Sivut

13 elokuuta 2014

Tuomas Kyrö: Miniä



Tuomas Kyrö: Miniä
Kirjakauppaliitto, 2012
122 sivua
Luettu: 26.7.2014 (#2 lukumaratonilla)
Mistä: oma ostos


Tuomas Kyrön Miniän sai 23.4.2012 Kirjan ja ruusun päivänä yli kymmenen euron hintaisen kirjaostoksen kylkiäisenä. Tämä on siitä merkittävä kirja, että se on ensimmäinen sittemmin perinteeksi muodostuneista Kirjan ja ruusun päivän kylkiäiskirjoista. En enää millään muista minkä kirjan kyseisenä päivänä ostin, mutta eipä tieto kovin merkityksellinen Miniästä kirjoittamisen kannalta ole. Tämä oli viimeinen lukemani kirja lukumaratonillani, vuorokaudesta olisi ollut vielä hieman aikaa jäljellä, mutta jotenkin tuntui siltä, että Miniään oli hyvä lopettaa.

Mielensäpahoittajan miniä valmistautuu viettämään perheestä vapaata viikonloppua viinilasillisen ja rentoutumisen merkeissä kun puhelin soi. Appiukko on loukannut itseään eikä pärjää yksin kotona, joten hänen on matkustettava Sysi-Suomesta Helsinkiin miniänsä ja poikansa kotiin. Miten sujuu nykyaikaisen uranaisen ja vanhanaikaisia arvoja sekä tapoja kunnioittavan ikämiehen yhteiselo? Sen selvittämiseen tarvitaan aimo annos kärsivällisyyttä, joustavuutta ja paineensietokykyä, työelämästä tuttuja taitoja.

     Appiukon saapumiseen on aikaa kolme tuntia.
     En minä tiedä mitä 80-vuotiaan miehen ja 43-vuotiaan naisen yhteiselämässä syödään. Appiukon ruokavalio koostuu perunasta, minä olen siirtynyt riisiin, nuudeleihin ja linsseihin jo vuosia sitten. Lisäksi on näitä pikantteja pikkueroja, kuten puoli vuosisataa ja elämänkatsomus. Saako sillä reseptillä gratiinit rakennettua?

Appiukon saapumiseen valmistautuessaan miniä muistelee ensitapaamistaan appivanhempiensa kanssa. Miniä on saanut tuta jo ensihetkistä, että asiat on parempi hoitaa appiukon tapaan. Ei halata, ei pyydetä anteeksi, ei puhuta turhia, yskähdys riittää. Valot sammutetaan heti uutisten ja sään jälkeen. Peruna kuuluu erottamattomana osana ruokapöytään. Sitten on vielä sellaisia ikivihreitä opetuksia kuin [k]yllä ei hyvää hävitetä, eikä huonoakaan. Ja juuri kun luulee tuntevansa appiukkonsa vetää hän hihastaan yllätyskortin, [k]yllä yhden kerran haluan elämässäni jekuttaa.

Kun kuulin ensimmäisen kerran Miniästä myönnän suhtautuneeni siihen hieman nihkeästi. Mietin menettääkö tarina sen uskomattoman hienosti toteutetun yhtä aikaa hauskan ja herkän tunnelmansa uuden näkökulman myötä, olisiko Miniä vain halvanmakuinen sivutuote. Onneksi olin väärässä (olen näemmä paksupäinen, olen jo kahdesti aiemminkin saanut nenilleni Mielensäpahoittajan kanssa), Miniän tunnisti heti osaksi sitä tuttua ja rakkaaksi tullutta Mielensäpahoittaja-sarjaa. Samalla kirja tuntui raikkaalta, oli mukava saada mielensäpahoittajan tarinaan uusi näkökulma, naisen ääni.

Miniän tempo yllätti hieman, sarjan aiemmat osat ovat olleet vauhdiltaan leppoisia ja rauhallisia, mutta nyt tarinan vauhti kiihtyy ja saa loppua kohden jopa farssimaisia piirteitä. Tarina keikkuu hetken jo uskottavuuden rajalla, mutta pysyy kuitenkin -onneksi- rajan paremmalla puolella. Miniä on ihana, hauska ja lämpöä huokuva kirja, mutta pidän silti eniten Mielensäpahoittajan, tuon ihanan vanhan jäärän, omasta äänestä.


Sitaattikunniamaininnan saa:

Pitää puolen ja pitää huolen, ei se ole yhdestä halauksesta tai miljoonasta sanasta kiinni.


Miniää on luettu todella paljon kirjablogeissa, esimerkiksi näissä: Jokken kirjanurkka, Kaiken voi lukea, Kirsin kirjanurkka, Käännä jo sivua, Luen ja kirjoitan ja Lukuholistin maistiaiset.


- - -


Nyt on lukumaratonin aiheuttama bloggausjono purettu. Seuraavalla kerralla voisin välttää minua stressaavan jonon ja kirjoittaa kirjoista miniarviot yhteen postaukseen koottuna.

8 kommenttia:

  1. Uusin Mielensäpahoittaja oli niin hyvä, että tekisi kyllä mieli lukea tämäkin. Vaan lienee vaikea saada luettavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tanja K, minä odotan innolla uusinta Mielensäpahoittajaa! Enkä aio olla epäileväinen sen suhteen :D Vaikka sehän tosin taitaa olla rakenteeltaan enemmän romaanimuotoon kirjoitettu eli vähän erilainen näihin aiempiin nähden. Miniä voi tosiaan olla hankalasti tavoitettavissa. Ehkä huuto.netistä, tori.fistä tai jostain antikvariaatista tärppäisi, jos kirjastosta ei löydy.

      Poista
  2. Hieno arvio, mukavat muistot palasivat. Nämä kylkiäis-kirjat ovat olleet mukavia, niissä on omat rosonsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke! Miniä on ainoa Kirjan ja ruusun päivän kylkiäiskirjoista, jonka olen lukenut. Kylkiäiskirja on todella mahtava idea Kirjan ja ruusun päivän oheen :) Minä kyllä tosin ottaisin mieluummin kirjan kuin ruusun, vaikka käsittääkseni kyseisenä päivänä kirjat ovat miehille ja ruusut naisille ;)

      Poista
  3. Miniä ei ollut makuuni ihan täysosuma mutta muistaakseni minäkin luin tämän lukumaratonilla ja siihen hommaan se sopi todella hyvin pieneksi makupalaksi. Onneksi ihmiset ovat lahjoittaneet tätä kirjastoihin, joten aika helposti sain kirjan kirjaston kautta käsiini. Toivottavasti tilanne on sama muuallakin kuin pääkaupunkiseudun kirjastoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihi nainen, Miniä oli kyllä loistava valinta lukumaratonille! Tarkistin juuri Miniän saatavuuden ja sitä näkyy olevan mukavasti myös Outikirjastoissa :)

      Poista
  4. Arvaa mitä... En ole vielä tutustunut ollenkaan Mielensäpahoittajaan. Pitäisi kyllä. Niin Mielensäpahoittajat kuin Minäkin odottavat hyllyssäni ja mieheni tykkää niistä. Jospa tänä syksynä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, vielähän tuota ehtii. Mielensäpahoittaja sopii hyvin jonkun paksun tai vakavamman kirjan vastapainoksi tai lukujumin selättämiseen.

      Poista