkojen ja raakojen kuvausten vuoksi kirja ei sovi herkimmille lukijoille (tästä syystä en mielelläni lukenut kirjaa ennen nukkumaanmenoa).

Kirja on äärimmäisen koukuttava, perusteluineen uskottavalta vaikuttava ja hyvin kerrottu. Edwards – ja toki myös Louhelainen, mutta päävastuu kerronnasta on Edwardsilla ja ratkaisu on toimiva – kuvaa tapahtumat ja projektin etenemisen mukaansatempaavasti. Välillä Edwards harhautuu turhan pitkälle sivuseikkoihin esimerkiksi hänen selittäessään juurtajaksain miten Louhelainen tutustui kollegaansa Fyaz Ismailiin tai missä kulmilla Edwards itse on milloinkin asunut tai kulkenut.

Louhelaisen tekemiä dna-tutkimuksia Edwards kuvaa niin, että asiaan vihkiytymätön lukijakin ne ymmärtää. Louhelainen on selittänyt työnsä Edwardsille, joka on dna-asioissa maallikko ja Edwards pukee asian edelleen lukijaystävälliseen muotoon. Kirja olisikin raskas lukea mikäli Louhelaisen tutkimusten kuvauksessa olisi käytetty tieteellistä termistöä. Louhelainen viittaakin tähän epilogissaan ja sanoo, että kirjoitettaessa kirjaa suurelle yleisölle on yksityiskohtien määrä ja tieteellinen osuus jätettävä vähemmälle luettavuuden takia, tieteelliset artikkelit ovat asia erikseen. Louhelainen kertoo myös, että heidän tutkimuksensa tieteellinen artikkeli julkaistaneen alkuvuodesta 2016 mikäli jatkotutkimukset sujuvat odotusten mukaisesti. Aion ehdottomasti olla kuulolla ja tarkkailla uutisointia aiheesta.

Edwardsin palava innostus mysteerin selvittämiseen huokuu hänen kerronnastaan läpi kirjan eikä se haittaa vaan ennemminkin tuo tekstin lähemmäs lukiijaa. Ehkä osan Edwardsin tunnekuohuista ja tuntemuksista olisi voinut jättää pois, mutta toisaalta näin on hyvä, innostus tarttuu. Kirjan sisältämän asiatiedon pukeminen viihteellisempään viittaan on tehty taidolla ja hyvällä maulla aiheen rankkuus huomioiden. Suosittelen jos aihe vähääkään kiinnostaa!

Sitaattikunniamaininnan saa:

Hän ei ole enää pelkkä epäilty. Voimme lopultakin sanoa että juuri hän on vastuussa niistä karmeuksista.

Kirjasta muualla: Helsingin Sanomat, Ja kaikkea muuta (samassa linkissä arvio myös toisesta kiinnostavasta Viiltäjä-Jack -kirjasta), Kirjan vuoksi, Kirjavinkit, Kulttuuri kukoistaa, Lukuneuvoja, Matkalla tuntemattomaan.